Juoksijat

Käväisimme eilen mökillä ja muun touhun lomassa koirat pääsivät esiintymään juoksukuvissa. Kunnia hienoista kuvista kuuluu hauvojen isännälle!






Oona esitteli kameralle myös orava-temppujaan ja Ansa suloista olemustaan.

Ansa 17 viikkoa

Oonan treenikuulumisia

Oona on jäänyt viimeaikoina ihan paitsioon täällä alun perin ihkaomassa blogissaan... Minun on pitänyt pitkin kesää kirjoitella Oonan treenikuulumisia ylös, mutta aina tänne on tuntunut olevan jotain muuta laitettavaa. Nyt korjaan puutteen!

Eli olimme keväällä reilun parin kuukauden tauolla agilitystä, kun emme mahtuneet treeniryhmään. Kävimme sinä aikana kuitenkin pariin otteeseen harjoituksissa tuuraamassa toista koirakkoa. Kesäkaudella emme edelleenkään mahtuneet kiinteään ryhmään, mutta onneksi toukokuun alussa alkoi kaikille avoin harrastusryhmä. Parit ensimmäiset treenit tuntuivat aika takkuisilta ja olin itse todella kankea ohjaaja. Ryhmässä tehtiin pitkiä ja vaikeita sarjoja mikä tuli minulle yllätyksenä ja muut treenaajat tuntuivat olevan kovin edistyneitä. Lisäksi harmina oli huono sää: jäiset sateet ja jopa toukokuinen lumipyry häiritsivät ja välillä estivät treenaamisen hytisevän koiran kanssa.

Kävimme seuraavaksi estevarmuusryhmässä, jossa harjoitellaan yksittäisiä esteitä ja pieniä sarjoja. Sieltä sain hyviä vinkkejä keppien treenaamiseen ja olin myös tyytyväinen omaan ohjaamiseeni. Se antoi rutkasti itsevarmuutta ja intoa treenaamiseen, joten sen jälkeen vaativammassakin ryhmässä treenaaminen alkoi sujua. Harrastusryhmässä oli todella osaava kouluttaja ja treenit usein vaativia, mutta opettavaisia ja mielenkiintoisia. Kesän aikana edistyimme mielestäni mukavasti ja saimme kehuja myös kouluttajaltamme. Kesäkauden viimeisissä harjoituksissa olimme ainoa koirakko, joten liityimme samaan aikaan kentällä treenavien 1. luokassa kisaavien joukkoon. Ilokseni onnistuimme ihan hyvin heidänkin joukossaan!

Kesän aikana kiinnitin erityisesti huomiota Oonan vireyden nostamiseen, eli siis Oonan innostamiseen palkkauksen ja kehumisen ynnä muun hengennostatuksen avulla. Oona tykkää kun sille puhutaan ja Oonan kierroksia on helppo nostaa ihan vaan pelkällä iloisella juttelulla. Esimerkiksi kepit, joiden ideaa Oona ei ollut vielä oikein sisäistänyt ja jotka tuntuivat vähän tylsiltä ja päämäärättömiltä. Olen muuttanut keppien käskyä sellaiseksi hokemaksi (kekekekeke...), jota on helppo toistella koko keppien ajan ja väliin huikata kehuja. Lisäksi olen palkannut Oonan keppien keskivälissä sekä lopussa, jotta suoritus ei tuntuisi liian pitkältä. Tokihan aiemmin ja välillä nytkin olemme treenanneet pienemmällä keppimäärällä, eikä aina sillä täydellä kahdellatoista.

Syyskaudeksi pääsimme viimein harjoittelemaan mölli-ryhmään, joten toivottavasti pääsemme joskus lähitulevaisuudessa kisailemaan mölli-kisoissa. Harjoiteltavaa toki on paljon. Esteistä ongelmia on edelleen keinulla. Keppien tekemiseen tarvitaan vielä paljon sujuvuutta ja harjoitusta. Rengas tuottaa välillä ongelmia, kuten myös pituus. Minulla on paljon opittavaa erilaisista ohjaustekniikoista ja meidän täytyy harjoitella irtoamista runsaasti. Oona on radalla vielä aika tiukasti kiinni minussa, mikä hidastaa etenemistä, aiheuttaa virheitä esteillä sekä ylimääräisiä mutkia matkalla. Mutta positiivisella mielellä mennään eteenpäin!

P.S. Muutenkin Oonalle kuuluu ihan hyvää! Allergioissa on menossa parempi vaihe. Siitepölyjen vähentyessä Oonan tassuja ei enää kutita niin kovasti, eikä tarvitse aristella karkeilla alustoilla kävelemistä. Saimme viimein hommattua kunnon pakastimen, joten Oonalla on nyt suurempi valikoima erilaisia lihoja ja luita säilössä pakkasessa. Oona saa herkutella erikoisemmilla aterioilla entistä useammin, kun ei tarvitse tyytyä paikallisen eläinkaupan pakastevalikoimiin. Ansan tuloon Oona on sopeutunut hienosti ja leikit muuttuvat kokoajan vauhdikkaammiksi. On mukavaa, että Oonalla on viimein hyvä leikkikaveri. Se on varmasti hyvä asia myös Oonan psyykelle, leikkiminen virkistää koiran mieltä. Olemme Ansan tulon jälkeen yrittäneet huomioida Oonaa erityisesti, pennun kanssa kun tulee automaattisesti touhuttua niin paljon. Oona on päässyt muutaman kerran viikossa lenkeille ihan kahdestaan ilman Ansaa, jolloin saa tutkia metsiä ja juosta ihan rauhassa pitkiä matkoja sekä saa meidän ihmisten jakamattoman huomion.

Jälkikoiria

Kävimme tänä iltana tekemässä koirille jälkiä. Mukana oli siskoni ja hänen Nessi-cavalier. Ensin vedettiin jäljet metsään ja lähdettiin läheisen järven rantaan retkeilemään sillä aikaa kun jäljet vanhenivat. Nessi on kova uimari ja Ansa puolestaan erittäin kiinnostunut kaikista Nessin touhuista. Ansa seurasi Nessiä kokoajan, mutta järveen ei kuitenkaan hypännyt. Oona touhusi omiaan tyytyväisenä, kun kukaan ei ollut häiritsemässä. Rannalla tuntui kasvavan erityisen maukkaita heiniä.


Uintitouhujen jälkeen koirat pääsivät tositoimiin. Ansa ajoi jälkensä ensimmäisenä ja jälkihän oli Ansan elämän ensimmäinen ja siksi hyvin lyhyt. Yhden käännöksen jäljelle kuitenkin tein, sekä kolme makuuta. Ansa oli aluksi kiinnostunut ja haisteli jälkeä hienosti. Jälki ei kuitenkaan jaksanut kovin kauaa kiinnostaa, mutta kävelimme sen läpi kuitenkin. Makauksia Ansa tutki tarkasti ja minä kehuin aina kun se haisteli jälkeä. Jäljen lopussa Ansaa odotti kuivattu kanankaula.

Oona veti omalle jäljelleen päin jo etukäteen aivan innoissaan. Olin merkannut jäljen alun vähän huonosti, jolloin pomppasimme jäljelle väärästä kohdasta ja sotkimme alun kävelemällä sen päällä ristiin rastiin. Toinen virheeni oli se, että hoin Oonalle "etsi"-sanaa. Sen Oona on tottunut yhdistämään namien tai lelujen etsimiseen kotona, joten sanan toistelu nosti kierroksia vähän liikaa ja Oona sahasi ees taas. Välillä kuitenkin pisti nenänsä juuri jäljelle ja veti tohkeissaan ja vauhdilla eteenpäin.

Vähän plörinäksi meni tämä kerta, mutta harjoitus tekee mestarin ja harjoittelua jatkamme molempien koirien kanssa. Palasin Oonan kanssa jäljen lopusta takaisin päin, kun keräsin merkkejä puiden oksilta. Tällöin Oona haisteli jälkeä läpi tarkasti ja rauhassa, juuri oikealla tyylillä. Joten täytyy jatkossa muistaa hillitä itsensä ja käyttää niitä oikeita motivointisanoja.

Nessi ajoi oman jälkensä jälleen kuin ammattilainen. Eteni rauhallisesti ja teki varmaa työtä. On mainiota, että vuosisatoja täysin seurakoiraksi tai muihin kuin metsästystarkoituksiin jalostetuilla koirilla on silti se alkuperäinen metsästystaito vielä tallella. Ja on mahtavaa nähdä miten ne nauttivat nenätyöskentelystä.

Ansa treffailee

Ansalla oli lauantaina jännittävä päivä. Oona lähti mökkeilemään isäntänsä kanssa ja Ansa pääsi puolestaan tutustumaan uusiin ystäviin. Oonan agilitykaveri Rempo-borderterrieristä tuli keväällä isä ja yhden lapsistaan - pikkuisen Ralli-tytön - Rempo sai sitten kotiin vietäväksi! Ralli-pennun tapaaminen olikin mukavin ralli-aiheinen kohtaaminen tänä viikonloppuna. Nimittäin kaupunkimme kansoittivat jokavuotiseen tapaan ralli-autot sekä -turistit ja tällä kirjoittajalla hermot olivat sen vuoksi hieman kireällä... No, Ansa sai viikonlopun aikana ainakin ihmetellä taivaalla sukkuloivia helikoptereita, päriseviä autoja ja äänekkästä rallikansaa. Mutta takaisin aiheeseen.

Rempo-isä ja 10-viikkoinen Ralli!

Rempo tarkkaili lasten touhuja sivusta.

Ensin tutustuttiin varovasti. Ralli oli ensihetkistä lähtien oikein tomera ja topakka tapaus. Ansaa puolestaan aluksi vähän jännitti, kun Oona ei ollut tukena ja turvana, mutta nopeasti tytöt löysivät yhteisen sävelen. Ralli näytti aivan lelukoiralta, todella suloinen pakkaus!

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei jäänyt tästä tapaamisesta puuttumaan! Kaverukset olivat oiva leikkipari. Ansa isompana ja nopeampana osasi ottaa hyvin huomioon kokoeron. Ralli puolestaan oli reipas ja rohkea kaveri, se lähestyi Ansaa rivakoin ottein ja välillä hurjasti muristen. Ansa olikin aika usein kedossa Rallin alla.

Pennut telmivät reilut pari tuntia ja olivatkin jo aika väsyneitä. Mutta poislähtiessämme törmäsimmekin vielä samaan puistoon eksyneeseen Sofiin! Sofi poseerasi hienosti kameralle.

Harmillisesti Ansa ei enää oikein jaksanut enää leikkiä Sofin kanssa, mutta siskokset kellivät kuitenkin hetken vierekkäin. Toivottavasti pääsemme leikkimään Sofin sekä Rallin kanssa pian uudestaan, oli niin mukava päivä!

Loppuun vielä muutama kuva Ansan touhuista.