Ja muut syyskuun agilityt

W.A.W. 2011

Viime viikonlopun vietimme Lempäälässä Whippet Agility Weekend 2011 -tapahtumassa. Paikalla oli 27 whippetiä 19 ohjaajan kera ja toki paikalla oli myös muutama turisti-whipu agiliitävien perheenjäsentensä kera. Kouluttajina meillä oli Päivi Männistö ja Harri Huittinen, eli vallan osaavat opet. Treenasimme Ansan kanssa 2-luokan ryhmässä ja meillä oli kahdet harjoitukset kumpanakin päivänä.

Kivaa oli, niinkuin viime vuonnakin! Tuli mielenkiintoista oppia ja vinkkejä ja oli oikein mukavaa päästä seuraamaan rotutovereita radalla. Harjoitusten pohjalta on nyt tavoitteena opetella mm. takaaleikkauksia, sylikäännöksiä ja jaakotuksia urakalla. Lisäksi sitä omaa etenemistä ja ohjaamista tuli analysoitua ja huomattua virheitä, joita toistaa sinnikkäästi kerta toisensa jälkeen. Toivottavasti edes osa näistä oivalluksista jää mieleen ja siirtyy siihen omaan treenaukseen. Viime vuoden W.A.W.ista jäi elämään useampi juttu, joista on ollut apua.

Muuta

Meillä alkoi uusi treenijakso ja pääsimmekin valtavan hyvään ryhmään. Minulla on siis suuret odotukset tulevia treenejä kohtaan! Keppejä aloimme nyt harjoitella verkkojen avulla. Se kun ollut se kaikista epävarmin ja hitain este meillä. Verkoilla saa keppien päähän laitettua namialustan, mikä vetää Ansaa eteenpäin. Ja se oikea luikertava ja vauhdikas tekniikka tulee tosi nopeasti verkkojen kanssa harjoitellessa.

Ennen Pieksämäen kisoja olimme Harri Kataisen opettamalla lyhytkurssilla. Siellä tehtiin vaativa 3-luokan tasoa oleva rata, joka toteutettiin kouluttajan ohjauksella aivan erilaisella ohjaustyylillä, kuin millä olisin itse lähtenyt rataa tekemään. Radalla testattiin koiran este- ja suoritusvarmuutta, eli ei tehty varman päälle. Ja treeni sujuikin aika hienosti. Harri antoi vinkiksi, että Ansan kanssa kannattaisi tehdä radanpätkiä namialustan kanssa. Sillä siihen tulee lisää vauhtia ja eteneminen sekä irtoaminen minusta on ihan erilaista. Namialustaahan käytimme alussa apuna ja Ansa oli siitä tosi innoissaan, mutta myöhemmin se jäi jostain syystä pois kuvioista. Namialusta vetää Ansaa puoleensa niin kovasti, että sitä käyttäessä paikalla pitää olla avustaja joka tarvittaessa estää namin nappaamisen. Yksin treenatessa sitä ei oikein voi käyttää, koska Ansa karkailee alustalle niin ahkerasti.

Olen harrastanut agilityä myös ilman Ansaa. Lähdin apukouluttamaan yhtä jatko-tasoista ryhmää, mikä on ollut hauskaa ja opettavaista. Lisäksi kävin 13.9. ratamestari-kurssin, eli voin jatkossa toimia agilitykisoissa ratamestarina. Noh, vähän se vaatii vielä harjoittelua ennenkuin uskaltaudun olemaan ihan ypöyksin vastuussa radan rakentamisesta..!

Muulla ajalla onkin käyty sienestämässä ja välistä leikkimässä kaverikoirien kanssa. Viime viikon alkupuolella Ansa leikki metsässä kaverinsa kanssa, kun yhtäkkiä se huudahti ja alkoi ontua toista takajalkaansa. Varpaan väliin oli mennyt tikku, joka jätti ikävän näköisen haavan jälkeensä. Haava vuosi myös melkoisesti verta. Ensin näytti siltä, että meiltä jää W.A.W.-reissukin välistä. Ahkeralla putsauksella ja suojaamisella haava paranikin sopivasti viikonlopuksi, eikä haitannut Ansan menoa. Tällä viikolla ollaan jatkettu lenkkeilyä ja vapaanajuoksemista normaalisti, eikä haava ole auennut tai mitenkään ärsyyntynyt. Onneksi!

Kakkosiin

Kirjoitellaanpas pienen tauon jälkeen lisää syksyn agility- ja muita kuulumisia.

Pieksämäen kisat 11.9.

Suuntasimme hyvien kotikisakokemusten jälkeen jännittävissä tunnelmissa Pieksämäelle agi-liitämään. Olin ilmoittanut meidät kahdelle agility-radalle, joita tuomaroi Sami Topra. Pieksämäen palveluskoirayhdistyksellä on halli, jossa kisat järjestettiin ja yleisö, sekä muut koirat turvallisen aidan takana, joten ei ollut vaaraa, että Ansa pääsisi seikkailemaan radan ulkopuolelle. Toisaalta paikka oli myös sellainen, että omaa vuoroa odottamaan oli pakko mennä aidoista rakennettuun käytävään. Siellä muiden koirien pyöriessä vieressä oli aikamoisen hankala yrittää leikittää Ansaa ennen radalle menoa.

Kisojen radat eivät olleet ihan sieltä kaikista helpommasta päästä, mutta ihan mukavia ja soljuvia ratoja. Ensimmäinen rata meni meiltä ihan hyvin. Kepit olivat tuskallisen hitaat ja A:n alastulolle Ansa jäi kökkimään vähän liian pitkäksi aikaa. Kun lähdin suorituksemme jälkeen kävelemään Ansan kanssa jäähdyttelylenkille, tuumin mielessäni että sen oli kuitenkin ihan pakko olla nollarata ja ihanneajassa. Kun tulimme kävelyltä, järjestäjät laittoivat juuri tuloksia esille. Siellä me oltiin listan ykkösinä NOLLA-tuloksella! Teimmekin ainoan nollan tuolla maksien radalla, sillä kaikki muut koirakot ottivat vähintään 5 virhepistettä. Aika ei ollut mikään päätähuimaava: -0,36, mutta nolla se oli kuitenkin! Ja tämähän tarkoitti sitä, että saimme SERTin ja nousimme 2-luokkaan!

Fiilis oli tämän myötä huipussaan! Palkinnoiksi saimme hienon pokaalin ja SERTi-ruusukkeen ja lämpimäksi kotiinviemiseksi ruislimpun. Toiselle radalle emme enää jääneet, sillä se olisi pitänyt kisata jo 2-luokassa ja odottelua kisan alkuun olisi ollut monta tuntia. Saas nähdä milloin uskaltaudumme kisaamaan kakkosissa. Mietinnässä on Jyväskylän kisat 15.10. mutta varmaan viimeistään marraskuun kotikisoissa suuntaamme taas radalle.

1-luokassa starttasimme siis kaikenkaikkiaan 10 kertaa. Tuloksina nuo kolme nousunollaa, kaksi yliaikanollaa, yksi 5 virhepisteen tulos (5,79) ja neljä hylkyä. Noilla viidellä nolla- ja yliaikanollatuloksella sijoituimme joka kerta kolmen parhaan joukkoon

Nämä kuvat on ottanut Mikko Marttinen Jyväskylän kisoissa 20.8. eli sillä meidän ekalla nollaradalla.

Nollia!!!

Aktiivinen koiraharrastuskausi jatkuu ja meillä ollaan ihan ihmeissään viime viikkojen tapahtumista! Aloitetaan siis vanhimmasta uusimpaan:

Jyväskylän agilitykisat 20.8.

Tampereen mahalaskun jälkeen lähdettiin jännittävissä tunnelmissa kotikisoihin. Tuomarina kisoissa oli Sari Mikkilä ja olin ilmoittanut meidät B-agilityradalle, sekä C-hyppyradalle. Sari olikin tehnyt vallan mukavia ja vauhdikkaita ratoja!

Ensimmäisellä radalla sain Ansan mahtavaan vireeseen ja vauhtia riitti mukavasti. Rata oli muuten virheetön, mutta kepeillä tuli ensin 5 virhepistettä ja sitten hylky kun en onnistunut korjaamaan virhettämme oikein. Mutta ihan mahtava kokemus oli tuo rata siltikin.

Hyppyradalle läksimme pyörimään koukeroissa ja hip hei - sieltä tuli meidän ensimmäinen LUVA!!! Eli siis virheetön rata ja tulos -7,02! Ansa viiletti aivan mahtavasti. Tällä tuloksella tulimme myös kolmanneksi ja saimme kotiin vietäväksi pokaalia ja palkintoa sen ensimmäisen kisakirjamerkinnän lisäksi. Tästä radasta meillä on olemassa videokin, jonka laitan esille myöhemmin.

Laukaan möllikisat 1.9.

Vierailla paikoilla ja etenkin ulkokentillä treenaaminen on jäänyt meiltä aivan välistä ja harjoitus on kovasti tarpeen noiden loppukesän kisakokemusten jälkeen. Joten suuntasimme LAUKAn järjestämiin möllikisoihin treenaamaan. Kisat järjestettiin jääkiekkokaukalossa ja keli oli sateinen. Onneksi ne pahimmat kuurot tulivat ennen ja jälkeen kisojen, joten kastuimme vaan lämmittelylenkillä.

Ratoja oli kaksi. Möllirata, joka kyllä sisälsi enemmän kiemuroita kuin monet 1-luokan kisaradat. Ja kilpailevien rata, joka oli sitten enemmän sellaista 2- tai ehkä jopa 3-luokan tasoa. No, treeneissä olemme tehneet myös vaativia ratoja, joten näistäkin selvittiin vaikka ne aluksi hankalilta näyttivätkin. Mölliradalla tuli virheetön suoritus, mutta aikaa en vielä tiedä kun ei sitä paikanpäällä kerrottu. Sijoittua emme mölliradalla voineet, kun olemme kisanneet jo virallisesti. Kilpailevien radallakin meni yllättävän hyvin. Hylky tuli vasta muutama este ennen maalia, kun Ansa hyppäsi muurin väärältä puolelta. Tämä oli kuitenkin oikein mainio kokemus ja hyvää treeniä. Ansa oli innoissaan molemmilla radoilla!

Jyväskylän agilitykisat 3.9.

Ja sitten eilinen - huippupäivä, jonka ansiosta leijailen varmasti yläilmoissa hetken ajan! Kotihallissa oli kisat, mutta tällä kertaa vain yksi rata ykkösluokkalaisille. Tuomarina toimi Katarina Virkkala. Mukava rata oli jälleen tämäkin, ensikatsomalta ja rataan tutustuessakin koukeroinen, mutta oikein mukava suorittaa. Ennen meitä vuorossa oli perro, joka heti vapaaksi päästyään lähtikin juoksemaan lenkkiä yleisön sekaan ympäri hallia. Vähän jännitti sitä seuratessa, että miten oman kisajännityksen ja -tsempin kanssa käy.

No hyvinhän siinä kävi. Ansa oli aivan liekeissä, ikinä se ei ole ollut näin mahtavalla fiiliksellä kisoissa! Se kiisi ja lensi ja minä kipitin perässä ohjaamassa. Saimme radalta tulokseksi -8,68 eli toisen LUVAmme!!! Tällä suorituksella olimme jälleen kolmannella sijalla. Palkintojenjaossa tuomari sanoi minulle: Sinulla on hieno whippet!

Tuntuu kyllä niin mukavalta ja hienolta saada tällaisia tuloksia. Olemme tehneet aika paljon hommia kevään ja kesän aikana ja on upeaa, että se työ alkaa kantaa hedelmää! Vaikka Tampereen jälkeen vannoin, ettemme lähde kisaamaan nyt hetkeen vieraille paikoille, vaan harjoittelemme lisää, niin ensi sunnuntaina suuntaamme kuitenkin Pieksämälle kisaamaan. Siellä on hallikisat ja kun ajomatkakin on aivan kohtuullinen, niin lähdemme nyt katsomaan mitä siellä tapahtuu.

Muuramen ryhmänäyttely 4.9.

Tänään oli vuorossa visiitti naapuripitäjään, eli huristimme Riihivuoren laelle näyttelemään. Tuomarina oli ruotsalainen whippetkasvattaja Tina Permo (Per'mobile). Ansa sai ERIn seuraavalla arvostelulla:

Fint huvud & uttryck. Korrekt bett. Bra ögon & öron. Utmärkt hals, överlinje & kropp. Normala vinklar. Utmärkt päls. Rör sig normalt.

Eli vapaasti suomennettuna:

Hieno pää ja ilme. Oikea purenta. Hyvät silmät ja korvat. Erinomainen kaula, ylälinja ja runko. Normaalit kulmaukset. Erinomainen turkki. Kantaa itsensä normaalisti.

Kaikenkaikkiaan siis oikein mukava arvostelu ja miellyttävä tuomari. Kilpailuluokasta meidät käteltiin ulos ensimmäisten joukossa. Lenkkikavereillamme Hippiäisillä oli puolestaan loistopäivä, joten aurinkoisessa säässä katseltiin sitten ryhmäkehätkin läpi. Kuvia näyttelystä saamme toivottavasti myöhemmin.