Syys-hupeja

Meidän lähipellot puitiin viime viikolla. Ajattelin, että tuo piikikäs sänki on huono juoksualusta koirille, korren pätkät raapivat koivet rikki. Noh, kävelimme parina päivänä pellon vieressä mutta kummasti koirien tie vietti aina sinne pellolle eikä piikikkyys häirinnyt niitä saatika jättänyt jälkiä. Eilen suuntasimme sitten retkemme reilusti suoraan pellolle ja voi kun koirilla olikin hauskaa!

"Moro!"

Ansa bongasi parven taistelevia variksia pellon toisella laidalla ja säntäsi saalistamaan.

Hätyyttelyn jälkeen tultiin huimaa vauhtia takaisin!

Ansa on jo ISO (tänään eläinlääkärin puntarilla 11kg).

Yritin saada koirat poseeraamaan yhdessä. Tuli mieleen minusta ja siskosta lapsena viljapellossa otetut kuvat. Tällä kertaa tuloksena ei kuitenkaan ollut yhtä idyllisiä otoksia. Mallini eivät nimittäin halunneet esiintyä.

Oona poseerasi itsekseen nakinpalojen voimalla. Ja nautti auuringosta.

Ansan korva-show.

Kun ensimmäinen pelto päättyi, siirryimme seuraavalle.

Ansa ei voi millään ohittaa Oonaa edes silloin kun tilaa on runsaasti, aina pitää hypätä Oonan yli.

Nähdään taas!

Viikonlopun touhuja

Eilen vietimme Oonan kanssa kahdenkeskistä aikaa lenkkeilemällä auringonpaisteessa parin tunnin ajan. Olen yrittänyt tehdä molempien koirien kanssa omia reissuja, jotta Oona saa tarpeeksi liikuntaa, kumpikin saa jakamatonta huomiota osakseen ja että Ansa oppii liikkumaan myös yksin ilman Oonan antamaa turvaa. Oona nauttii omista lenkeistään kun saa mennä reipasta tahtia eteenpäin, eikä kukaan ole juoksemassa ja häiriköimässä vierellä, napsimassa korvista tai nenästä..!

Ansa puolestaan kävi eilen leikkimässä pentukaverinsa eli belgianpaimenkoira malinois Tytin kanssa. Tänä aamuna Ansa pääsi pitkästä aikaa tutustumaan kaupunkielämään. Hauvojen isäntä lähti pariksi päiväksi reissuun ja veimme hänet juna-asemalle. Samalla kiertelimme Ansan kanssa matkakeskuksessa ihmettelmässä ihmisiä, junia ja kuulutuksia, rullaportaita ja liukuovia sekä teimme pienen lenkin keskustassa. Ansa oli oikein reipas. Vaikka sitä pikkuisen jännitti uudet asiat, niin silti se oli rohkeana ja innokkaana tutustumassa niihin. Hieno pentu!

Sofin kanssa juoksemassa

Tapasimme eilen pitkästä aikaa Ansan siskopuolen Sofin! Tytöillä oli oikein mukavaa yhdessä. Alussa Ansaa vähän jännitti, mutta samalla Sofin touhut kuitenkin kiinnostivat kovasti. Pian siskokset painivat innoissaan pellossa.




Oonakin oli tietysti mukana ja yritti osallistua leikkeihin. Oonalla vaan oli vaikeuksia erottaa Ansa ja Sofi toisistaan, joten Oona yritti painia Sofin kanssa samaan tapaan kuin miten Oona ja Ansa jatkuvasti yhdessä koheltavat. Hassua millainen muutos Oonassa on kesän aikana tapahtunut. Ennen Ansan tuloa sillä ei ollut useampaan vuoteen ollut leikkikaveria. Hyviä koirakavereita Oonalla kyllä on ollut ja tilaisuuksia leikkimiseen vaikka kuinka paljon, mutta leikkiä vaan ei ole syntynyt. Ja nyt Oona sitten yrittää leikkiä vieraidenkin koirien kanssa..! Tai ehkä Oona vaan on tykästynyt whippetteihin.










Onnistuimme tallaamaan kasaan aimo läntin viljapeltoa, mutta hauskaa oli. Kiitos Annalle ja Sofille seurasta!

Laiskottelua

Väsynyttä porukkaa sunnuntailta.

Mätsärissä

Olimme viikko sitten Ansan kanssa ensimmäistä kertaa kehässä match showssa. Etukäteen jännitti miten esiintymisemme sujuu, Ansa kun on niin kovasti kaikkien muiden koirien perään että muiden koirien ohittaminen kadullakin on monesti vaikeaa. Ensin Ansaa jännitti, kun heti ilmoittautumisjonossa collie hyppäsi räksyttämään suoraan sylissä olleen Ansan naamalle. Mutta siitä palauduttiin nopeasti ja sitten Ansa taas kiskoi kaikkien koirien perään. Louskuttavan collien kohtasimme uudelleen, sillä se oli pentukehässä parinamme. Esiintyminen sujui kuitenkin hienosti toisista koirista, sateesta ja viileästä ilmasta huolimatta!




Emme voittaneet pentukehää vaikka kuvassa seisommekin ykköspöntön edessä. Saimme punaisen nauhan, mutta emme päässeet jatkoon. Pentuja oli kisailemassa kokonaiset 22 kappaletta ja parhaimmisto koostui Ansaa vanhemmista ja kovasti treenatun oloisista koirista. Mukava kokemus tämä kuitenkin oli ja olen ylpeä Ansasta!