Ruutin ahkera viikko

Treenipäiväkirjan pitäminen olisi kauhean hyvä juttu, mutta en jaksa sellaista pitää, eikä tämä blogin päivittäminenkään ole kovin aktiivista. Kirjoitetaanpa nyt kuitenkin ylös tämän viikon tapahtumat, kun oltiin Ruutin kanssa niin (yli?)ahkeria. Maanantaina oli pentutreenit omalla hallilla. Ensin tehtiin viiden hyppyesteen suoraa (muuri, vino aita, pituus, okseri ja irtorengas) aloitettiin okserin takaa, eli kahdella esteellä ja päästiin lopulta viiteen esteeseen. Palkkana lelu renkaan takana. Estesuora venyi koko kentän pituudelle ja siinä tulikin vastaan Ruutin sietokyky, sillä viiden esteen takaa lähdettäessä sille ehti tulla pieni epäilys suunnasta ja ehti toiseksi viimeisellä esteellä vilkaista sivulle minuun päin. Näitä siis harjoitellaan jatkossa, että pitkäkin suora sujuu. Toisena harjoituksena oli kolmen aidan siivekkeen takaakierrot, eli ensin u-käännöksellä, sitten valssilla ja sitten sokkarilla. Siivekkeet olivat todella lähellä toisiaan ja se toikin haastetta minun liikkumiseen. Ruuti teki tosi hienoa työtä! Kolmantena harjoiteltiin pimeitä putkikulmia ja palkka oli pitkän narun päässä ollut lelu, jota kouluttaja veti vieheenä eteenpäin. Saatiin oikein hyviä toistoja ja kaikenkaikkiaan oli huipputreenit!

Viikon toiset treenit olivat keskiviikkona Haukkuvaaralla, eli meidän jatko1-kurssin kolmas kerta. Tehtiin ensin 7 esteen rataa, jossa oli hyppyjä ja kolme putkea. Kaksi ensimmäistä hyppyä luoksekutsuna, sitten irtoamisia hypyille ja putkille ja oikeanlaisen rytmityksen kautta ohjaus pimeään mutkaputkeen. Ruuti irtosi tosi hienosti, minulle hankalaa oli saada suoran putken jälkeen ohjaus oikeaksi pimeään putkeen. Toisella kierroksella näiden perään laitettiin vielä pari putkea, aita ja muuri. Piti samalla lailla saada koira irtoamaan esteille, jotta itse ehti ottamaan sitä vastaan seuraavassa tiukassa paikassa. Haastavaa ja älyttömän hyödyllistä treeniä ja pisimmät radan pätkät meille ikinä!

Itsenäisyyspäivänä pidettiin itsenäiset treenit kotihallilla Iita-serkun kanssa. Kokeiltiin Ruutin kanssa neljää keppiä ohjureilla ekaa kertaa. Minulla on mietinnässä ollut tässä pidemmän aikaa keppien koulutusmetodin valinta. Toisaalta haluaisin käyttää mahdollisimman vähän apuvälineitä, mutta toisaalta omat keppikoulutuskokemukset on juurikin verkoilla ja ohjureilla opettamista. Tähän mennessä Ruuti on juossut avointa kujaa suoraan joitain kertoja ja serkustreeneissä on naksutettu keppien lopetusta. Mietinkin metodiksi jonkinlaista kujan ja ohjureiden välimuotoa, eli sekoittaisi jotain uutta ja jotain tuttua. Tämä ensimmäinen ohjurikokeilu ei ollut mikään huikea menestys, eli vielä ei Ruutin päässä syttynyt lamppua, että mitä niillä kepeillä ja oudoilla ohjureilla tehdään. Jatkan siis vielä tämän tuumailua, että syntyy se kristallin kirkas ajatus. Teimme myös muutaman toiston oikealla renkaalla. Tähän asti ollaan tehty pääosin irtorengasta, sillä meidän seuralla ei ole alas asti säädettävää oikeaa rengasta, enkä ole viitsinyt Ruutia vielä hyppyyttää niin korkealle. Hyvin sujui nuo oikean renkaan toistot, joten se voidaan jättää hautumaan ja harjoitella hyppytekniikan osana lisää korkeaa rengasta. Lisäksi tehtiin pimeitä putkikulmia ja kontaktilaatikolla toistoja etupalkalla. Jäin välillä taakse ja välillä juoksin laatikon ohi. Saatiin ihan hyviä suorituksia. Treenien lämmittelyt ja jäähdyttelyt hoidettiin Iita-serkun kanssa lumisella metsäpolulla juoksemalla.

Tänään sunnuntaina osallistuttiin Haukkuvaarassa järjestetylle Ulla Kaukosen hyppytekniikan jatko-kurssille. Ollaan Ruutin kanssa tehty hyppytekniikkaharjoitteita noin kerran viikossa tässä syksyn aikana. Perussarjaa, etäisyyden arviointia, kasvavaa sarjaa, set pointtia, kaarretta ja kerran kokeiltiin korkeuden arviointia. Nyt saatiin sitten uusia vinkkejä. Ullan kopeloinnin mukaan Ruuti kaipaisi vahvistusta etu- ja takapäähän ja lisää takapään hallintaa. Tekniikka oli ihan hyvää, pään asentoa pitää hypätessä tarkkailla, ettei se nouse ylös. Laskeutuminen oli pehmeää ja hyppyjen hallinta hyvää.

Teimme set pointtia, perussarjaa ja korkeuden arviointia ja niihin aletaan nyt esittelemään rimoja. Set pointissa okserin eturima on ponnari ja takarima varsinainen rima ja sitä voidaan alkaa vähitellen pikkuisen nostamaan. Perussarjassa siirrytään vähitellen ponnareista mataliin rimoihin, eli muutamalla kerralla tehdään eka toisto ponnareilla, toka ponnareilla ja puolittain ylhäällä olevilla rimoilla, kolmas ponnareilla ja ylhäällä (10cm) olevilla rimoilla ja sitten pelkillä rimoilla. Rimoja voi nostaa 15cm saakka nopeuden lisääntyessä. Samalla lailla aloitetaan korkeuden arviointi, eli kolme ekaa hyppyä on ponnareilla ja viimeisessä hypyssä tehdään sama siirtymä ponnareista rimoihin kuin perussarjalla. Pikkuhiljaa voi korkeutta alkaa nostamaan korkeammalle (aloitetaan 10-15cm:stä), joten nopeastikin voi päästä sinne 25cm korkuisiin rimoihin. Lisäksi pitää alkaa harjoitella erilaisia häiriöitä, koska nyt olen lähettänyt Ruutin aina jalkojeni välistä. Jatkossa minun pitää siirtyä sivulle ja lähteä liikkeelle kävelyn kautta hölkkäämään ja lopulta lähettää Ruutiakin harjoitukselle kauempaa. Hitsit kun tuo hyppytekniikka on niin mielenkiintoista - onneksi keväälle on taas tänne suuntaan suunnitteilla hyppykurssia!

Muutoin on viikolla lenkkeilty metsässä ja tehty pitkästä aikaa myös keskustakävely molempien koirien kanssa. Kuten kuvista huomaa, on meille tullut talvi, joten nyt päästään metsään ilta-aikaankin otsalampun valossa. Vielä on metsissä kuitenkin sen verran vähän lunta, että hajut vievät Ansaa aika paljon. Myöhemmin talvella tätä ongelmaa ei ole, kun Ansa kipittää vain polkuja pitkin, eikä lähde kahlaamaan hangessa. Nyt Ansa on joutunut monesti hihnan päähän, kun menojalka on vipattanut vähän liiaksi. Itsenäisyyspäivänä Ansa pääsi pitkästä aikaa hiekkakuopalle parhaiden whippet-kavereidensa kanssa ja siitäkös riemu repesi! Ansa mölysi, riekkui, vaani ja juoksi sydämensä kyllyydestä! Ansalle tekee hyvää päästä lenkkeilemään ilman Ruutia, koska Ruuti roikkuu aika ahkerasti Ansan raiveleissa. En oikein tiedä mitä sille tekisin, sillä komentaminen ei auta kuin hetkellisesti ja toisaalta Ansa ottaa siitä itseensä ja siltä menee fiilikset. Parasta olisi, jos Ruutin saisi aina napattua kiinni, mutta yleensä koirat ovat minusta kauempana ja Ruuti osaa taitavasti väistää kun tulen lähelle. Toivottavasti tuota lunta ei ihan hetkee tule lisää, jotta metsäpolut pysyvät auki. Hiihtäjät ovat jo valloittaneet suurimman osan kuntoradoista, joten polut ovat nyt meidän ainoita reittejä.

Tulipas tekstiä näin yhden viikon tapahtumista! Huomenna on koirien lepopäivä ja alkuviikolla otetaan muutenkin kylmän kelin vuoksi rauhallisemmin. Ja ensi viikolla ei todellakaan treenata näin ahkerasti, vaan lepuutetaan, lenkkeillään ja tuumaillaan suunnitelmia jatkoa varten! 

Lumisten kelien huonompi puoli

1-vuotias Ruuti!

Meidän pikkuvauva Ruuti Ruutikainen viettää tänään syntymäpäiväänsä! Juhlapäivää on vietetty lenkkeillen, herkutellen, leikkien ja hellien sankaria. Illalla on edessä uuden agility-kurssin korkkaus - Ruutin synttäripaketti avataan kääreistään silloin siis. On tää yksivuotias sitten mahtava tapaus!

Kotosalla nuo jampat vähän leikki :D

Silmät sielukkaat

Ansa kävi silmätarkastuksessa 12.11. ja Ansan silmissä todettiin olevan lasiaisen rappeuma. Ansahan on käynyt silmätarkastuksessa kerran aiemmin noin puolentoista vuoden iässä, jolloin silmät olivat kirkkaat ja terveet. Silmäsairaudet kehittyvät iän myötä ja aika harvalla koiralla (ainakaan whippetillä) silloin ihan nuorena taitaa mitään näkyäkään, joten suositeltavaa olisi tutkia niitä jo vähän iäkkäämpiä koiria. Lasiaisen rappeuma voi johtaa pahimmassa tapauksessa esimerkiksi linssiluksaatioon tai kaihiin. Onneksi tilanne on kuitenkin Ansan kohdalla ainakin nyt lievä. Parhaassa tapauksessa lasiaisen rappeuma ei aiheuta koiralle näköön ongelmia tai kipuja. Lääkärin lausunnossa luki näin: lasiainen juosteinen ja lievästi nesteytynyt. Lääkäri suositteli uutta peilausta parin vuoden kuluttua, jotta nähdään missä mennään. Toivon siis kovasti, että Ansa saa nauttia ongelmattomista silmistä vuosia ja vuosia eteenpäin.

Tässä vielä muutama kuva tämän päivän vauhdikkaalta hiekkakuoppailulta, jossa oltiin Ansan parhaiden kavereiden Hiljan ja Hymyn seurassa. Ruuti ja whippetit sopii aika hyvin yhteen. Ruuti juoksentelee välillä whippetien perässä ja välillä touhuaa omiaan. Whippetien ryskätessä pusikossa hirveän älämölön kanssa katselee Ruuti menoa vähän ihmeissään "en minä vaan tuommoista harrasta". Ansa ja kamut keskittyvät toistensa seuraan, eivätkä kiusaa Ruutia. Rups kyllä käy tilanteen tullen aina pomppimassa Ansan niskaan...

 Ruuti ja Hymy

 Ansaa pitää vähän käydä leikittämässä...

 Metsäläinen!

P.S. Harvemmin marraskuun puolessa välissä on ulkona +5 astetta ja aurinkoa!

Mitäs meille

Syksy lähti käyntiin vauhdilla ja tässä sitä ollaan jo marraskuussa menossa. Kerrataan vähän mitä meillä on tässä reilun parin kuukauden aikana puuhailtu. 

Lenkkeilty on paljon. Nautittu patikoinnista metsässä, koirat on kirmanneet innoissaan ja välillä on katseltu (ja ehkä vähän poimittukin) sieniä. Ihania kelejä on piisannut. Ensin kovasti lämmintä ja lokakuun lopulla nautittiin muutaman päivän verran pikku-talvesta syksyn keskellä. Meille nimittäin satoi ihan mukavasti lunta ja mahtavaa auringonpaistettakin saatiin. Koirat ottivat ilon irti ensilumesta ja ulkoilimme oikein urakalla. Nyt illat ovat pimenneet ja metsälenkit vaihtuneet remmissä valaistuilla reiteillä lenkkeilyyn. Tai siis Ansa joutuu valitettavasti kulkemaan hihnassa, kun taas Ruuti saa hyvää vapaanaolo-harjoitusta, kun se opettelee ohittamaan vastaantulevia ihmisiä vapaana. 


Agilityn saralla ollaan harjoiteltu paljon hyppytekniikkaa ja vähän muutakin. Ansan kanssa olemme käyneet melko ahkerasti seuran yhteisissä hyppytekniikkatreeneissä ja niiden lisäksi on treenattu itsekseen. Olemme tehneet perusjuttuja: perussarjaa, set pointtia, korkeuden ja etäisyyden arviointia ja muutamia vähän hankalampia juttuja. Hyppytekniikan treenaamisesta ei ole haittaa yhdellekään koiralle ja ajattelin, että nyt se on erityisen hyvää Ansalle, joka palaa yhtä varvasta vähäisempänä agilityn pariin.

Ruutin kanssa otimme osaa Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssille syyskuussa kotihallilla. Ilmoittautumisaika oli aikaisin kesällä, jolloin Ansan toipuminen oli vielä kovin vaiheessa, joten en uskaltanut ilmoittaa Ansaa mukaan. Ruutinkin osallistuminen oli vaakalaudalla kun se aloitti ensimmäiset juoksut juuri ennen kurssia. Meidän hallissa ei juoksuiset nartut saa normaalisti treenata, mutta kursseille osallistuminen on poikkeus, joten pääsimme onneksi Ruutin kanssa mukaan hyppimään. Kurssilla Ruuti teki perussarjaa, jota on aiemminkin tehnyt, set pointtia ja etäisyyden arviointia. Ruutin tekniikka oli siinä vaiheessa Ullan silmään ihan hyvää nuoren koiran tekniikkaa, mutta toki kasvun ja kehityksen myötä tekniikkakin kokoajan muuttuu. Näiden treenien lisäksi saatiin vinkit moniin muihinkin harjoituksiin, sillä pennun kanssa voi tehdä melkein kaikkia tekniikkatreenejä.

Nyt meillä onkin tavoitteena tehdä hyppytekniikkaa kerran viikossa ja tässä loppusyksystä tai alkutalvesta pikkuisen lisätään harjoitusmäärää. Harjoituksia tehdään ponnareilla ja pikkuhiljaa esitellään rimoja niihin mukaan. Myös pienissä ratatreeneissä käytämme nyt ponnareita. Itse rimojen korottaminen aloitetaan vasta sitten myöhemmin ja sitä tehdään sitten korkeuden arviointia harjoittelemalla. Selvästi huomaa, että Ruutin hypyt ovat tässä vaiheessa vielä monesti liioteltuja, eli tekniikan harjoittelu on kovasti paikallaan. Mahtavaa, että saadaan opeteltua se hyväksi heti alusta alkaen, ettei tarvitse myöhemmin lähteä korjaamaan ongelmia, joka saattaisikin olla huomattavasti pidempi tie.

Siskokset vasemmalta: Ruuti, Daami ja Uni

Ruutille tulikin juoksujen vuoksi vähän taukoa treenaamiseen, tosin juoksujen aikaan otettiin osaa Caraydan-leirille, joka järjestettiin Pöytyällä Kuralan kartanossa. Se olikin ihana leiripaikka, mökit ja treenikenttä lähekkäin ja niitä ympäröi mahtavat sänkipellot, joilla koirat sai kirmata vapaana. Viikonlopun aikana harjoiteltiin agilityä ja tokoa ja kivoja olivat treenit! Oli myös hauska päästä näkemään Ruutin hienoja sisaruksia ja muita sukulaisia. Sisaruksista treenaamassa oli kolme ja lisäksi kaksi kävi paikalla turisteeraamassa päiväseltään. Ruuti oli vähän siskojaan (ja toki myös veljiään) pienempi ja niin pennun näköinen pikku-pörrö! Oli kiva myös päästä näkemään mitä Ruuti tuumaa oleilusta vieraassa paikassa itsekseen. Juoksuista Rutea kun ei voinut roudata ihan joka paikkaan mukana, vaan sen piti välillä jäädä yksin tai siskonsa kanssa mökkiin odottamaan. Hyvin ja hiljakseen se malttoi jäädä yksinkin. 

Nämä upeat agilitykuvat ovat leiriltä ja ne on ottanut Ulla Virtanen! 

Riiviö hamuaa lelua 

Vähän on hypyt liioteltuja... korkeuden arvioinnin treenaaminen on paikallaan

Kuuliainen pentu! 

Ruutin kanssa aloitimme nyt syksyn myötä agilityn penturyhmässä, jossa meillä on mainio opettaja ja treenikaverit. Ryhmä kokoontuu joka toinen viikko ja vaikka ollankin tehty hyvin perusasioita (yksittäisiä esteitä, siivekkeen takaakiertoa ja estesuoria) on treenien anti ollut iso ja omaan pääkoppaan olen saanut kuvan siitä, mihin asioihin kannattaa tässä vaiheessa keskittyä. Harjoittelemme näitä perusasioita edelleenkin ja pyritään hiomaan yksityiskohtia paremmiksi. Leiriltä ja penturyhmästä olen saanut myös hyvät eväät kontaktien treenaamiseen, joten siinä meillä riittää puuhaa talven pimeinä iltoina!


Ansan kanssa on itsenäisesti tehty hyvin pieniä juttuja ja harvakseltaan. Pari kertaa olemme kokoontuneet treenaamaan yhdessä whippet-kavereiden kanssa, jolloin on porukalla jaksettu rakentaa isompi rata ja muutenkin on ollut apua tarjolla. Yhtenä perjantai-iltana pääsimme osallistumaan ratatreeneihin, jossa tehtiin 3-luokan tasoista rataa kisamittaisella kentällä ja esteväleillä. Se oli hauskaa! Viime lauantaina oli vuorossa Lempäälän reissu, eli Whippet Agility Weekend 2013! Tällä kertaa tuntui siltä, että kaksi päivää WAWia olisi vähän liikaa Ansalle, kun emme ole vielä niin paljon liidelleet ja koiran säilytys kylmillä keleillä autossa on myös jokseenkin hankalaa, joten ajelimme Lempäälään päiväseltään. 

Paikalla oli iso joukko innokkaita whippet-ihmisiä ja whipusia. Meidän ryhmän kouluttajana oli Maria Salonen ja tehtiin hypyistä ja putkista koostettua rataa. Siinä sai tehdä monipuolisesti tekniikkaa, erilaisia valsseja, välistävetoja, takaakiertoja... On ollut kiva päästä itse pitkästä aikaa tekemään pidempää ja haastavampaa rataa. Ansan vire vaan oli kateissa. Menomatka oli vähän jänskä, kun matkustettiin vieraassa autossa ja whippet-kaverin kanssa samassa häkissä. Autossa odottelu on myös Ansasta tympeää, joten vauhti oli sitten sen mukaista radalla. Mietin kannattaako Ansan kanssa enää lähteä muualle kursseille (ei ainakaan kisoihin), koska se ei vaan toimi. Mitään suuria tavoitteita ei Ansan agi-uralle ole, joten ihan hyvin voidaan käydä tekemässä kivoja treenejä kotihallilla ja välillä kokeilla myös kisaamista siellä. Keskittyä niihin hauskoihin juttuihin, joista Ansa tykkää. Treenin lopuksi pistin kaikki peliin, että sain Ansan riehumaan ja haukkumaan kentällä pallon päältä, jotta saatiin hyvä lopetus ja sitten äkkiä ulos hallista. 

Molemmat koirat ovat käyneet hierojalla, tai siis hieroja kävi meillä pariin otteeseen lokakuussa. Ensin hierottiin Ansa, jolta löytyi taas vähän jumitusta sieltä vasemmasta olasta. Ansa sai jumppaohjelmaansa fyssarin määräämien punnerruksien lisäksi niskan venytys -liikkeitä. Alunperin oli tarkoitus, että molemmat tytöt hierotaan samalla visiitillä, mutta koska Ruutilla oli vielä juoksut, siirrettiin Ruutin hieronta myöhemmäksi. Ruuti kyllä itse olisi halunnut hierottavaksi jo ensimmäisellä kerralla. Tuppaantui hierojan patjalle pötköttämään ja kun Ansaa hierottiin, rötkötti Ruuti selällään vieressä hakemassa kutituksia! Pari viikkoa myöhemmin hieroja tuli uudelleen ihan vaan Ruutia varten. Ruuti olikin oikein pätevä hierottava, malttoi olla paikallaan ja nautti silmät kiinni hieronnasta. Ruuti sai isot kehut hierojalta, jolla vesikoira-asiakkaita on vuosien varrella ollut paljon. Ruutin rintarangasta löytyi jumituksia, jotka saatiin hieronnassa avattua. Ruutille määrättiin viikon verran rentoa ravia ja kielto isommille riehumisille Ansan kanssa. Eilen Ansa kävi taas fyssarin tarkatuksessa. Amputoidun varpaan jalka oli parempi kuin viimeksi ja lihaksistokin on siinä kehittynyt punnerrusten ja muun treenin myötä. Oikea takajalka on se, johon nyt keskitytään jumpissa, sillä sen tuki on vähän heikonlainen. Tämä sama juttu havaittiin pari vuotta sitten ja nyt paneudutaan siihen täsmäjumpilla. 

Lokakuussa koirat viettivät aikaa myös hoidossa, sillä meidän talossa on remontoitu niin kattoa kuin patteriverkostoakin. Huopien repiminen ja uusien kattokaivojen asentaminen oli niin äänekästä hommaa, että Ansaa pelotti kovasti. Tytöt viettivät useita päiviä hoidossa tätien kodeissa ja mummolassa ja kivaa oli! Olivat kuulema ihan helppoja ja nätisti käyttäytyviä hoitolaisia. Patterien korjausten aikaan me ihmiset oltiin vuoropäivinä kotona valvomassa tilannetta ja korjaajatkin olivat koiraihmisiä. Remontit kuitenkin tuppaavat meidän talossa menemään vähän vikaan ja venymään, joten korjaajat ovat joutuneet palaamaan paikalle muutamaan kertaan myöhemminkin. Yhtenä päivänä tulin kotiin töistä ja ihmettelin miten koirat ovat päivän aikana saaneet vessan oven auki, niillä kun ei ole ollut tapana avata suljettuja ovia. Lopulta selvisi, että korjaajat ovat käyneet meillä päivän aikana ilman erillistä ilmoitusta säätämässä pattereita. Onneksi koirat olivat kuitenkin tallella ja turvassa kotona ja remonttimiehilläkin on tainnut olla ovesta astuessa lämmin vastaanotto...

Täällä ollaan!

Elossa ollaan ja pientä päivitystä pian luvassa!

Meidän viikko: sunnuntai

Ylös ja ulos korttelikierrokselle ja lehden hakuun kello yhdeksän maissa. Aamupalat ja lehden lukua. Puoli yhdentoista aikaan lähdettiin heittämään noin tunnin lenkki. Ansa sai jahdata oravan puuhun ja juosta hetken metsässä vapaana. Ruuti oli vapaana kuntoradalla ja metsässä kunnes osuimme keskelle jonkinlaista juoksutapahtumaa, joka tarkoitti hihnatuomiota Ruutille. Lenkin jälkeen kotiin syömään ja valmistautumaan. Koirat jäivät yksin luidensa kanssa ja minä lähdin puoli yhdeksi hallille kisatöihin. Ekaa kertaa ratamestarina - selvisin! Ja ai että kun olisi ollut huisin hauskaa olla kisaamassa. Toivottavasti päästään jossain vaiheessa syksyä taas starttaamaan Ansan kanssa.

Tulin kotiin vasta vähän ennen iltaseitsemää ja heti lähdettiin koirien kanssa ulos nauttimaan mahtavasta kelistä. Ruuti kävi uimassa. Minä ja Ansa nautittiin rannalla auringossa. Kävellä maleksittiin rantatietä pitkin, Ruuti kyllä "vähän" juoksikin. Tunteroinen vierähti nopeasti pihamaalla.

Kotona vielä hassuteltiin kun nuorimmaisella tuntui olevan energiaa. Ruutille seisomista, kontaktilootaa. Ansa peruutteli. Ruutille sivua ja vatitemppuilua. Ansalle muuta höpsöttelyä ja porukalla leikkimistä. Tytöt sai ruoat ja iltaluut. Kävivät vielä iltapissillä.

Semmoinen oli se viikko. Paljon ulkoilmaa ja paljon pientä treenailua. Runsaasti väsymystä ja iltavuoroja, joita (kumpaakaan) ei normaalisti ole näin paljon. Ehkäpä talvella täytyy kirjata ylös jonkin viikon tapahtumat niin pääsee vertailemaan omaa aktiivisuutta eri vuodenaikoina.

Meidän viikko: lauantai

Lauantai-aamuna heräsimme jo kahdeksan jälkeen eikä uni tullut enää silmään, vaikka kuinka yritti. Ylös, suihkuun ja ulos. Ennen yhdeksää teimme korttelikierroksen ja haimme lehden postilaatikosta. Sitten syötiin aamupalat kaikessa rauhassa ja luettiin lehteä sohvalla köllötellen. Oli tyttöjen viikonloppu, kun ainut miespuolinen perheenjäsen oli reissussa.

Puoli kahdentoista maissa suuntasimme lenkille ja heti ensimmäisessä mutkassa törmäsimme kavereihin ja jäimme seurustelemaan. Lopulta jatkoimme metsään ja molemmat koirat juoksivat vapaana. Ruuti oli erityisen innokas riekkuja, eikä meinannut jättää Ansaa rauhaan. Koppasin muutaman kerran Ruutin syliin kun se roikkui jatkuvasti Ansan niskassa. No kyllä Ansakin vuorollaan kurmuutti vähän Ruutia, juoksutti Ruutia hölkkäämällä sen vierellä ja örisemällä ja haukkumalla hirveällä volyymillä. Paluumatkalla poikettiin vielä hallille katsomaan agi-kisoja. Koirat pääsivät tutustumaan viisi kuukautta vanhaan ja pikkuruiseen chihuahuan pentuun. Ruuti ensin haukkui, Ansa kävi maahan makaamaan, että pentu pääsi haistelemaan sitä kunnolla. Sitten Ruutikin tajusi, että hei se onkin leikkikaveri ja vaihtoi haukun leikkiinkutsuun. Ansa on kyllä mainio vieraiden ja etenkin pienien koirien kanssa. Se osaa mennä niin nätisti luo, vaikka ryömien ettei säikäytä toista. Monesti hetken päästä ne hankalammatkaan kaverit eivät ole moksiskaan kun Ansa läpsii niitä tassulla suoraan naamalle!

Lenkki- ja seurustelureissulla vierähti 2,5 tuntia, josta lenkki vei sen puolitoista tuntia ja matkaa tuli kuutisen kilometriä. Toin koirat kotiin nukkumaan ja lähdin itse käväisemään kaupungilla. Illalla kävimme puolen tunnin kävelykierroksen ja sitten tultiin kotiin jumppailemaan. Itse olin liian väsynyt (lue: laiska) jumpatakseni, mutta koirat tekivät ensin rangan venytykset ja tasapainoilivat sitten dobo-pallolla. Pallolla tehtiin asennonvaihtoja, jotka sujuukin hienosti. Ansa teki lattialla punnerruksia ja peruuttamista. Ruuti temppuili pesuvadin päällä. Molemmat tekivät toistoja kontaktilaatikolla sisällä ja vähän pihallakin. Jumppailun jälkeen koirat saivat iltaruoat.

Ysin jälkeen ovikello soi. Oven takana oli sisko ja koirat. Nessi oli iltalenkillä päättänyt tulla meille kylään. Se oli livennyt hihnastaan ja juossut vauhdilla meidän pihaan! Serkkuset tulivat istumaan meille iltaa. Lyyti ja Ruuti eivät kyllä juurikaan istuneet vaan painivat ja vetivät lelua. Yhdentoista kieppeillä saateltiin tytöt kotimatkalle ja käytiin iltapissillä.

Meidän viikko: perjantai

Useamman iltavuoron jälkeen töihin aamuun, joten kello soimassa ennen kukon laulua. Laitoin koirille ruoat ja käytin Ruutin pikapissillä ennen kuin lähdin polkemaan töihin vartin yli seiskan maissa. J huolehti aamu-ulkoilun. Kotiin puoli viiden korvilla, jolloin koirat oli jo käyneet kierroksen pururadalla. Koirilla sisällä hurjat leikit ja painit, kun me ihmiset lepuutettiin vähän aikaa tv:n ääressä. Ansa jäi kotimieheksi lenkkeilemään ja sai syödä luuta pihalla pyörän korjaushommien aikana. Minä lähdin Ruutin kanssa kuuden jälkeen ajamaan Vihtavuoreen tokotreeneihin.

Tehtiin pieni kävelykierros treenipaikan lähellä ja Ruuti sai kirmata hetken jalkapallokentällä. Ruuti oli täynnä virtaa ja intoa, mutta ei haukkunut lainkaan treenien ekalla puolikkaalla - jihuu! Sitten muutama muu meidän ryhmäläisistä repesi haukkumaan, jolloin Ruutinkin sanainen arkku aukesi. Yleensä Ruuti on aloittanut haukun heti autosta päästyä, joten olen ottanut naksun esille ja naksuttanut kontaktista. Treenien lomassa Rute haukkuu kaukalon ympärillä tapahtuvalle elämälle enemmän tai vähemmän aktiivisesti.

Tehtiin ohjatusti estehyppyä ja kokeiltiin kotiläksynä ollutta seisomiskäskyä, jotta Ruuti jäisi sinne esteen toiselle puolelle töröttämään hetkeksi. Se meni ihan hyvin, jatketaan seisomistreeniä. Toinen ohjattu treeni oli ruutu ja sitähän me ollaan tehty aiemminkin. Ruuti meni vauhdikkaasti ruutuun, jossa oli lelu. Koska se meni niin hyvin, kokeiltiin yhdistää seisomiskäsky myös ruutuun ja seisomisesta lensi lelu. Kouluttaja kehotti jatkamaan treeniä tällä linjalla, tosin ei me kyllä olla kotona ruutua vielä kertaakaan harjoiteltu, vaan ainoastaan penturyhmän treeneissä. Saa nähdä miten meidän toko"ura" jatkuu, että jatkuuko ruudun treenaaminenkin. :) Itsenäisesti tehtiin odotusaikoina kaukalon reunassa sivua, seuruun alkeita,  liikkeestä maahanmenoa, liikkeestä seisomista ja paikkamakuuta. Kyllä me pikkuhiljaa jotain pientä aletaan osatakin, mutta minulle se liikkeiden jalostaminen eteenpäin on vähän haastavaa kun ei ole tästä lajista ihmeemmin kokemusta. Lopuksi tehtiin vielä porukassa luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Paikalla olemiseen Ruuti ei enää jaksanut keskittyä, vaan se meni plörinäksi.

Treenien jälkeen käytiin pieni kävely vielä Vihtavuoressa ja sitten ajeltiin kotiin. Kotona vähän ennen ysiä. Koirat sai ruoat ja iltaluut ja vielä ekstra-herkkuna paistettua kananmunaa. Ruutin kanssa tehtiin puolen minuutin onnistunut paikkamakuu ruokakupille. Koirat rupesivat aika pian nukkumaan sohvan nurkkaan. Käytiin vielä yöpissillä ennen puoltayötä ja sitten unille!

Meidän viikko: torstai

Herätys puoli seitsemän maissa. Aamupalaa, kamppeet kasaan ja agi-hallille. Kasilta oli treeni-treffit Ruutin Iita-serkun kanssa - aikainen lintu madon nappaa, tai tässä tapauksessa lelun ja nakin! Ennen treenejä kävin lämmittelylenkin hallin ympäristössä. Rakensin ensin hyppytekniikka-treenin, eli perussarjan, jolla otettiin Ansan kanssa muutama toisto. Hyvin hyppäsi Ansa, ainakin sieltä lähetyspaikalta katsottuna. Ajattelin tehdä Ansan kanssa nyt syksyn aikana jonkin verran hyppytekniikkaa osana kuntoutusta ja asteittaista agilityn pariin palaamista. Paljon en vielä osaa, enkä uskaltanut Ansaa ilmoittaa hyppytekniikkakurssillekaan, kun ilmoaika meni umpeen silloin kesällä kun paraneminen oli vielä kovin vaiheessa. Mutta Ruutin kanssa mennään kurssille syyskuussa ja täytyy siellä imeä lisää oppia Ansaakin silmällä pitäen. Perussarjan lisäksi Ansa juoksi pari kertaa putkea.

Ruutin kanssa aloitettiin myös perussarjalla. Aluksi pari toistoa niin, että lelu oli ennen vitos estettä. Ruutilla on tapana loikata nelonen ja vitonen samalla isolla hypyllä jos palkka on kovin kaukana. Sitten laitettiin lelu vitos esteen taakse, jolloin saatiin yksi hyvä ja yksi huono toisto. Sitten vielä siirreltiin lelua ja saatiin pari hyvää toistoa. Tauon jälkeen Ruuti teki toistoja kontaktilaatikolla ja keppejä, joiden loppupäätä on nyt naksuteltu. Edelliskerrasta asia oli hautunut ja edettiin harppaus eteenpäin - ihanaa nähdä miten pentu oppii! Lopuksi tehtiin vielä pieni radanpätkä sopivasti hollilla olleesta mutkaputkesta ja aidasta, jota kokeiltiin muutaman kerran.

Treenin jälkeen käytiin Iitan kanssa loppulenkki ja pennut juoksivat vapaana. Ansa olisi kernaasti myös juoksennellut vapaana ja leikittänyt pieniä, mutta tällä kertaa joutui tyytymään hihnassa kipsutteluun. Sitten nopsasti kotiin vaihtamaan kampetta ja töihin yhdeksitoista. Jätin koirille niiden ruoat ja luut kun jäivät itsekseen. J vei taas koirat pienelle lenkille tultuaan töistä. Minä saavuin kotiin ennen iltakahdeksaa. Koirat sai iltaruoat ja käytiin pelkkä iltapissitys tekemässä pururadalla, muuhun ei riittänyt omat voimat.

Meidän viikko: keskiviikko

 Ai äänekkäitä leikkiviä koiria? Missä? Ai mekö?

Kello soi seitsemän jälkeen. Omien aamuhommien lomassa tehtiin Ruutin kanssa muutama seisominen ja sivulle tulo. Koirille pienet aamuruoat ja itselle aamupalaa. Ulos lähdettiin kasin jälkeen. Tehtiin lenkki metsässä ja kuntoratoja pitkin. Ruuti viipotti vapaana koko reissun, Ansa pääosin hihnassa, kun oltiin niin aikaisin liikkeellä. Korvat oli pystyssä ja nenä maassa pitkin matkaa. Liikenteessä tuohon aikaan on kaikenmoista ötökkää ja öppiäistä. Ansa pääsi kuitenkin spurttailemaan metsässä ja meno oli melkoisen äänekästä ja vauhdikasta. Oli ihana keli, olisin voinut jäädä lenkille, mutta töihin oli ehdittävä. Lenkillä vierähti reipas puolitoista tuntia.

Kotona Ruuti sai loput aamuraksut raksupalloon ja Ansa sai etsiä omansa lattialta. Lähdin töihin puoli yhdentoista kieppeillä. Koirat sai luut nakerrettavaksi. J tuli töistä joskus neljän jälkeen ja vei koirat pihalle. Minä tulin kotiin puoli kasin jälkeen. Koirat sai iltaruoat ja käveltiin rauhallinen iltakävely katuja pitkin. Sitten koirat oli mukana autotallissa pyörän korjaushommissa, lähinnä katsojan roolissa. Ysin jälkeen sisälle. Ansa puuhasi lihapulla-Kongin kanssa, iltaluut koirille ja ihmisille vähän lojumista telkkarin ääressä. Sitten nukkumaan.

Pöllöt metsässä 

Meidän viikko: tiistai

Aamuaurinkoa

Kello soi 6:30. Aamuhommat itselle, koirille pienet ruoat ja pihalle. Käytiin noin kolmen vartin lenkki, Ruuti pääosin vapaana. Lenkin jälkeen Ruuti jäi kotiin puuhastelemaan raksupallon kanssa, johon sai loput ruokansa ja me Ansan kanssa lähdettiin fysioterapeutin vastaanotolle yhdeksäksi. Oli ensimmäinen fyssarikäynti sitten varpaan amputaation. Ansa oli yllättävän hyvässä kunnossa. Liikkeitä katsottiin pitkään, kun niistä ei meinannut näkyä puolten välistä eroa. Vasemman puolen lapa oli jäykempi ja sitä saatiin avattua. Tuumattiin millaisia venytyksiä, jumppaa ja kotihierontaa Ansa tarvitsee. Saatiin lupa liikkua vapaasti ja kotijumpaksi neuvot punnerrusten tekemiseen. Punnerrukset (eikö kuulostakin hauskoilta!) vahvistavat vasenta puolta ja niitä tehdään aluksi molemmilla etujaloilla ja sitten pikkuhiljaa muutama toisto pelkällä vasemmalla, että saadaan kohdistettua jumppa oikeaan paikkaan. Fyssarilta palattiin Ansan kanssa ennen puolta yhtätoista. Molemmat koirat kävivät pissillä ja saivat luut kun lähdin töihin ennen yhtätoista.

J tuli kotiin töistä neljän jälkeen ja käytti koirat asioilla. Ruuti pääsi pidemmälle lenkille ja leikkimään frisbeellä. Ansa sai ottaa aurinkoa parvekkeella, eikä olisi enää halunnut tulla lainkaan takaisin sisälle! Minä tulin töistä ennen iltakahdeksaa väsyneenä. Tehtiin pieni tokoilu-treeni Ruutin kanssa ja vähän jotain Ansankin kanssa. Koirat sai ruoat ja sitten maleksittiin pieni kierros pururadalla. Kotona tehtiin iltahommat ja mentiin nukkumaan.