Meidän viikko: sunnuntai

Ylös ja ulos korttelikierrokselle ja lehden hakuun kello yhdeksän maissa. Aamupalat ja lehden lukua. Puoli yhdentoista aikaan lähdettiin heittämään noin tunnin lenkki. Ansa sai jahdata oravan puuhun ja juosta hetken metsässä vapaana. Ruuti oli vapaana kuntoradalla ja metsässä kunnes osuimme keskelle jonkinlaista juoksutapahtumaa, joka tarkoitti hihnatuomiota Ruutille. Lenkin jälkeen kotiin syömään ja valmistautumaan. Koirat jäivät yksin luidensa kanssa ja minä lähdin puoli yhdeksi hallille kisatöihin. Ekaa kertaa ratamestarina - selvisin! Ja ai että kun olisi ollut huisin hauskaa olla kisaamassa. Toivottavasti päästään jossain vaiheessa syksyä taas starttaamaan Ansan kanssa.

Tulin kotiin vasta vähän ennen iltaseitsemää ja heti lähdettiin koirien kanssa ulos nauttimaan mahtavasta kelistä. Ruuti kävi uimassa. Minä ja Ansa nautittiin rannalla auringossa. Kävellä maleksittiin rantatietä pitkin, Ruuti kyllä "vähän" juoksikin. Tunteroinen vierähti nopeasti pihamaalla.

Kotona vielä hassuteltiin kun nuorimmaisella tuntui olevan energiaa. Ruutille seisomista, kontaktilootaa. Ansa peruutteli. Ruutille sivua ja vatitemppuilua. Ansalle muuta höpsöttelyä ja porukalla leikkimistä. Tytöt sai ruoat ja iltaluut. Kävivät vielä iltapissillä.

Semmoinen oli se viikko. Paljon ulkoilmaa ja paljon pientä treenailua. Runsaasti väsymystä ja iltavuoroja, joita (kumpaakaan) ei normaalisti ole näin paljon. Ehkäpä talvella täytyy kirjata ylös jonkin viikon tapahtumat niin pääsee vertailemaan omaa aktiivisuutta eri vuodenaikoina.

Meidän viikko: lauantai

Lauantai-aamuna heräsimme jo kahdeksan jälkeen eikä uni tullut enää silmään, vaikka kuinka yritti. Ylös, suihkuun ja ulos. Ennen yhdeksää teimme korttelikierroksen ja haimme lehden postilaatikosta. Sitten syötiin aamupalat kaikessa rauhassa ja luettiin lehteä sohvalla köllötellen. Oli tyttöjen viikonloppu, kun ainut miespuolinen perheenjäsen oli reissussa.

Puoli kahdentoista maissa suuntasimme lenkille ja heti ensimmäisessä mutkassa törmäsimme kavereihin ja jäimme seurustelemaan. Lopulta jatkoimme metsään ja molemmat koirat juoksivat vapaana. Ruuti oli erityisen innokas riekkuja, eikä meinannut jättää Ansaa rauhaan. Koppasin muutaman kerran Ruutin syliin kun se roikkui jatkuvasti Ansan niskassa. No kyllä Ansakin vuorollaan kurmuutti vähän Ruutia, juoksutti Ruutia hölkkäämällä sen vierellä ja örisemällä ja haukkumalla hirveällä volyymillä. Paluumatkalla poikettiin vielä hallille katsomaan agi-kisoja. Koirat pääsivät tutustumaan viisi kuukautta vanhaan ja pikkuruiseen chihuahuan pentuun. Ruuti ensin haukkui, Ansa kävi maahan makaamaan, että pentu pääsi haistelemaan sitä kunnolla. Sitten Ruutikin tajusi, että hei se onkin leikkikaveri ja vaihtoi haukun leikkiinkutsuun. Ansa on kyllä mainio vieraiden ja etenkin pienien koirien kanssa. Se osaa mennä niin nätisti luo, vaikka ryömien ettei säikäytä toista. Monesti hetken päästä ne hankalammatkaan kaverit eivät ole moksiskaan kun Ansa läpsii niitä tassulla suoraan naamalle!

Lenkki- ja seurustelureissulla vierähti 2,5 tuntia, josta lenkki vei sen puolitoista tuntia ja matkaa tuli kuutisen kilometriä. Toin koirat kotiin nukkumaan ja lähdin itse käväisemään kaupungilla. Illalla kävimme puolen tunnin kävelykierroksen ja sitten tultiin kotiin jumppailemaan. Itse olin liian väsynyt (lue: laiska) jumpatakseni, mutta koirat tekivät ensin rangan venytykset ja tasapainoilivat sitten dobo-pallolla. Pallolla tehtiin asennonvaihtoja, jotka sujuukin hienosti. Ansa teki lattialla punnerruksia ja peruuttamista. Ruuti temppuili pesuvadin päällä. Molemmat tekivät toistoja kontaktilaatikolla sisällä ja vähän pihallakin. Jumppailun jälkeen koirat saivat iltaruoat.

Ysin jälkeen ovikello soi. Oven takana oli sisko ja koirat. Nessi oli iltalenkillä päättänyt tulla meille kylään. Se oli livennyt hihnastaan ja juossut vauhdilla meidän pihaan! Serkkuset tulivat istumaan meille iltaa. Lyyti ja Ruuti eivät kyllä juurikaan istuneet vaan painivat ja vetivät lelua. Yhdentoista kieppeillä saateltiin tytöt kotimatkalle ja käytiin iltapissillä.

Meidän viikko: perjantai

Useamman iltavuoron jälkeen töihin aamuun, joten kello soimassa ennen kukon laulua. Laitoin koirille ruoat ja käytin Ruutin pikapissillä ennen kuin lähdin polkemaan töihin vartin yli seiskan maissa. J huolehti aamu-ulkoilun. Kotiin puoli viiden korvilla, jolloin koirat oli jo käyneet kierroksen pururadalla. Koirilla sisällä hurjat leikit ja painit, kun me ihmiset lepuutettiin vähän aikaa tv:n ääressä. Ansa jäi kotimieheksi lenkkeilemään ja sai syödä luuta pihalla pyörän korjaushommien aikana. Minä lähdin Ruutin kanssa kuuden jälkeen ajamaan Vihtavuoreen tokotreeneihin.

Tehtiin pieni kävelykierros treenipaikan lähellä ja Ruuti sai kirmata hetken jalkapallokentällä. Ruuti oli täynnä virtaa ja intoa, mutta ei haukkunut lainkaan treenien ekalla puolikkaalla - jihuu! Sitten muutama muu meidän ryhmäläisistä repesi haukkumaan, jolloin Ruutinkin sanainen arkku aukesi. Yleensä Ruuti on aloittanut haukun heti autosta päästyä, joten olen ottanut naksun esille ja naksuttanut kontaktista. Treenien lomassa Rute haukkuu kaukalon ympärillä tapahtuvalle elämälle enemmän tai vähemmän aktiivisesti.

Tehtiin ohjatusti estehyppyä ja kokeiltiin kotiläksynä ollutta seisomiskäskyä, jotta Ruuti jäisi sinne esteen toiselle puolelle töröttämään hetkeksi. Se meni ihan hyvin, jatketaan seisomistreeniä. Toinen ohjattu treeni oli ruutu ja sitähän me ollaan tehty aiemminkin. Ruuti meni vauhdikkaasti ruutuun, jossa oli lelu. Koska se meni niin hyvin, kokeiltiin yhdistää seisomiskäsky myös ruutuun ja seisomisesta lensi lelu. Kouluttaja kehotti jatkamaan treeniä tällä linjalla, tosin ei me kyllä olla kotona ruutua vielä kertaakaan harjoiteltu, vaan ainoastaan penturyhmän treeneissä. Saa nähdä miten meidän toko"ura" jatkuu, että jatkuuko ruudun treenaaminenkin. :) Itsenäisesti tehtiin odotusaikoina kaukalon reunassa sivua, seuruun alkeita,  liikkeestä maahanmenoa, liikkeestä seisomista ja paikkamakuuta. Kyllä me pikkuhiljaa jotain pientä aletaan osatakin, mutta minulle se liikkeiden jalostaminen eteenpäin on vähän haastavaa kun ei ole tästä lajista ihmeemmin kokemusta. Lopuksi tehtiin vielä porukassa luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Paikalla olemiseen Ruuti ei enää jaksanut keskittyä, vaan se meni plörinäksi.

Treenien jälkeen käytiin pieni kävely vielä Vihtavuoressa ja sitten ajeltiin kotiin. Kotona vähän ennen ysiä. Koirat sai ruoat ja iltaluut ja vielä ekstra-herkkuna paistettua kananmunaa. Ruutin kanssa tehtiin puolen minuutin onnistunut paikkamakuu ruokakupille. Koirat rupesivat aika pian nukkumaan sohvan nurkkaan. Käytiin vielä yöpissillä ennen puoltayötä ja sitten unille!

Meidän viikko: torstai

Herätys puoli seitsemän maissa. Aamupalaa, kamppeet kasaan ja agi-hallille. Kasilta oli treeni-treffit Ruutin Iita-serkun kanssa - aikainen lintu madon nappaa, tai tässä tapauksessa lelun ja nakin! Ennen treenejä kävin lämmittelylenkin hallin ympäristössä. Rakensin ensin hyppytekniikka-treenin, eli perussarjan, jolla otettiin Ansan kanssa muutama toisto. Hyvin hyppäsi Ansa, ainakin sieltä lähetyspaikalta katsottuna. Ajattelin tehdä Ansan kanssa nyt syksyn aikana jonkin verran hyppytekniikkaa osana kuntoutusta ja asteittaista agilityn pariin palaamista. Paljon en vielä osaa, enkä uskaltanut Ansaa ilmoittaa hyppytekniikkakurssillekaan, kun ilmoaika meni umpeen silloin kesällä kun paraneminen oli vielä kovin vaiheessa. Mutta Ruutin kanssa mennään kurssille syyskuussa ja täytyy siellä imeä lisää oppia Ansaakin silmällä pitäen. Perussarjan lisäksi Ansa juoksi pari kertaa putkea.

Ruutin kanssa aloitettiin myös perussarjalla. Aluksi pari toistoa niin, että lelu oli ennen vitos estettä. Ruutilla on tapana loikata nelonen ja vitonen samalla isolla hypyllä jos palkka on kovin kaukana. Sitten laitettiin lelu vitos esteen taakse, jolloin saatiin yksi hyvä ja yksi huono toisto. Sitten vielä siirreltiin lelua ja saatiin pari hyvää toistoa. Tauon jälkeen Ruuti teki toistoja kontaktilaatikolla ja keppejä, joiden loppupäätä on nyt naksuteltu. Edelliskerrasta asia oli hautunut ja edettiin harppaus eteenpäin - ihanaa nähdä miten pentu oppii! Lopuksi tehtiin vielä pieni radanpätkä sopivasti hollilla olleesta mutkaputkesta ja aidasta, jota kokeiltiin muutaman kerran.

Treenin jälkeen käytiin Iitan kanssa loppulenkki ja pennut juoksivat vapaana. Ansa olisi kernaasti myös juoksennellut vapaana ja leikittänyt pieniä, mutta tällä kertaa joutui tyytymään hihnassa kipsutteluun. Sitten nopsasti kotiin vaihtamaan kampetta ja töihin yhdeksitoista. Jätin koirille niiden ruoat ja luut kun jäivät itsekseen. J vei taas koirat pienelle lenkille tultuaan töistä. Minä saavuin kotiin ennen iltakahdeksaa. Koirat sai iltaruoat ja käytiin pelkkä iltapissitys tekemässä pururadalla, muuhun ei riittänyt omat voimat.

Meidän viikko: keskiviikko

 Ai äänekkäitä leikkiviä koiria? Missä? Ai mekö?

Kello soi seitsemän jälkeen. Omien aamuhommien lomassa tehtiin Ruutin kanssa muutama seisominen ja sivulle tulo. Koirille pienet aamuruoat ja itselle aamupalaa. Ulos lähdettiin kasin jälkeen. Tehtiin lenkki metsässä ja kuntoratoja pitkin. Ruuti viipotti vapaana koko reissun, Ansa pääosin hihnassa, kun oltiin niin aikaisin liikkeellä. Korvat oli pystyssä ja nenä maassa pitkin matkaa. Liikenteessä tuohon aikaan on kaikenmoista ötökkää ja öppiäistä. Ansa pääsi kuitenkin spurttailemaan metsässä ja meno oli melkoisen äänekästä ja vauhdikasta. Oli ihana keli, olisin voinut jäädä lenkille, mutta töihin oli ehdittävä. Lenkillä vierähti reipas puolitoista tuntia.

Kotona Ruuti sai loput aamuraksut raksupalloon ja Ansa sai etsiä omansa lattialta. Lähdin töihin puoli yhdentoista kieppeillä. Koirat sai luut nakerrettavaksi. J tuli töistä joskus neljän jälkeen ja vei koirat pihalle. Minä tulin kotiin puoli kasin jälkeen. Koirat sai iltaruoat ja käveltiin rauhallinen iltakävely katuja pitkin. Sitten koirat oli mukana autotallissa pyörän korjaushommissa, lähinnä katsojan roolissa. Ysin jälkeen sisälle. Ansa puuhasi lihapulla-Kongin kanssa, iltaluut koirille ja ihmisille vähän lojumista telkkarin ääressä. Sitten nukkumaan.

Pöllöt metsässä 

Meidän viikko: tiistai

Aamuaurinkoa

Kello soi 6:30. Aamuhommat itselle, koirille pienet ruoat ja pihalle. Käytiin noin kolmen vartin lenkki, Ruuti pääosin vapaana. Lenkin jälkeen Ruuti jäi kotiin puuhastelemaan raksupallon kanssa, johon sai loput ruokansa ja me Ansan kanssa lähdettiin fysioterapeutin vastaanotolle yhdeksäksi. Oli ensimmäinen fyssarikäynti sitten varpaan amputaation. Ansa oli yllättävän hyvässä kunnossa. Liikkeitä katsottiin pitkään, kun niistä ei meinannut näkyä puolten välistä eroa. Vasemman puolen lapa oli jäykempi ja sitä saatiin avattua. Tuumattiin millaisia venytyksiä, jumppaa ja kotihierontaa Ansa tarvitsee. Saatiin lupa liikkua vapaasti ja kotijumpaksi neuvot punnerrusten tekemiseen. Punnerrukset (eikö kuulostakin hauskoilta!) vahvistavat vasenta puolta ja niitä tehdään aluksi molemmilla etujaloilla ja sitten pikkuhiljaa muutama toisto pelkällä vasemmalla, että saadaan kohdistettua jumppa oikeaan paikkaan. Fyssarilta palattiin Ansan kanssa ennen puolta yhtätoista. Molemmat koirat kävivät pissillä ja saivat luut kun lähdin töihin ennen yhtätoista.

J tuli kotiin töistä neljän jälkeen ja käytti koirat asioilla. Ruuti pääsi pidemmälle lenkille ja leikkimään frisbeellä. Ansa sai ottaa aurinkoa parvekkeella, eikä olisi enää halunnut tulla lainkaan takaisin sisälle! Minä tulin töistä ennen iltakahdeksaa väsyneenä. Tehtiin pieni tokoilu-treeni Ruutin kanssa ja vähän jotain Ansankin kanssa. Koirat sai ruoat ja sitten maleksittiin pieni kierros pururadalla. Kotona tehtiin iltahommat ja mentiin nukkumaan.

Meidän viikko: maanantai

Monessa blogissa on ollut tämmöinen katselmus arkeen, joten kokeilenpa dokumentoida yhden viikon meidän koirien ja vähän ihmistenkin elämästä. Aloitetaan maanantaista:

Minun eka työpäivä neljän viikon kesälomailun jälkeen ja kello oli soimassa kannustavasti kello 5:50. Koirat jäivät nukkumaan kun nousin ylös. Omien aamutoimien lomassa annoin koirille ruoat (kun ne viimein suostuivat raahautumaan yläkertaan asti) ja käytin Ruutin pikapissillä. Töihin läksin vartin yli seitsemän ja koirien isäntä (jäljempänä J) hoiti pidemmän ulkoilun, eli lähinnä pienen kierroksen lähitiellä, että tytöt tekivät asiat.

Tulin töistä kotiin vartin yli neljä ja nopean vaatteiden vaihdon jälkeen lähdimme nauttimaan aurinkoisesta ja lämpimästä kelistä. Ehdittiin kävellä metsän laitaan saakka, kun kaveri soitti ja kysyi lenkkiseuraa. Treffasimme kamut ja jatkoimme matkaa pitkin kuntoratoja ja hevosreittiä. Ruuti kipitti ison osan matkasta vapaana, whippetit hihnassa. Pari tuntia vierähti lenkillä. Kotona koirat söi luita ja Ruuti leikki leluillaan kun minä laitoin ruokaa itselle ja puuhailin muuta.

Kasin jälkeen harjoiteltiin vähän kontaktilaatikon kanssa 2on2offeja ja seisomista, joka on Ruutin tokokurssilta kotitehtävänä. Ansakin pääsi laatikolle. Tehtiin myös sivulletuloja, seuraamisen alkeita ja muuta yleistä sähellystä namien päältä. Koiruudet saivat iltaruoat ja Ruutin piti tehdä puolen minuutin paikkamakuu ennen kupille pääsyä - malttoi olla vaikka Ansa vieressä popsi jo omaa ruokaansa! Yhdeksän korvilla käytiin iltapissalla kiertämässä kortteli. Ruuti leikki vielä siilillä ja pallolla. Tytöt sai iltaluut ja sitten nukkumaan.

Ansan MH-luonnekuvaus

Ansa MH-luonnekuvattiin 17.8. Uuraisilla Vesikoirat ry:n järjestämässä kuvauksessa. Kuvaajina toimivat Anne Kuivinen ja Carina Timberg. Tässä tulokset ja kootut selitykset. Latailen videoita koneelle ja nettiin myöhemmin.

1a KONTAKTI Tervehtiminen 4 Ottaa kontaktia tai vastaa siihen
1b KONTAKTI Yhteistyö 2 Lähtee mukaan haluttomasti
1c KONTAKTI Käsittely 2 Väistää tai hakee tukea ohjaajasta

Ansaa ei olisi voinut kuvaukseen tuleminen vähempää kiinnostaa! Olimme paikalla hyvissä ajoin ja Ansa viuhtoi häntä heiluen paikalle ja moikkaili ihmisiä innoissaan. Olimme aamun eka koirakko ja jouduimme odottelemaan aika pitkään kuvauksen alkua kun valmistelut olivat myöhässä. Siinähän ne fiilikset sitten laskivat. Testinohjaaja ei Ansaa kiinnostanut, kun ei hän osannut kujerrella meidän prinsessalle. Ja sen jälkeen kun Ansaa oli nöyryytetty vetämällä perässä hihnassa, ei se käsittelykään paljoa kiinnostanut. Käsittelyssä Ansa siis seisoi paikoillaan ja katseli tympääntyneesti eteenpäin. Kuvaajat sanoivat, että Ansa nojaili minuun päin.

2a LEIKKI 1 Leikkihalu 3 Leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee
2b LEIKKI 1 Tarttuminen 5 Tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista
2c LEIKKI 1 Puruote ja taisteluhalu 1 Ei tartu esineeseen

Ansa innostui isosta patukasta kun vedin sitä maata pitkin ja seurasi tarkkaan kun heittelimme sitä testinohjaajan kanssa. Ansa ryntäsi heti lelun perään kun testinohjaaja viskasi sen sivuun ja juoksi lelu suussaan kunniakierroksen. Sen sijaan testinohjaajan outoa tapaa leikittää Ansaa (saada Ansa tarttumaan lelusta, josta hän piti kahdella kädellä kiinni ja heilutti sivulta toiselle) Ansa tyytyi katsomaan vierestä vaan "kulmiaan nostellen".

3a TAKAA-AJO 1. kerta 5 Aloittaa heti kovalla vauhdilla juosten saaliin ohi, voi kääntyä saaliille
3b TARTTUMINEN 1. kerta 1 Ei kiinnostu saaliista
3a TAKAA-AJO 2. kerta 5 Aloittaa heti kovalla vauhdilla juosten saaliin ohi, voi kääntyä saaliille
3b TARTTUMINEN 2. kerta 4 Tarttuu heti saaliiseen, mutta irrottaa

Sitten vedettiin viehettä. Testinohjaaja sanoi minulle, että "ei kannata olettaa mitään, vaikka se onkin vinttikoira" kun kävelimme vieheenvetopaikalle. Noh, jotain ehkä uskalsin odottaa kuitenkin, olisihan se vähän outoa ollut, jos viehettä hyvin innoissaan ajava koira ei yhtäkkiä lähtisikään vieheen perään, vaikka toki kaikki on mahdollista..! Molemmilla kerroilla Ansa ampui vieheen perään täysiä ja juoksi ohikin, kun vieheen matka tyssäsi aika lyhyeen. Ekalla kerralla viehe hukkui ja Ansa kipitti minun huhuilun jälkeen luokse. Toisella kerralla Ansa meni vieheelle, nappasi sen suuhunsa ja teki tapporavistukset. Ilmeisesti ne kestivät kuitenkin vähän aikaa kun tulokseksi tuli tuo "tarttuu heti saaliiseen, mutta irrottaa". Suorituksen jälkeen testinohjaaja sanoi minulle, että "sehän lähti kuin vinttikoira".

4 AKTIVITEETTITASO 2 Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata

En ollut koskaan nähnyt livenä yhtään luonnekuvausta vaan ainoastaan videoita kuvauksista. Tämän osion osalta ajattelin etukäteen, että Ansa käy hyvin nopeasti maahan pötköttämään ja tarkkailee vain vähän ympäristöä. Meidän kolmeminuuttinen kuluikin seisoen mustikkamättäillä, jossa Ansa käveli ympärilläni jonkin verran, haisteli ja tarkkaili ympäristöä, eikä käynyt istumaan tai makuulle laisinkaan. Että ei ihan niin passiivinen ollut kuin voisi olla!

5a ETÄLEIKKI Kiinnostus 3 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
5b ETÄLEIKKI Uhka/aggressio 1 Ei osoita uhkauseleitä
5c ETÄLEIKKI Uteliaisuus 2 Saapuu linjalle aktiivisen avustajan luo
5d ETÄLEIKKI Leikkihalu 1 Ei osoita kiinnostusta
5e ETÄLEIKKI Yhteistyö 1 Ei osoita kiinnostusta

Kun tummiin pukeutunut hahmo ilmestyi ensimmäisen näköesteen takaa, Ansa katseli heti sitä. Kun sain päästää Ansan vapaaksi, juoksi se avustajan luo moikkaamaan sitä. Todettuaan avustajan ihan normi tyypiksi, katseli Ansa sitä erikoista leikkiinkutsu esitystä kauempaa. Ei meidän Ansa tommoisista leikkiyrityksistä todellakaan innostu!

6a YLLÄTYS Pelko 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista
6b YLLÄTYS Puolustus/aggressio 1 Ei osoita uhkauseleitä
6c YLLÄTYS Uteliaisuus 2 Menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
6d YLLÄTYS Jäljelle jäävä pelko 4 Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla
6e YLLÄTYS Jäljelle jäävä kiinnostus 2 Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla

Haalari napsahti meidän eteen ja Ansa väisti sitä. Tuli luokse kun kyykkäsin haalarin edessä ja juttelin Ansalle. Haalarin ohi kävelyt sujui videolta katsottuna hyvin vähäeleisesti, kunhan käveltiin, tosin Ansaa ei kyllä huvittanut se edestakainen päämäärätön kävely kauheasti, jota kuvauksessa harrastettiin paljon. Ansa kun ei ole sellainen ihmistä kaikkialle innoissaan seuraava kaveri, jos ei siinä seuraamisessa ole jotain järkeä! Paljon kivempi olisi ollut vaikka jäädä haistelemaan maata ja katselemaan maisemia ja välillä olisi voinut moikkailla kuvaajia :)

7a ÄÄNIHERKKYYS Pelko 4 Pakenee enintään 5 metriä
7b ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus 1 Ei mene katsomaan
7c ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä pelko 4 Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla
7d ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä kiinnostus 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan

Ansa säikähti räminälaitetta, eikä tosiaan halunnut tulla sitä katsomaan, mutta tuli mun viereen kun kyykkäsin laitteen vieressä. Ohikävelyt tehtiin videolta katsottuna taas aika suoraviivaisesti, tosin tässä vaiheessa Ansan kiinnostus siihen päämäärättömään kävelyyn oli entistäkin vähäisempää.

8a AAVEET Puolustus/aggressio 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä
8b AAVEET Tarkkaavaisuus 3 Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista
8c AAVEET Pelko 5 Peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta
8d AAVEET Uteliaisuus 2 Menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa
8e AAVEET Kontaktinotto aaveeseen 3 Vastaa avustajan tarjoamaan kontaktiin

Ansa ensin tarkkaili aaveita, kun ne alkoivat ilmestymään. Sitten alkoi kuulua jo jonkinlaista tuhahtelua ja korkeaa haukkua. Kun aaveet lähestyivät Ansan haukku kumeni ja Ansa alkoi murisemaan oikein matalaa murinaakin. Lopulta Ansa pakitti minun taakse enemmän kuin hihnan verran, jolloin testinohjaaja käski päästää hihnasta irti. Kun lähdin lähestymään toista pysähtyneistä aaveista, Ansa kiersi sitä kauempaa ympäri. Tuli luokse moikkaamaan aavetta kun juttelimme aaveen kanssa ja kutsuin ja kehuin Ansaa. Sama toisen aaveen kohdalla, tuli luokse kun juttelin ja kutsuin. Ansa ei kyllä juurikaan hauku, paitsi harvoille sen mielestä pelottaville isoille koirille, jotka tulee jotenkin yllättäen vastaan. Mökillä Ansa on pari kertaa nuorempana haukkunut mun enolle, joka on ilmestynyt mökin pihaan yllättäen. Enon tapauksessa haukkuminen on kyllä loppunut lyhyeen, kun se on tajunnut että siellä onkin ihminen. Aaveet oli vähän hankalampi nakki.

9a LEIKKI 2 Leikkihalu 3 Leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee
9b LEIKKI 2 Tarttuminen 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla

Ansa lähti taas hyvin mukaan leikkiin, juoksi lelulle, nappasi suuhunsa ja juoksi kunniakierroksen. Kuvaajat sanoivat, että nappasi lelusta kuitenkin kiinni enemmän etuhampaillaan, eli ei ollut niin hyvä ote.

10 AMPUMINEN 5 Häiriintynyt, pelokas / yrittää paeta

Tämän olisi kyllä voinut jättää välistä, jos olisin ollut fiksu. Asia mikä näin jälkikäteen vähän harmittaa. Ansahan pelkää ilotulitusta ja ukkosta, se on hyvin tiedossa. Yksittäisiin paukkuihin se asenne on kuitenkin erilainen. Viime syksynä mejä-kurssilla ammuttiin haulikolla testilaukaus. Se sai Ansan vaan terästäytymään ja tarkkailemaan ympäristöä. Pakenemisreaktiota ei ollut. Samoin uudenvuoden jälkeiset yksittäiset ilotulitteet, joita jotkut valopäät räjäytteli. Ansa kuuntelee sen pienen hetken ja jatkaa menoaan normaalisti. Se osaa purkaa nämä yksittäiset tilanteet jotenkin eikä ne jää vaivaamaan.

Nyt ammuttiin kaksi laukausta. Ekan aikana me leikittiin ja laukauksen läjähtäessä Ansa lopetti leikin ja jäi vilkuilemaan ympärilleen. Toinen laukaus oli liikaa, leikit ei enää ekan jälkeen kiinnostaneet ja toisen jälkeen Ansa läksi kävelemään autolle. Kolmatta ei ammuttu, kuvaus loppui ja normalisoitiin tilanne. Ansa kävi moikkailemassa yleisöä, teki täppäilytemppua ja sai nameja.


Vähän oli semmoinen höykkyytetyn ja väsähtäneen oloinen kaveri meillä täällä eilen. Tehtiin kivoja asioita loppupäivän, käytiin lenkillä, leikittiin ja herkuteltiin ja illalla meillä oli vieraita. Kuvaus oli hyvinkin Ansan näköinen, mitään suuria yllätyksiä siellä ei tullut vastaan. Olisi ollut mielenkiintoista seurata muitakin kuvauksia, etenkin jos paikalla olisi ollut vesikoiria (tai sen puoleen muita whippetejä). Seuraavat kuvattavat koirat olivat kuitenkin pk-rotuisia, enkä hennonut jättää Ansaa odottamaan autoon itsekseen ja kuuntelemaan laukauksia, joten tällä kertaa jäi muiden kuvaukset näkemättä. Mielenkiintoinen kokemus, joka osoitti että olen oppinut tuntemaan koirani luonteen aika hyvin tässä reilun viiden vuoden aikana! Ja nyt on vähän mustaa valkoisellakin siitä millainen Ansa on, jos jotakuta muuta sattuu kiinnostamaan.

Lomaterveiset osa 2

Sappeen mökkeilyn jälkeen suunnattiin muutamaksi päiväksi Viitasaaren mökille. Lenkkeiltiin, käytiin vatussa, saunottiin ja soudeltiin. Ansa on tottunut veneilijä ja nauttii järven tuoksuista.

Ruuti kokeili veneilyä ensimmäistä kertaa elämässään. Neiti elohopea ei meinannut pysyä veneessä vaan roikkui reunalla. Yksikseen soutaminen ja samaan aikaan penskan pyydystely takaisin veneeseen oli vähän hankalaa. Lisää harjoitusta ja ensi kerralla mukaan apukäsiä, niin eiköhän huviveneily ala maistua Ruutikaisellekin. 

Minun ja Ruutin soudellessa rannan tuntumassa Ansa lähti rantaa myöten seuraamaan meitä. Onneksi mökkiranta on kivinen, ettei Ansan tarvitse kastella varpaitaan turhaan!

Nyt kun Ansa viipottaa enenevissä määrin vapaana, ovat tyttöjen ulkoleikit aika villejä. Ansa on kärsinyt kuukausi kaupalla ipanan roikkuessa sen raivelissa, joten nyt on aika antaa takaisin. Kauhealla mölinällä Ansa jahtaa Ruutia ja Ruuti on tohkeissaan ja kerjää vaan lisää kun Ansa pysähtyy - pöllöt.

Iloinen himpetti!

Elokuun ensimmäisenä juhlittiin Nessi-serkun 9-vuotis syntymäpäiviä. Tässä serkkuset odottelevat juhlaherkkuja. 

Juhlaohjelmaan kuului kakun leikkausta, herkuttelua, aarteen etsintää ja vapaata seurustelua. Ruuti ja Lyyti käyttivät seurusteluajan tehokkaasti painimalla. 

Viime viikonloppuna juhlittiinkin pitkän kaavan mukaan tyttöjen "mummon ja papan" merkkipäiviä. Juhlinta oli väsyttävää myös karvakorvien näkökulmasta. Sunnuntaina mökin kuistilla oli tällainen näky: 

Yhtenä aamuna Ruuti oli pukenut itselleen tyylikään nenäkoristeen. 

Tänään korkattiin sienestyskausi - jihuu! Saaliina oli mukava pussillinen mustatorvisieniä ja Ansan mahaan varastoidut lukuisat maahikkaat. Sienireissu oli pitkästä aikaa Ansan privaatti-lenkki ja Ansa otti siitä kaiken ilon irti kiipeillen, kirmaten ja kieriskellen. 

Ruuti puolestaan pääsi omalle lenkilleen, jonka varrella pistäydyttiin touhottamassa agi-hallilla ja järvessä. 

Lomailusuunnitelmissa on vielä monta mökkireissua, metsälenkkiä ja vähän treenaustakin. Ansa ottaa ensi viikolla osaa MH-luonnekuvaukseen ja kotioloissa pyöritellään dobo-palloa. Palataas taas asiaan kun arki koittaa!

Lomaterveiset osa 1

Tässä meidän lomaterveiset! Lomailu aloitettiin 2,5 viikkoa sitten ja vielä tätä auvoa on jäljelläkin. Kuvia on räpsitty, joten tässäpä pläjäys niitä:

Juuri ennen lomaa saimme postissa uudet Satulahuoneen tekemät punospannat tytöille. Niin kauniit ja upeaa käsityötä!

Ekana lomapäivänä Ruuti sai kesätukan. Johan se oli liki kolmessa kuukaudessa kasvanutkin. Tällä kertaa trimmaus hoidettiin omin voimin ja karvan alta kuoriutui varsin hullunkurisen näköinen, mutta toki äärettömän söpö 8 kuukautta vanha Ruutikainen. Nyt on keveä olo nauttia kesästä!

Kahden kerroksen puutyöläiset.  

Lomalla on käyty treenaamassa agihallilla itsekseen ja kavereiden kanssa. Tässä kuvassa on reenien jälkeinen rentoutuminen suolammella kera Iita-serkun. Aloitin Ruutin kanssa heinäkuussa myös Kohti alokasluokkaa -tokokurssin Vihtavuoressa - siellä pahamaineisen Vihtavuoren Ruutitehtaan naapurissa!

Ansasta on niin paljon apua kotihommissa, kuten siivoamisessa.  

 

Vietimme pari päivää mökkeillen Sappeella Pälkäneellä, jossa muut seurueemme jäsenet laskivat ahkerasti alamäkeä maastopyörillä ja pomppivat hyppyreistä. Minä ja koirat tyydyttiin nautiskelemaan helteestä nurmikolla loikoillen ja lähiympäristöä kartoittaen. Harmillisesti kuuma keli esti pidemmät patikointilenkit. 

Näinkin voi käydä pyörämäessä, että lentää vallan katollensa - Ansa demonstroi. 

 Pientä patikointia, Ansa laavulla.