Ratoja ja suunnitelmia

Tässä minun muistikuviin ja näkemiini videoihin perustuva ratapiirros avo-sm -finaalin radasta, jolla kisattiin alkukuusta. Mittasuhteet ja estekulmat on mitä suuremmalla todennäköisyydellä erilaiset kuin alkuperäisellä radalla. Meille lopullinen noutaja tuli siis 20 hypyn jälkeen, jolloin en ottanut Ruutia mukaan napakasti, vaan se livahti selkäni takana putkeen.

Ja muistiin muutama viime aikojen treenirata ja niiden ohjaukset.

Valssitreeniä:

- hypylle 2 ennakoiva valssi

- hypyille 5 ja 6 pakkovalssit

- hypylle 14 takaakierto-niisto

- hypyille 16 ja 19 ennakoivat valssit

Käyttämäni ohjaukset:

- pakkovalssi kakkoselle (toimi hyvin, me aletaan oppia!)

- ysi-putken jälkeen sokkari ja eteneminen tarpeeksi putken nro 10 suun ohi, jotta koira kääntyy putken lopussa oikeaan

- putken 13 jälkeen pieni vekkaus hypylle 14 ja sitten eteenmeno käskytys (Ruuti painatti hienosti ja täysiä loppusuoramaisesti hypylle 16)

- hypylle 18 ennakoiva valssi ja siitä tiukasti lähetys oikealle keppilinjalle (avoin kulma meille hankala, joten tässä tiukka saada ohjaus onnistumaan, Ruuti irtosi tästä pariin otteeseen 6/17-hypylle)

Käyttämäni ohjaukset: 
- radan alku mm-karsintojen hyppyradalta, kipitin jonnekin pituuden ja keppien väliin ja ohjasin kepit vasemmalta puolelta, putkelle ohjasin vain suoraan (karsinnoissa jotkut ohjaajat taisi tehdä siihen valssin)
- putkelle nro 5 olisi voinut ohjata leijeröiden kepit, minä juoksin putken puolelta ja otin etumatkaa, joten ehdin ihan ok muurille valssaamaan
- hypyltä 8 Ruuti kaahotti välillä puomille, hypyltä 10 ohjaaminen putkelle 11 oli hankala, veto ei toiminut, kokeilin tähän jotain valssintynkääkin ja välipalkkausta, Ruutilla super-irtoamispäivä, joten posotti sinne mihin nenä näytti
- hypylle 16 pakkovalssi-jaakotus
- muurille 20 mietin persjättöä, mutta ei mitään mahdollisuuksia ehtiä sinne ajoissa, joten posotettiin takaaleikkauksella putkelle 22

Yhteenvetona näistä, Ruuti on ollut viime kerrat varsin irtoavaisella tuulella treeneissä. Se on ollut myös välillä samanlailla räyhäkäs kuin millaiseen tunnetilaan välillä kisoissa itsensä vetää. Hyvä niin, että treenataan samassa vireessä kuin missä välillä kisataankin.

Meidän treenilistalla on tällä erää jotakuinkin tällaiset asiat:
- puomin pysäytys: varmuutta siihen myös kisatilanteissa, itsenäisyyttä pysäytyksiin huolimatta ohjaajan sijainnista ja liikkeestä
- juoksu-A
- keinun vahvistaminen
- hyppytekniikkaa: treeniä myös pehmeällä hiekkapohjalla, kokeat rimat mukaan repertuaariin
- takaaleikkaukset
- vedot: ohjaajan lähelle tulemiset, oikeaan putken päähän, oikealle puolelle hyppyä jne.
- keppien avoimet kulmat, häiriöharjoitukset, itsenäisyys


Tässä viime viikon juoksu-A -treeneistä pari toistoa. Ekassa videossa harjan yli lennetään ehkä vähän hallitsemattomasti, mutta nätisti osuu Rups kontaktille. Toisessa harjan ylitys on hillitympi ja osuma minun silmään ihan ok. Videoista huomaa aina myös outoja asioita, kuten näissä ohjaajan kummallisen jäykän juoksutyylin...

P.S. Ruuti on viime treeneissä tehnyt radallakin tosi nättejä pysäytyksiä puomin kontaktille - jee!

Kesäkuvat

Ansa ja harvinaiset aurinkotuoli-hetket. Majava mukana menossa.

Välillä on juoksenneltu pihalla vaihtelevissa keleissä, 

välillä lepuutettu kotisohvalla. 

 Juhannuksena säät hellivät hetken ja Ansa ehti ottaa biitsillä aurinkoa.

Jokusen kerran Ansaliinoksen on saattanut löytää myös sängystä. 

Ja sitten niitä oli kolme. Pitsinnypläystä (hihnojen selvittelyä) lenkin varrella. 

Nessi-serkku viihtyi viikon verran meidän kesäsiirtolassa. 

Luppiskerho kokoontuu.  

Portaikko tuntuu välillä olevan meidän kodin suosituin hengailupaikka. 

Nessi, pian 11-vuotta, ei arvostanut painiotteluita, jotka 

tapahtuivat suoraan sen nenän alla päiväuniaikaan. 

Loman aloittelua mustikkamättäillä!  

Ansa rallytokoilija

Ansan kanssa saatiin rallytokon avoimen luokan valmennuskurssi päätökseen kesäkuun alulla. Ihana oli huomata, että ollaan opittu monenlaista ja saatu sitä vireen virittelyäkin kokoajan parempaan suuntaan. Valmennuksessa opeteltiin tosiaan nimensä mukaisesti niiden peruskylttien ohella sitten uusia ja vaikeampia avoimen luokan kylttejä. Osa oli helppoja, osa haastavampia mutta suurimmasta osasta selvitään (ainakin jotenkin) kunhan vire ja into tekemiseen on oikea. Joissain avoimen luokan kylteissä tarvitaan tarkkuutta ja uudenlaista kehonhallintaa ja osaamista. Käännöksiä on pyritty opettelemaan alusta alkaen pieniksi, vaikka alokasluokan kisoissa sallitaankin hyvin väljät käännökset. Ansalta luonnistuu kivasti takapään käyttäminen, joten niukat käännökset eivät sen puolesta ole ongelmallisia. Sivuttain liikkuminen, eli esimerkiksi kyltti jossa koira on sivulla, ohjaaja ottaa askelen suoraan oikealle sivulle ja koiran tulisi siirtyä mukana taas perusasentoon on uusi haaste. Samoin avoimessa luokassa vastaan tulevat asennonvaihdokset, etenkin maahan-istu, istu-seiso vaihdokset ovat Ansalle haasteellisempia. Alas meneminen on näköjään helpompaa kuin ylös nouseminen.

Muita uusia juttuja on houkutus, joka ei ihan ottanut onnistuaakseen kurssin loppukokeessa, jossa jouduin nostamaan Ansan valjaistaan pois avoimelta raksusäkiltä! Hyppy puolestaan oli välillä agility-tyyliin liian innokas ja lennokas, välillä taas nätti, pieni ja koottu hyppy, jonka jälkeen Ansa palasi tiiviiseen seuraamiseen. Pienenä välipalana on silloin tällöin harjoiteltu muuten myös oikealla seuraamista. Huomaa, että tällaiselle koiralle, jonka kanssa ei ole treenattu tokoa, on tuo oikealla seuraaminen tai ainakin sen alkeiden harjoittelu melko simppeli temppu. Ansa ei ole ehdollistunut toimimaan vasemmalla puolella, vaikka nyt vuoden verran on näitä rally-juttuja ja seuraamista aika paljon harjoiteltukin.

Kesän suurin uutinen on, että kävimme Ansan kanssa testaamassa meidän rally-taitoja ihan oikeissa rally-toko-kisoissa! Kisat järjestettiin täällä kotikulmilla ja meille heltisi paikka varasijalta muutamaa päivää ennen koetta. Vähän meinasi jännittää koitos ja oli sellainen fiilis, että kannattaako kisoihin lähteä lainkaan. Huolestunein olin Ansan vireestä: jos vire on kohdillaan, sujuu homma varmasti ihan hyvin, mutta jos virettä ei saada nostettua, ei silloin meitä auta mikään. Kisat oli meille vieraalla paikalla, mutta mukavalla nurmikentällä ja kelikin armahti. Ennen rataantutustumista satoi kaatamalla ja me pideltiin Ansan kanssa sadetta pienen koivun alla. Pian paistoi taas aurinko täydeltä terältä ja meidän suorituksen aikana tihutti vähän, mutta isompi sade alkoi vasta sen jälkeen. Ansan viritteleminen ennen rataa tuntui tervan juonnilta. Se katseli yleisöä ja muita koiria, namitkaan ei meinanneet kiinnostaa. Hetkeksi sain sen hillumaan, mutta sitten into taas lopahti. Onneksi radalla oli näkynyt monenlaisia suorituksia, joten paineet oli itseltä pois ja tuumasin, että tullaan pois jos homma ei lähde sujumaan.  

Radalle mennessä Ansa ehkä itse tajusi mitä sinne tultiin tekemään ja nosti itse virettään. Päätin pitää meidän kontaktin yllä katkeamatta heti ensi hetkestä lähtien, joten en vilkuillut tuomaria vaan minun katse kohdistui vain Ansaan. Toisaalta pyrin pitämään oman ylimääräisen hössötykseni kurissa. Meidän rallyilyhän on sitä, että minä jatkuvasti selitän, kehun, innostan Ansaa suullisesti. Mutta jos se menee överiksi ja itselle iskee paniikki siitä koiran puuttuvasta vireestä ja innosta, niin sitten jotenkin onnistun laskeutumaan kroppani kanssa Ansan päälle, josta se ahdistuu vielä enemmän. No tähän ei onneksi ajauduttu tällä radalla, vaan mentiin selkä suorana ja sopivasti hössöttäen eteenpäin!  

Yksi kyltti ”hyllytettiin” väärän suorituksen vuoksi, eli maahanmenossa Ansa ei mennyt loppuun saakka alas, enkä minä edes huomannut sitä ja korjannut asiaa. Tästä -10 pistettä. Viimeisellä kyltillä istu- 1 askel+istu, 2 askelta+istu, 3 askelta+istu -kyltin suorituksen aikana Ansa jäi vähän haahuilemaan ja haistoi maata ennenkuin istui hiukan väljään perusasentoon. Tästä tuli -2p (puutteellinen yhteistyö ja epätarkka suoritus). Olin jo ennen rataa päättänyt, etten lähde korjaamaan mitään, koska siinä vire helposti laskee kun junnataan paikallaan, joten tästä jatkettiin vaan täyttä höökiä maaliin. Siinäpä ne meidän virheet sitten olikin, tuloksena 88 pistettä ja tuomarilta kommentit ”kaunista yhteistyötä ja hienosti ohjattu!”. Se oli siis hyväksytty suoritus ja ai että kun olen tyytyväinen tähän debyyttiin ja ihan parhaaseen kisakaveriini!

Ansan kesään on mahtunut myös vähän ikävämpää sattumusta, sillä muutama viikko sitten kotiin tullessani Ansaliinos ontui toista takajalkaansa. Tutkimisen jälkeen vika osoittautui olevan varpaassa, joka oli turvoksissa. Sitä on nyt leputeltu lenkkeilemällä hihnassa, tosin Ansa itse olisi sitä mieltä, ettei mitään lepuutteluita tarvita vaan täyttä höökiä voisi riehua menemään (ainakin silloin kun ei laiskota). Kotona koirat onkin painineet valtavasti, ei ne näin kovasti ole vähään aikaan sisätiloissa leikkineet. Turvotus laantui varpaasta nopeasti, mutta katsotaan nyt kuinka tilanne kehittyy ja otetaan rauhallisemmin vielä jonkin aikaa.

Kesää ja Ruuti-agia

Ruuti Agirodussa, kuva: Sanna Piironen

Kesän paras aika on täällä, sillä meillä alkoi kesäloma! Vaihtelevat kesäkelit on ainakin mahdollistaneet normaalin lenkkeilyn. Ei ole tarvinnut hikoilla helteillä, vaikka olisihan sekin välillä mukavaa vaihtelua. Kerrotaas aluksi Ruutin agi-kuulumiset alkukesän osalta.  

Ruutin kanssa keskityttiin kesäkuussa juoksu-A:n opetteluun. Nyt se projekti on käynyt vähän pienellä liekillä, mutta lomalla olisi tarkoitus jatkaa harjoittelua. Aloin siis opettaa Ruutille A:lla juoksemista ihan vain juoksuttamalla sitä lentävän palkan (pallon) perässä madalletulla A:lla. Tätä testattiin kerran keväällä, eikä Ruutille näyttänyt olevan mikään ongelma juosta läpi, pysäytys ei ollut kauhean vahva. Nyt projektin aluksi tehtiin muutamalla ensimmäisellä kerralla toistoja madalletulla A-esteellä. Olisiko aluksi A:n harja ollut noin minun vyötärön korkeudella (ehkä metrin korkeudella?), josta parin välivaiheen kautta korotin sitä oman leukani korkeudelle ja lopuksi sitten täyskorkeaksi. Otettiin lähestymisiä paikaltaan ja vauhdista sekä pikkuhiljaa muiden esteiden kautta. Pallo lensi aluksi jokaisesta suorituksesta ja niistä hyvistä osumista tuli palkkana leikki, muista sitten otettiin pallo vähäeleisesti pois ja kokeiltiin uudelleen. Naksuttajakin mulla oli käytössä ja videokuvaus toki myös. Naksuttimen kanssa tuli vaan ongelmaksi se, että naksuttajilta naksautus saattoi livahtaa niistä yliloikkauksistakin, joita jonkin verran tuli. Hankalahan sitä osumaa on vauhdissa nähdä itsekin, saatika sitten jos naksuttelija ei ole tottunut niitä täydellisiä osumia bongailemaan. 

Välillä tehtiin toistoja etupalkalla, joka aiheutti aluksi himmailua (ollaan tehty 2on2offia etupalkalla), mutta sitten rupesi toimimaan kivasti. Lisäksi aloin jalostamaan palkkausta niin, että palkkaa tulee vaan osumista. Valaiseva huomio oli, että Ruutin pitää saada hyvä vauhti päälle ennen A:ta (kuten siellä kisaradoillakin on), että se saa loikkansa venymään riittävästi harjan yli ja vastaavasti sitten se seuraava loikka osuu nätisti kontaktille. Nyt pienen tauon jälkeen kun on A:ta tehty, huomaa että sitä täytyy vielä rutkasti vahvistaa ja tehdä niitä toistoja lentävän palkan kanssa. Tauon jälkeen nimittäin Ruuti jopa kerran pysähtyi A:n kontaktille, mitä ei koko projektissa ole ennen tätä tapahtunut... Projektin alkupään videot on säilössä kameran muistikortilla, mutta tässä pätkä eilisestä treenistä, jossa tuo oli paras toisto muutamasta juoksukerrasta *klikkaa videoon* 

A:n kanssa ripirinnan on sitten jalostettu sitä puomin pysäytyskontaktia. Ihan alkeisharjoituksia on tehty: laita sinä ne tassusi nätisti siihen kontaktille, niin minä heitän namuja nenän alle. Etupalkalla on tehty alastulolta 2on2offiin lähettämisiä ja sitten toki kokonaista puomia ja puomia radan osana. Ennen meidän kuun alun kisakoitosta testattiin radalla juoksu-A:n ja pysäytys-puomin yhdistämistä ja tosi hienosti Ruuti silloin hiffasi, että kyseessä on kaksi eri asiaa. Jotenkin vaan ratatreeneissä se ensimmäinen puomin ensimmäinen toisto menee usein vikaan, eli kaveri juoksee läpi. Viime maanantain ryhmätreeneissä otin meidän vuoron aluksi pelkkää puomia ja taas se ensimmäinen juostiin läpi. Sitten tehtiin hienoja pysäytyksiä ja myös radan osana ja rallattelufiiliksessä se pysäytys onnistui hyvin. Pitäisi vissiin ennen kisojakin päästä lämppäämään puomille, harmi vaan että harvoin se on mahdollista. No, ei kait tähän auta kuin harjoittelu, hinkataan sitä puomin pysäytystä oikein urakalla seuraavat kuukaudet. 

Tuo aiemmin mainitsemani kisakoitos oli siis Agirotu-reissu helteiseen Nastolaan kuun alussa. Meillä oli majoitus varattuna vain la-su-yöksi, mutta minä olin ilmoittanut meidät kisaamaan lauantain ensimmäiselle radalle, joten matkaan lähdettiin hiukan liian aikaisin aamulla. Kello soi 4:09 ja kotipihasta startattiin ennen puoli kuutta. Aamusta kisattiin siis kakkosten C-agilityradalla, joka oli virallinen kilpailu ja samalla karsintarata iltapäivän Finnish Open finaaliin. Rata oli kiva, muutama kiekura muutoin suhteellisen suoran etenemisen lomassa. Ennen puoliväliä Ruuti räpsäytti alas yhden riman. Sen jälkeen juoksi puomin kontaktin läpi pysähtymättä ja puomia seuraavan renkaan ohi, josta kielto. A:ta ei vielä tällä radalla päästy testaamaan. Radalta meille tulokseksi 10 ja sija 12. Tällä päästiin kuitenkin sinne iltapäivän finaaliin, koska kakkosluokkalaisista sinne kelpuutettiin 15 parasta.

Lauantaipäivä oli varsin pitkä ja helteinen. Meidän eka startti oli siis aamulla ysin maissa ja finaalirata vasta iltapäivällä kolmen kieppeillä. Kaikessa väsymyksessäni mietin, josko vaan lähtisin hotelliin nukkumaan ja jättäisin koko finaalin välistä. Onneksi mukana oli hyvää evästä, meidän leiripaikka oli varjoinen ja Ruuti eleli rauhassa häkissään. Siinä sitä sinniteltiin finaaliin saakka. Finaalin tuomarina oli saksalainen Alexander Beitl ja hänen radallaan olikin melkoisia saksalaisia kiemuroita. Suoraa etenemistä oli ehkä korkeintaan kaksi estettä kerrallaan (jos sitäkään), takaakiertoja paljon. Vähän tahmealta tuntui oma meno, varmasti pitkälti väsymyksestä ja helteestä johtuen. Pari virhettä taisi radalla meille tulla, puomin kontaktilla Röpö hidasti kivasti, A:n juoksua en ehtinyt näkemään enkä hoksannut keltään kysyäkään miltä se näytti. Rata päättyi hylkäykseen toiseksi viimeisen esteen jälkeen, kun Ruuti livahti maalihypyn sijasta sisään sivulla olleeseen putkeen, jota en tajunnut ennakoida. Vaikka oma tuntuma ohjauksesta ja radalla etenemisestä olikin melkoista vääntämistä, niin jälkikäteen sain seuratoverilta kommenttia, että meidän meno näytti hienolta. Tyytyväinen olen myös siihen, että tein ehkä ensimmäistä kertaa Ruutin kanssa kisaradalla pakkovalssin ja sehän toimi. Moni paljon osaavampi koirakko hyllytti siinä kohdassa kun ohjaajat tekivät pakkovalssia liian kaukana esteestä. Ja hei, ikinä ei olla näin isoissa karkeloissa kisattu ja samalla radalla oli myös niitä kolmosten huippukoirakoita!

Lauantai-iltana käytiin pieni kiertoajelu ja –kävely vanhassa kotikaupungissani Lahdessa ja yö melko katkonaisine unineen vietettiin vesikoiraseurassa Ruutin veljen ja sukulaissedän kanssa. Sunnuntaina taas reippain silmin kisailemaan! Sunnuntain ohjelmassa meillä oli vain joukkueviesti, jossa olimme osa Drogas Locas-sisarusjoukkuetta. Joukkue kasattiin viime vuoden Agirotua varten, mutta Ruutin juoksujen vuoksi me jouduttiin jättämään silloin kisailut väliin. Ei me tänäkään vuonna oltu mikään joukkueen helmi, vaan hyllytettiin ensimmäisen kerran jo heti toisella esteellä..! Lähdössä en meinannut saada Ruutia istumaan rauhassa paikalleen. Rups oli radalla räyhäkäs ja meno tökki sinne sun tänne. Onneksi sisarukset tekivät hienoja suorituksia ja lopputuloksissa meidän tiimi olikin medi-kisaavien joukkueviestin neljäntenä. *Täällä* video suorituksista. 

Agirodun jälkeen on vähän hölläilty ja pikkuisen treenattukin. Loman alkuun on otettu parit pienet itsenäiset treenit, joissa aiheena puomin pysäytykset, muutama toisto juoksu-A:ta, keinua sekä vähän hyppytekniikkaa. Loman varrella on tarkoitus treenata itsenäisesti monenmoista ja on meillä jokaviikkoiset ryhmätreenitkin luvassa. Elo-syyskuulle olen suunnitellut aktiivisempaa kisaputkea ja pari kivaa ulkopuolisen kouluttajan koulutustakin on sinne tiedossa. Nyt lomalla Ruuti pääsee myös tutustumaan rallytokoiluun, sillä ilmoitin meidät viikonlopun kestävälle rallyn starttikurssille.

Lyhyttukkainen Röpö kesäkuussa