Meidän talvinen viikko

Pidin elokuussa päiväkirjaa meidän koiramaisista touhuista viikon verran. Ajattelin, että kirjaan nyt talviaikaan ylös meidän puuhat uudelleen, niin saa vertailla aktiivisuutta eri vuodenaikoina.

Maanantai

Minä annoin aamulla koirille ruoat ja lähdin töihin klo 7:20 bussilla. Koirat aamulla kävivät isäntänsä kanssa pihalla asioilla. Tulin itse kotiin ennen puoli viittä ja vein koirat nopeasti asioilleen. Sitten  hengailtiin vähän aikaa kotona, söin ja vaihdoin vaatetta ja lähdettiin lämmittelylenkille molempien koirien kanssa. Ennen seiskaa saavuttiin Ruutin kanssa Haukkuvaaran hallille ja edessä oli viimeinen agi-valmennuskerta. Tehtiin rataa, jossa joutui juoksemaan ja toisaalta ohjaamaan tarkasti paikkoja. Rataantutustumisessa ajattelin, että valitsen suoritettavaksi 14 ensimmäistä estettä miinus kepit. Yllätyksekseni teimmekin alkuosan ykkösellä oikein, eikä sitä sitten jääty hinkkaamaan sen enempää, vaan siirryimme jatkamaan rataa eteenpäin. Tein mm. ensimmäistä kertaa eläessäni sylkkäri-niisto-sokkarin, joka meni ensimmäisellä kerralla oikein ja Ruuti tuli ohjaukseen hienosti! Oman vuoron lopuksi käytiin pieni kävely ja kotiin saavuttua napattiin Ansa mukaan ja käytiin kunnon jäähdyttelylenkki kolmestaan. Meidän ollessa treeneissä Ansa oli jo päässyt pienelle kävelylle ja saanut ruoan ja iltaluut. Kotiin saavuttuamme puoli kymmenen jälkeen, sai Ruuti oman ruokansa ja sitten nukkumaan.

Tässä ratapiirros valmennuksesta. Koska esteet 1-14 tehtiin ykkösellä oikein 

(poislukien kepit), jatkoimme esteelle 23 saakka. Ohjaustekniikoita käytin seuraavasti:

4 takaakierto-valssi

5 ennakoiva valssi

8 tiukka-törkkäysvalssi

10 vastaanotto esteen takaa

11 tiukka törkkäys-lähetys

12 sokkari

15 merkkaus-vastaanotto esteen takaa

16 persjättö

18 takaakierto-niisto-sokkari

19 pakkovalssi

21 sylikäännös-niisto-sokkari

Tiistai

Jälleen aikainen aamuherätys ja samat kuviot kuin maanantainakin. Iltapäivällä kotona ennen puoli viittä ja koirat ulos. Sitten lähdin kuskaamaan koirien isäntää omiin menoihinsa. Kotiin ennen kuutta, pikainen vaatteiden vaihto, koirat autoon ja kotihallille. Käytiin lämppälenkki hallin lähellä ja Ansa joutui odottamaan autossa Ruutin treenien ajan. Tällä kertaa oli minun vuoro suunnitella rata, johon tuli suoraan etenemistä, putkijarrua ja tiukkaa kurvia ennakoivalla valssilla/jaakotuksella. Lisäksi tehtiin muutama toisto keinulla. Hienosti sujui Ruutilta niin rata kuin keinukin. Putkijarru parani harjoituksen edetessä ja muutenkin saatiin kurvit tiukemmiksi. Keinulla oli avustaja vähän pehmentämässä alastuloa ja toinen palkkaamassa Ruutia alastulolla, minä otin etäisyyttä, juoksin ohi jne. Keinun räminä ei Ruutia haitannut ja se karkasi keinulle itsekseenkin. Treenien jälkeen käytiin lumisateessa jäähdyttelylenkki ja hurautettiin kaupunkiin hakemaan koirien isäntä kotiin. Kotona koirille ruoat ja iltaluut.

Tiistain treeni, jossa jatkettiin edellisviikon teemalla putkijarrun työstämistä, 

tosin poiketen piirroksesta 6-hyppy jätettiin treenistä pois. 4:n takana vastaanotto 

ja putkijarru 5:lle. Meillä toimi ainakin tässä vaiheessa jarruna se, että käännän koko 

kropan kohti Ruutia ja merkkaan kädellä putken sisäänmenon. 10:lle tehtiin 

ennakoiva valssi ja loppu olikin vaan etenemistä suoraan. 

Keskiviikko

Vapaapäivä - mahtavaa! Aamulla nousin kahdeksan jälkeen, koirat oli jo siinä vaiheessa käyneet pihalla pissalla. Syötiin aamupalat ja käytiin parinkymmenen minuutin mittainen pikkukävely. Sitten lähdin ostamaan koiran- ja ihmistenruokaa, koirat jäi kotiin nukkumaan ja sai pikkuluut minun lähtiessä. Päivällä loikoiltiin koko kolmikko sohvalla ja koirat oli kovin väsyneitä. Ruuti hoidatti itseään tunkemalla syliin. Iltapäivästä ryhdistäydyttiin ja lähdettiin lenkille metsään. Lumisessa metsässä koirat olivat innoissaan, juoksivat spurtteja metsässä ja Ansa juoksutti Ruutia urakalla laskettelurinteessä. Pakkasta oli muutama aste ja joitain liukkaita paikkoja lukuunottamatta metsä hyvä alusta koirille juosta. Lenkillä vierähti vajaa pari tuntia ja koirat oli aika poikki kotiin tullessa. Sitten loikoiltiinkin loppupäivä. Ansa vetäytyi alakertaan peittojen alle, Ruuti vuoroin seuraili väsyneenä keittiöhommia, vuoroin torkkui sohvalla. Illalla ruokaa ja iltaluut sekä pieni korttelikierros.

Torstai

Iltavuoro töissä. Aaamupalan jälkeen lähipururadalla vajaan puolen tunnin kierros molempien koirien kanssa, jonka jälkeen heitettiin Ansa kotiin, nakkasin treenirepun selkään ja suunnattiin Ruutin kanssa hallille. Parinkymmenen minuutin pikavisiitillä tehtiin puomin kontaktia, ensin pelkkää alastuloa ja sitten kokonaista puomia. Juoksin aina itse ohi Ruutista ja otin sivuttaisetäisyyttä. Etupalkkana namialusta. Lopuksi pari toistoa niin, että puomin jälkeen jatkettiin putkeen. Otimme myös muutaman toiston A:n alastulolla, Ruuti kiipesi harjalle asti ja tuli sitten alas kontaktille - sujui hienosti! Lopuksi viritin ohjurit neljälle kepille ja tehtiin toistoja muutama ensin namialustan kanssa ja sitten lelu etupalkkana. Hyvin sujui, seuraavalla kerralla jatketaan 6:lle kepille. Kipitettiin reippaasti kotiin, koirat sai luut ja minä kiirehdin töihin.

Työpäivä päättyi iltaseiskalta ja olin tilannut kyydin kotiin. Kotona nopeasti kamppeet kasaan ja molemmat koirat lämmittelylenkille. Ruuti jäi kotiin pureskelemaan luuta kun Ansan kanssa suunnattiin hallille treeneihin. Olin varannut mukaan huippupalkkoja: maksapaloja, possun korvan siivuja ja Jumbonen, jolla sain Ansan haukkumaan ja mouruamaan ihanasti. Radan tekemisen lisäksi hiottiin A:n kontaktia vähän yksittäisenä, kun A uhkasi pompata sieltä liian vauhdilla alas. Hyvät treenit ja niiden jälkeen käytiin Ansan kanssa kahdestaan jäähdyttelylenkki lumituiskussa. Kotona puoli 11 jälkeen.

Tämmöisiä mukavan suoraviivaisia ja helppoja ratoja on nyt tehty Ansan kanssa. 

Perjantai-lauantai-sunnuntai

Näiden hoitajien seurassa paranee sitkeämpikin tauti!

Heräsin karmeaan kurkkukipuun ja työterveydessä piipahtamisen jälkeen palasin kotiin viettämään sohvapäivää. Koirat käytin vaan iltapäivällä rauhassa lähipururadalla käppäilemässä, Ruuti juoksi vapaana. Olivat oikein tyytyväisiä sohvailuun, Ruuti koko ajan minun vieressä ja sylissä, Ansa vetäytyi omaan pesäänsä alakertaan. Illalla kävivät pienen lenkin isäntänsä kanssa. Ruutilla oli iltavilli ja haki vuorollaan jokaisen lelun kopasta leikkeihin.

Iloinen Tinki-Tonki "koirapuistoilun" jälkeen

Lauantaina oli upea aurinkoinen keli, mutta minun sairastaminen sisätiloissa jatkui. Koirat pääsivät isäntänsä kanssa lenkkeilemään. Ruuti oli kuljettanut heidät koirapuistoon, eli sinne meidän viime aikojen suosikkimetsään. Ruuti on niin mainio, sen kun päästää metsänreunassa vapaaksi, kipittää se koko ajan edellä ja neuvoo mihin mennään. Välillä se häiviää hetkeksi näkyvistä, mutta sitten huomaankin sen odottelevan meitä edempänä. Koirilla oli oikein huippulenkki ja sen jälkeen käpertyivätkin heti sohvalle ja nojatuoliin nukkumaan. Illalla popsivat luita ja Ruuti jumppaili ja temppuili iltaruoan edestä.

Sunnuntai jatkui sairastamis-teemalla, kun me molemmat ihmiset oltiin flunssassa. Koirat saivat siis lepopäivän, kävivät kolme rauhallista pientä kävelylenkkiä, etsivät iltaruokansa raksupalloista ja pahvipaketeista.

Semmoinen viikko meillä, melkoisen treenipainotteista ja metsälenkkeilyä normaalia vähemmän. Tällä viikolla elämä on jatkunut rauhallisella linjalla, kun meidän ihmisten sairastaminen on jatkunut. Koirat eivät onneksi ota lepopäivistä pulttia, Ansa nyt toki laiskana lekottelee muutenkin, mutta Ruuti nuorena ja energisenä voisi olla hankalampi lepäilijä. Kyllähän siitä näkee, että energiaa kerääntyy ja vapaana ulkona juostessa tai treeneihin mennessä sitä sitten riittää. Mutta kotona se ei hypi seinille. Ja hyväähän se lepo tekee itse kullekin, kun elämä meinaa välillä olla vähän hektistä!

Keväisiä.. eikun talvisia turinoita

Viime viikolla pihalla näytti ja tuntui kovin keväiseltä, mutta tällä viikolla on kevättakki ja työmatkapyöräily jälleen vaihtuneet talvisiin kamppeisiin ja kulkuvälineisiin. Vapaapäivän kunniaksi saan vihdoin ja viimein päivitettyä blogia, yritystä on ollut muutaman kerran aiemminkin. Käydäänpä siis läpi alkuvuoden tunnelmia ja kuulumisia.

Pakkasvarustelua kahdella eri tyylillä

 Ansa retkeilemässä Könkkölässä

Jääparta

Vuosi startattiin tammikuussa osteopaatin tarkastuksella. Molemmat koirat pääsivät käsittelyyn ja mitään ihmeempää ei löytynyt. Ansalle saatiin lisää liikettä jäseniin sekä rankaan ja Ruutin pienet rintarangan jumit saatiin auki. Oli helpotus kuulla, että kaikki oli kunnossa, sen verran rajulta näyttää kaksikon kohellus lenkillä. Toinen alkuvuoden terveystapahtuma oli Ruutin röntgenkuvat, jotka räpsittiin helmikuun alussa. Kyynärät ja lonkat olivat terveet: A/A ja 0/0. Selkä kuvattiin epävirallisesti ja siellä lääkäri sanoi joidenkin nikamien päiden näyttävän vähän teräviltä. Se ei kuitenkaan ole mitään mikä aiheuttaisi toimenpiteitä, joten rauhassa saadaan näiden tulosten myötä harrastaa. Terveysrintamalla olisi seuraavaksi tarkoitus ultrata Ansan sydän vielä tässä kevään aikana.

Jääkausi jäi harmillisen lyhyeksi tänä talvena, 

mutta otimme ilon irti jäästä silloin kun sinne pääsi

Agilityn osalta aloitimme Ruutin kanssa tammikuun lopulla valmennusjakson Tiia Vitikaisen opeissa ja viiden kerran jakso taputeltiin valmiiksi tällä viikolla. Nyt odottelemme uuden jakson alkua, koska tykästyin valmentajaan kovasti. Olimme porukassa ainut mölli-koirakko, muut olivat kisaavia, suurin osa kolmosissa. Teimmekin valmennuksessa vaikeita 3-luokan tasoisia ratoja, joilla tuli vastaan monenlaista tärkeää opeteltavaa. Ruuti on näppärä oppilas, se keskittyy treeniin tosi hyvin ja omaksuu uusia asioita nopeasti. Vaikka radoilla on tehty hankalia kiemuroita, Ruuti tekee hommia ihanalla vauhdilla ja innolla. Valmentajan sanoin: Ruuti on erittäin lupaava nuori koira!

Ruutin penturyhmä tuli päätökseensä kun agility-jakso vaihtui helmikuun lopulla ja siirryimme siinä yhteydessä uuteen ryhmään. Jokatoinen viikko treenaamme kouluttajan opeissa ja jokatoinen viikko itsenäisesti ryhmän kanssa. Treenejä on uudella porukalla takana jo neljä ja hyviä juttuja onkin tullut treeneissä eteen. Itsenäisesti olen käynyt harjoittelemassa helpompia juttuja haastavien ratakuvioiden vastapainoksi. Valmennuksessa porauduimme yhdellä kerralla oikein kunnolla kontaktien kouluttamiseen, joten kontaktitreenejä on tehty ja edistyttykin mukavasti. Kepit pitäisi nyt ottaa käsittelyyn, jotta voisi luottaa niiden olevan suurinpiirtein valmiit syksyyn mennessä. Helmikuussa kävimme starttaamassa ensimmäistä kertaa möllikisoissa, kun seura järjesti joukkue-möllit ja kouluttamastani ryhmästä ei olisi muutoin tullut joukkuetta kasaan. Helppo rata koostui putkista ja hypyistä, me hyllytimme väärällä radalla. Muut joukkuelaiset tekivät kuitenkin hienoja suorituksia ja joukkueemme oli lopulta kilpailun toinen. Heti päästiin palkinnoille, tosin ei omasta ansiosta!

Tässä on Ruutin agilityä parin pienen pätkän verran, näitä katsellessa huomaa, että edistystä on tapahtunut ihan jo tässä parin kuukauden aikana. Ensin penturyhmän treeneissä kotihallilla vauhtirataa ja käännöksiä:

Ja pientä pätkää ekalta valmennuskerralta:

Ansan kanssa emme oikeastaan koko talvena treenanneet ollenkaan. Mietin pitkään mitä teen nyt kevät- ja kesäkaudella ja keksin lopulta, että ilmoitan Ansan tuuraajaksi johonkin ryhmään. Kirjoitin toiveeseeni, että ryhmän ei tarvitse olla mikään huippukisaajien ryhmä, joten pääsimme tuuraamaan mölli-1-luokan ryhmään, jossa pari koirakkoa on kokeillut kisaamista ykkösissä ja muut ovat lähes kisavalmiita. Yhden treenikerran jälkeen valintani tuntuu oikein hyvältä. Meidän ei tarvitse Ansan kanssa päästä tekemään ratatreeniä joka viikko ja treeneissä tehdään mukavan soljuvia ratoja, joilla päästään harjoittelemaan etenemistä ja yritetään saada sitä vauhtia ja intoa tekemiseen lisää. Tavoitteena Ansan kanssa on pitää hauskaa agilitykentällä ja hauskaa meillä ensimmäisissä treeneissä olikin.

Ansan talvipesä

Muutoin ollaan lenkkeilty ja nautittu vaihtelevista keleistä. Tammikuulla oli kireä pakkasjakso, jolloin Ansa opetteli tossujen käyttöä ja Ruuti läähätti ulkona muhkeassa turkissaan. Leikkuukone syyhysi sormissa jo tammikuun alussa kun tuntui etteivät kurakelit lopu ikinä ja Ruutin turkki oli kaamea takkukasa. Minullahan oli ajatuksena viedä Ruuti näyttelyyn helmikuun lopulla, mutta luovuin tuosta ajatuksesta aika nopeasti. Kun kelit helmikuulla lauhtuivat, otettiin kone ja sakset esiin ja nyrhittiin Ruutin tukka alas. Sieltä pörröturkin alta kuoriutui ihana pieni muikku-koira! Tykkään niin paljon Ruutin sporttisesta rakenteesta. Turkin väri vaaleni valtavasti ja silmillään Ruutilla on tyylikäs zorron naamio. Keventyneen olemuksen myötä on ollut mukavampi rentoutua kotona ja liidellä lämpimässä agihallissa.

Ruuti ennen ja jälkeen!

 Neon2 lenkkeilee

Talvilomalla käytiin verestämässä vanhoja muistoja Haukanniemessä ja Tuomiojärven jäällä 

pitkästä pitkästä aikaa. Oli ihanaa ja tuli ikävä niitä menneitä päiviä ja Oonaa, jonka kanssa 

tallattiin Haukanniemen polkuja yli viiden vuoden ajan!

Nessi ja Lyyti -serkut vierailivat meillä yhden viikonlopun ja minä 

uskaltauduin lenkkeilemään nelikon kanssa yksin jäisillä teillä

 Reilu viikko sitten metsässä näytti jo kovin kesäiseltä

Lunta on ollut meillä koko talvena vähän, mutta harmillisesti viime viikkoina metsäpolut ovat olleet jäässä, vaikka muualla metsässä ei lunta ollutkaan. Löysimme kuitenkin meille oman koirapuiston, eli sulan metsälämpäreen, jossa koirat ovat päässeet irrottelemaan urakalla. Paljas maa ja metsän tuoksut ovat saaneet koirissa aikaan oikein erityisen vauhdin ja innostuksen ja Ansa on juoksuttanut Ruutia pitkät pätkät kovaa vauhtia. Tällä viikolla olemme taas saaneet lunta ja kyllähän se jalka nousee kepeästi myös valkoisessa metsässä. Ansasta huomaa kuinka lihakset ovat kasvaneet sitten viime kesän. Toivottavasti kevätsäät hellivät meitä, niin koirat sekä tietysti me perheen kaksijalkaisetkin saamme jatkaa tätä kuntokuuria.

Ansan valinta sunnuntain ohjelmaksi

Ruuti oli erimieltä asiasta

Lumen lisäksi taivaalta on tullut viime päivinä myös aurinkoa