Tuleeko tästä jo tapa?

Blogin päivittämisestä meinaan.

Tämä viikko on mennyt agi-puuhissa ja pakkasta pidellessä. Alkuviikon pakkasista on näillä leveysasteilla tullut tapa ja kun meillä on maanantaisin ryhmätreenit, niin aina täytyy keksiä jotain erikoisratkaisuja tai vaihtoehtoisesti jättää treenit välistä. Tämän viikkoinen erikoissovellus oli, että käytiin molempien koirien kanssa lämppälenkki täältä kotoa käsin, tuotiin Ansa kotiin, minä nappasin treenirepun selkään ja kevythäkin kouraan ja käveltiin hallille. Pystytin kevythäkin lämmitettyyn toimistokoppiin, joten Ruutin ei tarvinnut palella ja autokin sai vapaapäivän - hyvä ratkaisu, jota harrastetaan kyllä jatkossakin!

Rata oli tällainen tasoltaan ehkä aika kakkosten tasoinen, jota ensin tehtiin muutamassa pätkässä ja sitten yritin tehdä nollaa, joka kosahti tuonne aita-hässäkkään radan puolivälissä. Haastavin osuus oli siis esteet 9-13, jossa mietittiin porukalla useampaakin erilaista toteutustapaa ja paria erilaista vaihtoehtoa kokeilinkin. Kontaktit oli superit, kepit haettiin hyvin, ne olivat rakennetussa radassa enemmän muurin takana kuin miltä tässä kuvassa näyttävät.

Pakkaset alkoivat kiristymään maanantaina ja tiistai-torstai-välillä lenkkeilyt jäi aika vähiin. Pääsin itse töistä joka päivä aikaisin, joten iltapäivisin ehdittiin kävelemään noita lyhyitä lenkkejä valoisan aikaan. Ansa tassutteli tossut jalassa kauheaa vauhtia ja selvästi tossut eivät haittaa menoa, koska ne jalassa voi myös kaivaa kuoppia hankeen ja ottaa hihnan mittaisia hyppyspurtteja. Tossut jalassa Ansa tarkeni vähän alle -20 asteen keleissä kävellä kolmekin varttia. Liputan näiden kokemusten myötä kovasti tossujen puolesta. Pakkasiltoina yritettiin keksiä aktivitteettia sisäiloissa, raksupallot, kongit ja naksutin olivat käytössä.

Perjantaina päästiin jo vähän pidemmälle lenkille metsään ja käytiin pikapiipahdus myös hallilla kertaamassa kaikki kontaktit. Kertaus oli paikallaan, sillä olin saanut houkuteltua yhden treenikaverin kanssani kisaamaan Lempäälään. Sinne siis huristeltiin eilen ja juostiin kaksi Anne Huittisen tuomaroimaa rataa. Radat oli kivoja, eikä mitenkään hankalia, mutta kaksi hylsyä meille sieltä napsahti. Ensimmäisellä radalla lähtöön paikalle jääminen oli hankalaa, otettiin ensin kielto keinulta ja sitten kepeillä jäi viimeinen väli pujottelematta, jota en korjannut. Mutta heti perään Ruuti käväisi myös A:lla, kun linja olisi ollut sen alta menevään putkeen, joten hylsy se olisi ollut siitä huolimatta. Positiiviset: puomin kontakti, irtoamiset, keppien hankalan avokulman hakeminen ja oma ohjaus sinne (etenkin makseilla tosi monen rata kosahti tähän, koirat ei vaan osanneet hakea oikeaa väliä, tai ei taipuneet jatkamaan pujottelua ekan välin jälkeen), rimat pysyi ja vauhti hyvä.

Toinen rata oli hyvä hylsy. Lähdettiin suorittamaan väärää rataa jo toisen esteen jälkeen, kun A:n alla menevän putken sijaan Ruuti loikkasi A:lle. Päätin jatkaa rataa mahdollisimman skarppina sen jälkeenkin, joten mentiin mukavalla sykkeellä loppuun, ainoastaan puomin kontaktin läpi juokseminen harmitti. Positiiviset: oma fiilis ja juokseminen, Ruutin into ja vauhti, suljetun keppikulman hakeminen hyvin ja kepit nopeat ja hyvät, A:n kontakti. Täytynee ottaa asiaksi treenata kontakti-putki-erotteluja enemmän.

Kaikenkaikkiaan hyvä kokemus oli tämä kisa ja tämähän oli vasta toinen kisa meille jossain muualla kuin kotihallissa. Ja tosiaan meille ensimmäinen kakkosluokan kisa. Nyt kevään aikana on suunnitelmissa lähteä kisaamaan ahkerasti vieraille paikoille ja saada kokemusta niin eri halleista kuin myös kesäisten kelien tullen ulkokentistä. Ulkonahan me ei olla tehty hommia kuin muutaman hassun kerran.

Ruutin rakkain lelu nykyään on hanska, joita sillä on kaksi kappaletta. Ruutin lapsuuden sukkavarkaus-villitys kehittyi nimittäin jossain vaiheessa hanskavarkaudeksi ja lopulta yhdet vähän rikkinäiset hanskat testamentattiin Ruutille. Hanskaa tuodaan iltaisin orrelle, eli sohvan reunalle tai ihmisen päälle, joka siinä sohvalla röhnöttää ja tarkoitus on toki saada se ihminen leikkimään. Yhtenä iltana hanskaa kuitenkin tuotiin ahkerasti Ansalle. Ansa ei hirveästi kyllä jaksanut hanskasta välittää, eikä Ruutin harmiksi lähtenyt leikkiin vaan jatkoi uniaan. Höpsö Rute!

Polkuja ja vähän harrastuksia

 Meidän ihan omajalkaisesti tallaama polku!

Viimeisen viikon aikana on päästy aktiivisemman elämän makuun. On käyty pari kertaa rallattelemassa whippet-kavereiden kanssa hiekkakuopilla, eli siis tarpomassa lumihangessa. On tallattu meidän omia polkuja noissa lähistön metsissä ja hihkuttu (tai siis minä olen hihkunut) innosta, kun polut on pysyneet isojen lumimyräköiden jälkeen auki ja niillä on muutama muukin käyttäjä. Viikon ensimmäisellä polkulenkillä oli tosin niin syvä hanki ja umpeen menneet väylät, että Ruuti oli jonkin ajan päästä melkoinen lumipallo. Se ei enää halunnut astua askeltakaan eteenpäin vaan piti kantaa kainalossa selvemmille vesille ja yrittää nyhtää paakkuja palasiksi. Mutta kylläpä on ollut tunnelmallista vaellella lumisessa metsässä otsalampun valossa - talven suuria iloja!

Kärevä treenaaja odottaa omaa vuoroaan ja ihmettelee, 

mitä siellä toisella kentällä huudetaan ja haukutaan

Treenaamaan päästiin Ruutin kanssa neljän viikon tauon jälkeen maanantaina, kun ryhmätreenit pidettiin kipakasta pakkasesta huolimatta. Osallistujia tosin oli vain kaksi ja pakkasen vuoksi pidettiin toistot lyhyinä ja vaihdot nopeina. Väliajat pysyttiin liikkeessä, joten kylmä ei ehtinyt tulla. Kävimme läpi kaikki kontaktit. Puomille teimme itsenäisiä toistoja etupalkalla. Meidän joulukuisessa valmennuksessa käytiin läpi itsenäiset irtoamiset kontakteille, ohjaajan edistäminen ja sivuttaisirtoaminen. Huomasin, ettei niitä itsenäisiä kontakteja ole tullut kauheasti viime aikoina harjoiteltua, vaan enemmän on tehty sitä ohjaajan ohi menevän liikkeen sietämistä. Keskitymme siis jatkossa tekemään mahdollisimman paljon erilaisia toistoja. A oli vähän hakusessa, joten siihen täytyy panostaa. Keinulla tehtiin muutama vauhtitoisto.

Tänään käytiin sitten treenaamassa kaverin kanssa ja kierrätettiin kentällä vuorollaan neljää whippetiä (mukaanlukien Ansa) ja Ruutia. Ruuti teki keppejä viiden viikon tauon jälkeen ja hyvin tekikin! Kepit oli ihanan vauhdikkaat ja avoin ja suljettu kulmakin toimi. A:n kanssa puuhailtiin vähän myös ja puomille sekä keinulle tehtiin muutama toisto. Ansa pääsi välissä rallytokoilemaan ja oli super-innoissaan! Teimme sivulletuloa, seuraamista, käännöksiä, eteen istumista ja pieniä paikallaoloja - perusjuttuja, joita pitäisi harkata ja saada jalostettua pidemmiksi suorituksiksi ajatellen mahdollista kisaamista. Haluaisin siis jossain vaiheessa päästä tässäkin lajissa kisaamaan, mutta se toki vaatii runsaasti töitä palkattomien suoritusten ja kisavireen kanssa sekä toki liikkeiden hiomista ja niiden saamista varmoiksi. Kun näiden treenien päälle vedettiin vielä koko viiden koiran köörillä lenkki metsässä, niin kotiin saapui iltapäivällä melko väsynyttä porukkaa!

 Hyper-väsynyt Tinki omassa kolossaan

Välillä pitää olla ihan lähekkäin...

Yksi rata muistiin

Tässä joulukuisen Katja Ojansivun koulutuksen rata ja ohjauskuviot, joita käytin:
- 2-aidalle sivuttaisirtoaminen, eli ohjaaja käy merkkaamassa etukäteen kakkosen ja ohjaa sen kolmosaidan luota - toimi hyvin meillä.
- 4-aidalle saksalainen, jossa minulla meinasi olla ehtimisongelma, jäin vähän liian pitkäksi aikaa kolmoselle odottelemaan.
- 7-aidan takana vastaanottamassa, 8-putken jälkeen koiran linjaa kohden takaakierokeilausohjaus/askel ja siitä päällejuoksulla ja vauhdilla ohjaamaan taas linja 11:lle.
- 11 ja 12 väliin tein persjätön, kun ehdin olemaan siinä ajoissa ja Ruuti ei imaissut putkeen, mikä saattoi olla monilla koirilla ongelmana.
- 12 ja 13 väliin poispäinkäännös ja leijeröin itse 12 kun Ruuti lähti puomille.
- Puomille kokeiltiin sitä, että leijeröin myös 7/30-hypyn ja olin 15-putken suulla ottamassa vastaan puomilta.
- 17:lle takaaleikkaus, 18:lle ennakoiva valssi tai persjättö.
- 20:lle ennakoiva valssi ja lähetys pimeään putkeen.
- 22:lle pakkovalssi, joka hitsin vaikea minulle -> pakkovalssit treenilistalle.
- Kepeiltä mahdollisuuksien mukaan ohjaajan tarkoitus edistää, jotta ehtii ohjaamaan 25-muurin takaakierron ja taas etenemään siitä vauhdilla.
- 27:lle takaakierto-ohjaus, josta vauhdilla etenemään putken 28 kautta putkelle 29. Tämä todella hankala, jos jäi yhtään varmistelemaan 27:n ohjausta/suoritusta. Ja koira tulee ulos 28-putkesta aika sokkona, jos ohjaaja ei vielä ehtinyt sinne. Tehtiin pari kertaa niin, että etupalkka 29-putken suulla.

Kiva rata, jossa tosiaan sai juosta!

Vuosikin jo vaihtui...

...vaikka viime vuoden kuulumisetkin on vielä päivittämättä tänne. Koitan edetä aikajärjestyksessä.

Ansan pumppu

Syyskuun lopulla käytin Ansan sydänultrassa. Asia on ollut mielessä jo pitkään ja nyt sopiva tilaisuus tuli eteen. Ansalla ei mitään huomattavia sydänoireita ole ollut, mutta parilta lähisukulaiselta on pieniä löytöjä sydämestä tehty ja toki välillä on mietityttänyt voiko tuo Ansan laiskuus johtua sydämen ongelmista. Lopputulema oli, että kyllä se ylirauhallinen olemus on ihan vaan Ansan perusluonnetta. Sydämestä ei nimittäin löytynyt häikkää, ei sivuääniä, ei DCM:n tai sydämen vajaatoimintaan viittaavia oireita - jee!

Whippet-Harrastajat on pitänyt terveystaulukkoa kaikenlaisista virallisista ja epävirallisista terveystuloksista. Yhdistys myös tukee sydänultrauksia rahallisella avustuksella, joten ei ole mitään syytä olla tutkituttamatta omaa koiraansa. Älyttömän hienoa työtä terveysasioissa meidän rotuyhdistykseltä! Taulukko löytyy täältä ja sieltä siis myös Ansan tulokset.

Kun ulkona on -20...

Ansan syksy jatkui rally-tokoillen. Kaikista sateista, lumituiskusta ja pimeydestä huolimatta vääntäydyimme joka tiistai kentälle opiskelemaan rallyilyn saloja ja hauskaa oli! Moni liike eteni kurssin aikana mukavasti ja oli ihana kun Ansa innosta hihkuen ryntäsi mukaan liikkeisiin. Kurssin lopussa meillä oli möllikisat (tuulessa ja sateessa), jossa saimme hyväksytyn suorituksen. Kurssin jälkeen ei ole tullut pahemmin treenailtua, pitäisi aktivoitua sen suhteen ja katsella uusia kursseja.


Ruuti on 2-luokkalainen!

Isänpäivänä kisattiin kotikisoissa ja tavoitteena oli tietenkin napata se viimeinen nolla ykkösluokasta. Se napsahtikin ekalla agi-radalla, jota ei valitettavasti kuitenkaan tullut videolle. Tulos -15,11, etenemä 4,77m/s, sijoitus 2. Olin ilmoittanut meidät kahdelle radalle, mutta jätin kakkosten korkkauksen myöhempään ajankohtaan ja lähdin juhlimaan isää. Tämän jälkeen ei olla kisattu, vaan treenattu niin viikkotreeneissä kuin muissakin koulutuksissa. Viikkotreenien suhteen olen välillä kokenut pientä motivaatiopulaa. Treenien ajankohta (maanantai-ilta klo 20-21.30) ja ratatreenipainotteisuus tökki. Loppusyksystä listasin ylös meidän tärkeimmät treenattavat asiat ja sen jälkeen olen keskittynyt niihin myös ryhmätreeneissä. Vaikka muut suorittavat 30 esteen rataa uskollisesti ykkösestä sinne viimeiseen esteeseen saakka, niin me ollaan Ruutin kanssa hiottu sopivia pätkiä sieltä täältä. Ja se on tuntunut oikein hyvältä.

Syyskaudella oli kolme Haastajat-ryhmän valmennuskertaa. Ensimmäisellä kerralla meillä oli pitkä rata. Toisella kerralla teemana oli kepit ja kolmannella testailtiin kontaktiosaamisen rajoja. Näistä tuli rutkasti treeni-ideoita, joita vaan nyt pitäisi lähteä toteuttamaan. Marraskuussa ajelimme Länkipohjaan Kana-Areenalle tapaamaan Ruutin sisaruksia ja paikalla olikin seitsemän kahdeksasta pennusta. Oli hauska nähdä muita pitkästä aikaa. Kahta sisarusta en ollut nähnyt livenä kuin pentulaatikossa. Treffailun lisäksi meillä oli agi-luento ja -koulutus, jotka veti Sanna Lehtonen. Tässä potretti seitsemästä sisaruksesta:

Joulukuussa olimme Katja Ojansivun kurssilla, jossa sai juosta kieli pitkällä, että ehti ohjaamaan tiukkoja paikkoja kentän vastakkaisissa päissä. Hyvää harjoitusta ja sai pieniä lamppuja syttymään omassa päässä. On esimerkiksi paljon helpompi liikkua ketterästi pienillä askelilla kuin harppomalla. Ja jos syöksyy takaakiertokeilaukseen koko painollaan, ei ole kovin helppoa lähteä nopeaan kiihdytykseen uuteen suuntaan.

Katjan koulutuksen jälkeen jäätiin tauolle, jonka oli tarkoitus olla kolmen viikon mittainen. Mutta alkuviikon pakkaset ja nyttemmin minun flunssa ovat jatkaneet taukoa eteenpäin. Ehkä me viikonloppuna päästään hallille puuhaamaan jotain pientä tai ehkä tämä tauko venyy yli neljään viikkoon. Ajatus on nyt tammi-helmikuussa lähinnä treenata. Kisaaminen kyllä innostaisi ja olenkin katsellut kisakalenteria sillä silmällä. Lähitienoon kisat ovat kuitenkin tammi-helmikuussa kaikki noin parin tunnin ajomatkan päässä, joten täytyy vähän miettiä minne sitä suuntaisi.

Normielämää

Marraskuussa käytin Ruutin osteopaatin käsittelyssä, jossa löytyi jumituksia rintarangasta. Lisäksi tuumailtiin, että Ruuti on hiukan toispuoleinenkin, johon täytyy kiinnittää huomiota arkielämässä. Ettei siis aina tehdä kaikkea vain toisella puolella. Ansa puolestaan kävi fyssarin tarkistuksessa. Lenkkeilyä on harrastettu parhaamme mukaan, vaikka kelit on hiukan heittäneet haasteita siihen. Syksyn pimeinä iltoina kiersimme aika usein juoksujalkaa tai kävellen tuota pisintä valaistua kuntorataa (reilut 7km siirtymineen). Ruuti pääosan lenkistä vapaana, Ansa hihnassa. Lumen tultua on päästy muutaman kerran otsalampun kanssa metsään ja toki valoisalla nautittu metsäpoluista.

Koirat on saaneet myös mielenvirkistystä ja uusia kokemuksia vierailemalla meidän ihmistensä työpaikoilla. Siirryin itse syksyn aikana töissä isosta avonkonttorista hiukan pienempään ja kun kukaan nykyisistä työkavereista ei ole allerginen, on meillä silloin tällöin nautittu toimistokoirien seurasta. Otin ensin töihin mukaan Ansan, joka on hyvin tottunut, rauhallinen ja takuuvarmasti hiljainen työkoira. Kun Ansan työpäivä sujui hyvin ja työkaverit toivoivat näkevänsä myös sen karvaisemman kaverin, otin joulun alla töihin mukaan pörröpäisen tontun. Ruutin työpäivä toimistolla sujui myös hyvin rauhallisesti. Se osaa vetää päälle ihan eri vaihteen tämmöisissä tilanteissa, ei riehu, ei ääntele, ei ole tippaakaan levoton, osaa rauhoittua nukkumaan omalle peitolleen tai minun jalkoihin. Kyllä se kuitenkin parit haukkukohtaukset on työpäivien aikana saanut, kerran työpöydän alla näkyi mörkö ja kerran toimiston ovesta astui sisälle meidän työpaikan iso päällikkö - kissaihminen!

 Ruuti minun mukana töissä

Ansa isin toimistolla

Uudelle vuodelle on suunnitelmissa ihan tätä normaalia elämää, lenkkeilyä ja talvikeleistä nauttimista sekä siinä sivussa kunnon kohotusta. Ruutille agilitytreeniä ja Ansalle toivottavasti rallytokoilua, viimeistään kun kevään myötä meidän suosikkikouluttaja aloittaa taas uudet kurssit. Nyt keskitytään sohvaelämään ja flunssan paranteluun, eikä koirilla taida olla mitään sitä vastaan :) 

Britannian paras leipomo vai meidän kadun söpöin Ruuti -  vaikea valinta.