13.2.2009

Lasten leikkejä osa 2

Meillä vedetään usein myös köyttä. Tällä kerralla kaapin perältä löytyi vielä yksi ehjä narulelu. Tein viimeksi noita naruleluja kesällä ja suurin osa niistä on mennyt palasiksi jo aikaa sitten. Pitäisi vissiin alkaa taas punomaan...













Oonan ei mielestään tarvitse pinnistellä tässä lajissa, ruipelosta ei ole haastajaa hänen voimilleen.




Tulipas kuuma!

Lentopalloa

Kävimme Oonan kanssa viime sunnuntaina kokeilemassa uutta harrastusta - flyballia! Pääsimme flyball-ryhmän harjoituksiin mukaan, joten saimme seurata pidempään harrastaneiden hienoja suorituksia, sekä kokeilla lajia itse. Oona on aikamoinen pallohullu ja hajottaa tennispallot hetkessä. Touhotus oli melkoinen sen jälkeen kun Oona huomasi mitä ne muut koirat sieltä esteiden takaa oikein hakivat. Ja kaikenlisäksi pudottivat vielä ne pallot suoraan eteemme.

Esteet ovat meille tietysti vanhoja tuttuja agilitystä, joten hypimme vähän niitä ja sitten kokeilimme flyball-boksin laukaisemista. Oona nappasi aluksi tennispallon suoraan boksin kolosta. Yritin saada Oonaa läppäämään tassullaan boksia ja muutaman kerran se onnistuikin, tosin aluksi Oona ei huomannut kun pallo lensi kaaressa sen taakse vaan tuijotti vaan boksin takana ollutta ämpärillistä tennispalloja!

Noh, treenien lopussa kokeilimme hommaa vielä uudestaan. Päästin Oonan vapaaksi esteiden takaa jotka se hyppikin vauhdilla, syöksyi palloboksin päälle ja nappasi pallon suuhunsa ilmasta! Täydellinen suoritus siis, lukuunottamatta sitä pallon palautusta tietenkin. Kokeilussa tuli selvästi esille se asia joita meidän täytyy harjoitella P A L J O N: tennispallon päästämistä irti... Sain vääntää palloja Oonan suusta muutaman kerran aika kauan.

Nyt treenailemme sitten kotona kansion avulla sitä flyball-boksin laukaisemista, eli tassulla läppäämistä ja irti-käskyä. Toivottavasti pääsemme myös pian flyball-kurssille oppimaan lisää, sen verran kivalta tämä lentopallo vaikutti! Myös Ansa on saanut treenata kotona tassulla läppäämistä ja Ansa on itseasiassa siinä jopa Oonaa innokkaampi. Ansalla on muutenkin tapana läpsytellä kaikkea pitkillä tassuillaan. Joten voipi olla että tulevalle kurssille pääsevät mukaan kummatkin koiruudet.

7.2.2009

Painit

Sisällä tuppaa olemaan näin talvisin niin pimeää, että harvemmin kuvat liikkuvista koirista onnistuvat. Painimista meillä harrastetaan kuitenkin päivittäin. Tällä viikolla olen itse mennyt töihin jo aamuvuoroon, joten koiruudet ovat ottaneet ensimmäiset painierät ruoan jälkeen jo heti aamu seitsemältä! Nämä kuvat ovat viikon takaa, jolloin auringonpaiste valaisi kotiamme sopivasti kuvaamiselle.



Ansalla oli tylsää kun Oona vaan lepäili auringossa...



Ansa sai häädettyä Oonan pois nukkumapaikaltaan ja yritti sitten aloittaa kunnon painiotteluun.









Kyllähän se Oonakin siitä sitten pikkuhiljaa lämpeni.







Lopulta painijat siirtyivät sohvalta lattialle.


Ja jatkoa seuraa...

Omppu-pomppu paistattelee...

...missäs muualla kuin auringossa! Kevättalvessa Oonan mielestä parasta ovat ne päivät kun aurinko porottaa sisälle meidän matalaan majaamme.







*****************




Lomakuvia

Nämä muutamat lomakuvat parin viikon takaa odottelivat vielä purkamista kamerassa. Lenkkeilimme jäällä melkein joka päivä. Siellä riittää tilaa juosta.








Oonan jalat ovat vaan sen verran lyhyet, että hetken lumihangessa juostuaan on takin mahakappale aivan täynnä lumipaakkuja. Oona tykkääkin kipittää polkuja pitkin aina kun voi.



Arkipäivänä lähiseudun iso puisto oli ihan tyhjä.