Talviulkoilun jälkeen on hyvä levätä peiton alla.
Meillä on sattuneista syistä W.A.W.in jälkeen laskeuduttu talvilepoon. Muutama päivä agilityviikonlopun jälkeen Ansa alkoi ontumaan vasenta etujalkaansa. Ontuminen oli vaihtelevaa, välillä selvästi silmin havaittavaa ja välistä Ansa kirmaili tyytyväisenä hihnan pituudelta eteenpäin ilman mitään ongelmia. Sitä kesti jotain päiviä ja loppuviimein varattiin aika lääkärin tarkastukseen. Omaan käteen tai silmään ei jalassa näkynyt tai tuntunut mitään ihmeellistä, eikä sieltä löytynyt kipukohtiakaan. Lääkäri tutki jalan ja tirvaisi niin makeasti olan ja lavan seudulle, että Ansa suorastaan huusi... Lääkärin diagnoosi oli, että kipu paikallistuu olkavarren lihaksiin ja määräsi kipulääkekuurin, lepoa ja hierontaa. Mehän jatkettiin lepuutusta, eli Ansa kipitti korkeintaan puolen tunnin kierroksia hihnassa. Luotto-hierojamme saimme parin viikon päästä käymään. Silloin ontuminen oli kaukainen muisto vaan, eikä hieroja löytänyt Ansan olkavarresta mitään kovin ihmeellistä. Ainoastaan hänen mielestään Ansan vasen puoli tuntui jotenkin erilaiselta, aavistuksen kireämmältä kenties kuin oikea.
Syysretkellä ennen sairaslomaa.
Varasin ajan myös fysioterapeutin tarkastukseen ja sinne suuntasimme viikko sitten. Fyssari oli samaa mieltä kuin hieroja, ei löytänyt mitään ihmeempää jumitusta tai ongelmakohtia, mutta käsitteli vasenta olkaa laserilla ja hieromalla. Samalla fyssari tarkasti Ansan läpi ja pyysin jumppaohjeita syvien lihasten treenamista varten. Osallistuin nimittäin marraskuussa kuunteluoppilaana Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssille. Sieltä tuli paljon ajateltavaa niin hyppytekniikkaan liittyvistä asioista, kuin myös koiran fyysiseen treenaamiseen liittyviä juttuja. Syvistä lihaksista puhuttiin kurssilla ja kun koirien syvät lihakset tai lähinnä niiden treenaaminen oli minulle aika uusi juttu, kysyin sitten fysioterapeutilta neuvoa. Noh, Ansan syvät lihakset osoittautuivat olevan melkoisen hyvässä kunnossa. Ansan kanssa kokeiltiin suoriltaan fyssarin vastaanotolla sellaisia harjoituksia, joita useimmat koirat voivat tehdä vasta pidempään syviä lihaksia harjoiteltuaan! Ansahan tykkää kiipeillä metsässä monenmoisiin paikkoihin ja harrastaa kavereiden vaanimista, joten kai ne syvät lihaksetkin on tämmöisissä touhuissa kehittyneet. Osansa lienee varmaan sillä, että vinttikoirilla monesti kehon hallinta on muutenkin suhteellisen kehittynyttä, ainakin jos ne saavat käyttää kroppaansa monipuolisesti. Saimme fyssarilta hyviä jumppaohjeita ja nyt onkin kotona harjoiteltu mm. peruuttamista, orava-asentoa ja treenattu vähän vatsalihaksiakin. Ostoslistalla on tasapainotyynyt, joiden avulla saataisiin enemmän haastetta jumppaliikkeisiin. Ansa sai fyssarin vastaanotolla paljon kehuja ja oli kroppansa puolesta sen päivän ja kenties jopa koko viikon paras asiakas!
Sunnuntai-aamuna yksi ei halunnut nousta ylös.
Olemme nyt lisänneet liikunnan määrää ja Ansa on pariin otteeseen päässyt kirmaamaan pätkän vapaanakin. Harmi vaan, että säät ei ole oikein suosineet lenkkeilyä. Nyt on pakkasta taas parikymmentä, jolloin Ansa ei vapaaehtoisesti pistä nenäänsä pihalle. Ulkona käydään vain pikaisesti hoitamassa pakolliset asiat. Toivottavasti ensi viikolla päästään pidemmille lenkeille ja pitkästä aikaa myös agilityhallille. Aikomuksena minulla on tehdä Ansan kanssa tässä talvella hyppytekniikkaharjoituksia muiden treenien ohella. Hyppytekniikkakurssi saa jatkoa helmikuulla ja ilmoitin meidät sinne. Ansan hyppytekniikka on minun käsityksen mukaan kaiketi ihan hyvä. Whippetit monesti hyppäävät hurjan korkeita ja samalla melko lyhyitä hyppyjä ja ottavat tasaavia askelia ennen hyppyä. Ansa hyppää laakeampia hyppyjä, eikä steppaa ennen hyppyä. Jännä kuitenkin nähdä ja kuulla mitä asiantuntija sanoo Ansan tekniikasta ja millaisia kehityskohteita sieltä löytyy.
Lepolomalainen pääsi vauhdin hurmaan raviradalla.
Hevoset ovat Ansan intohimo.
Ekaa kertaa vapaana saikun jälkeen, herkkä paikka!
