Kolmosiin

Aika rientää niin nopsaan, että tämmöiset hienot saavutuksetkin meinaavat jäädä tänne kirjaamatta. Elikkäs 8.9. kisasimme Laukaassa ihan muikein tuloksin. Tuomari oli tehnyt kivan radan, jolla liitelimme voittoon tuloksella -5,89, LUVA, SERTI ja siirto 3.luokkaan! Minä olin kaameassa flunssassa ja radalle mahtui useampi täpärä paikka. Mutta niistä selvittiin ja päästiin maaliin saakka. Kannatti lähteä kipeänä juoksentelemaan, vaikka aluksi tuntuikin hiukan huonolta ajatukselta..!

Seuraavana päivänä kävimme kipittämässä ekan kisan kolmosluokassa. Rata oli aika suoraviivainen, mutta kieltoja napsahteli, kun Ansa kaarsi keppien ekasta välistä moikkamaan vieressä seissyttä tuomaria ja minun kuntoni ei riittänyt juoksemaan tarpeeksi kovaa, jolloin Ansa stoppasi esteen eteen odottelemaan. Lopulta suorituksemme hylättiin. Katsotaas milloin starttaamme seuraavan kerran kisa-areenoilla. Ainakin kotikisoissa tulemme syksyn aikana käymään.

Syksy on jatkunut sienestyksen ja metsälenkkien parissa. Ansa on villiintynyt maahikkaiden etsinnästä. Maahikkaat ovat siis sellaisia maassa, mäntyjen juurakoissa kasvavia sieniä, joista on tullut Ansan suosikkiherkkua. Kun minä etsin suppilovahveroita, Ansa nuuskuttaa maahikkaita ja molemmat olemme kovin tyytyväisiä löytämäämme saaliiseen. Tosin minä maltan kuskata suppikset kotiin saakka, kun Ansa nautiskelee löytönsä tuoreena heti paikanpäällä.

Agi-treenien jakso vaihtui syyskuun alussa ja nyt meitä luotsaavat aivan uudet (minulle ennestään tuntemattomat, mutta muuten kyllä hyvin kokeneet) kouluttajat. Mukavia onnistumisia ja uusia vinkkejä on jo uudessa porukassa saatu. Tälle syksylle ohjelmassa on myös yksi ohjaustekniikkakurssi ja W.A.W. 2012. Toivon mukaan Ansa pääsee myös jahtaamaan viehettä lähiviikkoina, maastojuoksutreenit kun ovat tänä kesänä menneet meiltä aivan ohi. Ansa on kyllä pitänyt huolta viettinsä harjoittamisesta jahtaamalla monenmoisia metsäneläimiä lenkkipolkujen varrella..!

Kisailut

Ja kerrataanpa sitten vielä meidän kisakuulumiset.

Kesällä pidimme kisataukoa ja myös vähän treenitaukoa. Treeneissä tehtiin paljon hauskoja ja vauhdikkaita juttuja ja käytiin hallilla myös ihan vaan riehumassa. Heinäkuussa harjoittelimme ulkoilmassa kisaamista osallistumalla Laukaan möllikisoihin. Ennen ensimmäistä rataa sain lietsottua Ansan kunnon räyhä-haukku-riehu-tuulelle ja varsinainen suoritus olikin todella vauhdikas! Toisella kerralla alkuvirittelyt jäivät vähän vajaiksi ja sen seurauksena suorituskin oli hiukan vaisumpi. Hyviä kokemuksia kuitenkin molemmat radat. Tämän postin agi-kuvat ovat juurikin tuolta Laukaasta ja ne on ottanut Tanja Koskela. Kiitos Tanja!

Tampereella kisattiin whippetien agilitymestaruudesta pari viikkoa takaperin. Haimme molemmilta radoilta hylsyt, kun Ansalla ja minulla oli vähän eri ajatus radan kulusta. Ansa oli kyllä touhuissaan, mutta veteli kaarteet pitkiksi, eli omia spurttejaan pitkin kenttää. Noh, tulipahan taasen kokemusta vieraalla paikalla ja ulkokentällä kisaamisesta. Mukava oli myös nähdä pitkästä aikaa muita whippetejä radalla.

Tänä viikonloppuna oli vuorossa kotikisat.  Lauantaina 1.9. kävimme vetäisemässä yhden agi-radan ja tänään sunnuntaina kaksi. Eilisellä radalla Ansalla oli vauhtia ja intoa ja minä olin hyvin kartalla. Teimmekin hienon nollatuloksen ajalla -4,12. Valitettavasti kolme koirakkoa oli meitä nopeampia ja osallistujamäärän vuoksi luvia jaettiin vain noille kolmelle parhaalle. Harmillinen juttu, mutta tosi hyvä fiilis jäi meidän suorituksesta kuitenkin!

Tänään käytiin sitten napsimassa kaksi hylkyä. Miten se viimeinen nolla voikaan olla niin tiukassa! Ensimmäisen radan sössin minä heti alussa, kun en tohkeissani malttanut odottaa tuomarin lähtölupaa vaan kaarsin radalle heti kun ehdin. En voi kun hämmästellä omaa tyhmyyttäni, etenkin kun näin tilanteen jälkikäteen videolta. Tuomari jutteli radan päädyssä tuomarinsihteerin kanssa ja minä vaan pyyhällän radalle... Noh, lohdutukseksi saman radan lopussa tuli puomilla kontaktivirhe ja putkella kielto, joten nolla se ei jokatapauksessa olisi ollut. Toisella radalla teimme hyvää suoritusta yli puolen välin, kunnes Ansa livahti puomille putken sijaan. Molemmilla radoilla Ansalla oli taas hyvä asenne, mihin sietää olla todella tyytyväinen!

Ensi lauantaina kisailemme tuolla samaisessa Laukaan Vihtavuoren jääkiekkokaukalossa, josta nämäkin kuvat ovat. Toivotaan, että siellä tärppäisi!

Serkkusia ja muita lomapuuhia

Aloitetaan jutut näin syyskuun alkuun sopivasti kesälomailusta. Elikkäs lomat vietettiin heinäkuussa ja lomaan kuului muun muassa mökkeilyä ja lenkkeilyä. Saimme pariksi päiväksi hoitoon myös Ansan serkkuset, eli siskoni koirat Nessin ja Lyytin. Lyyti on melko energinen typy, joten vilinää riitti. Mutta hyvä metsälenkki ja pieni aivotyö väsyttävät touhukkaammankin sollie-koiran! Meidän kodin rappuset ovat osoittautuneet hiukan konstikkaiksi muutamille koiravieraille. Raput ovat U-malliset ja niiden välit ovat avoimet, mikä tuntuu hirvittävän monia. Lyyti on harjoitellut rappujen kulkemista jo useamman kerran, mutta tällä kertaa koettiin läpimurto ja nyt sujuvat tätilän raput kumpaankin suuntaan!

 

Mökillä riehuessa tuli hiki

Nessillä oli omat touhut rannassa. Ensin pitää läträtä järvessä ja sitten kieriskellä hiekassa. Pikkukoiran lempipuuhaa!

Kotona lepäiltiin sisällä ja parvekkeella. 

 Nessi Nössönenä Nössönen täytti elokuun alussa jo 8-vuotta. Siitä on syytä olla ylpeä! 

Lyde Lyttinen on aivan uupunut

Lomalla Ansa oli yhden viikonlopun hoidossa mökillä "mummon ja papan" luona ja onnnistui tekemään pari katoamistemppua. Ensimmäisellä kerralla Ansa löytyi pitkän etsinnän jälkeen naapurin savusaunan katolta nuuskuttelemasta. Ansa oli käynyt maistelemassa saunan jääkaapissa ollutta voipakettia ja päättänyt katsastaa maisemat myös saman rakennuksen katolta. Eihän sitä tuommoisissa tohinoissa malta kuunnella toisten huuteluita.

Toisella kertaa etsintäpartio löysi Ansan ojarummusta kurkkimasta. Oli ilmeisesti kulkenut pidemmänkin reissun ojanpohjia ja viemäriputkia pitkin. Tämän jälkeen ymmärrettävästi Ansa viettikin aikaansa pääosin kytkettynä. Ansan reviiri meinaa mökillä levitä melkoisen isoksi. Ansa ei ota vakavasti muiden kuin minun kutsuja, vaikka sitä palkitaan ja kehutaan luoksetuloista ruhtinaallisesti. Jos tekeillä on jotain jännittävää, huudot kaikuvat kuuroille korville. Onneksi mökki on suhteellisen turvallisella paikalla, naapurit ovat lähellä, mutta autoliikennettä tai riistaa ei alueella kovin paljon liiku, joten Ansa saa jatkossakin kirmata mökillä vapaana. Ainakin silloin kun minä olen paikalla.

Kävimme lomalla myös toisella mökillämme. Siellä oli maalaustalkoot ja ehdimme käydä mustikassa oikein kunnon korvessa, hirvien ja karhujen joukossa. Ansa rakastaa marja- ja sienireissuja. Se tutkii rauhassa lähiympäristöä, juoksentelee välistä pieniä spurtteja, kellii marjamättäillä ja imuroi mahan täyteen mustikoita! Nyt olemme mustikoiden lisäksi löytäneet jo vähän sieniä, joten luvassa on syksyn mittaan paljon pitkiä vaeltelureissuja metsän aarteiden perässä.