Hyvää Joulua!

Toivotamme kaikille blogin lukijoille rauhallista, iloista, lämminhenkistä ja valkoista Joulua! Meiltä päin löytyy kyllä jouluna huomattavasti enemmän lunta kuin tässä marraskuussa otetussa kuvassa, mutta päästetään Oona vaihteeksi esiintymään blogin pääroolissa.

***

Leikit

(Klikkaa suuremmaksi!)

Tällaiselta näyttää meidän ulkoilut. Kun päästään jonnekin aukealle, missä ei voi muuta kuin juosta, riekkuminen alkaa. Ansa hyökkii Oonan kimppuun, roikkuu hampaillaan Oonan takissa ja hölkkää vierellä kun Oona juoksee täysiä. Välillä riehumista säestää Ansan murina ja pörinä. Oona yrittää kipittää minkä tappijaloistaan pääsee, karistaa Ansaa kannoiltaa tai ainakin vähän näykkäistä että toinen kaikkoaisi kauemmaksi, mutta aina se toinen on nopeampi ja niin sitkeä... Metsässä lenkkeily on sitten rauhallisempaa. Siellä on paljon muutakin tekemistä kuin siskon häiriköiminen. Onneksi, sillä Ansan leikkiminen on käynyt hieman tuhoisaksi Oonan takille...

Oonan onneksi Ansa on päässyt leikkimään myös muiden koirien kanssa. Viikko sitten Ansa kävi leikkimässä 3 kuukautta vanhan staffin pennun Hadeksen kanssa. Vaikka kaveruksilla oli melkoinen kokoero, pikku-Hades kävi piikkihampaat ojossa ja häntä pysyssä painimaan Ansan kanssa. Ansa sai siis kaltaistaan aivotonta riehuseuraa! Edellisellä viikolla kävimme tapaamassa Liinua, joka on 4 kuukautinen suomenlapinkoiran pentu ja pari viikkoa aiemmin tapasimme Ansan siskopuolen Sofi-whippetin sekä Sofin uuden pikkusiskon, suloisen Lilah-galgon! Täytyy järjestää Ansalle leikkitreffejä myös tälle ja tuleville viikoille, sen verran mukavaa Ansalla on koirakavereiden kanssa taas ollut.

Jyväskylä KV 23.11.

Kävimme reilu viikko sitten pyörähtämässä kehässä Jyväskylän näyttelyssä. Tuomarina oli Ursula Langer Saksasta ja meidän luokkamme 7-9 kk pennut. Sijoitus 2/3 ja arvostelu:

7 months in good format. Nice body, fawn & white. A nice head, dark eyes, complete scissorbite. Neck could be a little bit longer. Briquet okay for her age. Good angulations front & behind. Moves well. I´d prefer a little bit more drive.

Ansa käyttäytyi taas hienosti, tosin esittämisessä on minulla harjoituksen varaa... Arvosteluun olen kuitenkin oikein tyytyväinen ja kiva päivä meillä oli! Ansa oli näyttelypaikalla innoissaan lähes kaikkien koirien perään, touhotti menemään minkä ehti ja kotiin tultuamme oli lopen väsynyt. Tapasimme näyttelyssä myös Ansan Cocu-isän (Pipsqueak Kapteeni Koukku)! Isässä ja tyttäressä oli samaa näköä, toivottavasti Ansa perii myös Cocun rauhallisen luonteen!




P.S. Blogi on kärsinyt hiljaisuudesta, mutta josko tässä pikkuhiljaa aktivoiduttaisiin tälläkin rintamalla. Kiirettä on pitänyt syksyn ajan, eikä koneella istumiseen iltaisin ole ollut paljon aikaa. Sain hetki sitten uuden kameran ja nyt toiveissa olisi hyviä kuvauskelejä!

Takkikauden aloitus

Viime päivinä ilmat ovat kylmenneet sen verran, että koirille on pitänyt alkaa vetää takkia niskaan. Ansalla on ollut yhdestä vanhasta takista muokkaamani sademantteli käytössä jo aiemmin, mutta Ansan kasvettua kovasti peppu jäi siinä takissa aivan paljaaksi. Piti siis kaivaa ompelukone esille ja yrittää kaavoittaa ensimmäinen whippet-takki. Netistä neuvoa kyselemällä ja kuvia katselemalla sain muokattua ensimmäisen kaavan ja tehtyä tämän punaisen fleece-takin. Päälliskangas on siis paksua fleeceä ja vuorina college-kangas. Takki ei istu Ansalle vielä ihan täydellisesti, on vähän pitkä ja pyörii kovemmassa vauhdissa päällä. Lohduttelin kuitenkin itseäni, että siinä on kasvunvaraa. Ja seuraavaan takkiin on sitten paranneltu kaava! Takki on samaa sarjaa vuosi sitten Oonalle tekemäni treenitakin kanssa. Taikaviitta sai kaverikseen Punahilkan.

Tyttöjen kokoero ei muuten ole todellisuudessa noin suuri, tai ainakaan en usko että Ansa olisi yhtäkkiä venähtänyt noin hurjasti. Jos kuva vastaisi todellisuutta Ansan säkä taitaisi olla jo lähempänä 55cm, mikä ei kyllä ole mahdollista!

Oonan syyskuulumiset

Oona on elänyt hiukan hiljaiseloa ja viettänyt sairaslomaa viimeaikoina. Ansalla oli parisen viikkoa sitten silmätulehdus ja kun se oli saatu kuntoon, alkoivat Oonan silmät punottaa. Lääkäri löysikin tulehduksen sijaan vasemmasta silmästä haavan. Haava oli noin 1,5mm kokoinen ja sijaitsee aikalailla keskellä silmää. Luulemme, että haava on tullut tyttöjen leikeissä. Ansalla kun on tapana näykkiä Oonaa päänseudulta.

Haavaa yritettiin ensin parannella silmätipoilla, mutta loppujen lopuksi tämän viikon maanantaina Oona päätyi lääkärin leikkuupöydälle, silmässä oleva kuollut solukko raaputettiin nukutuksessa pois. Oona eli pari ensimmäistä päivää kauluri kaulassa. Ensin aivan onnettomana: kaulurin kanssa ei voinut liikkua, nukkua, saatika toimittaa asioitaan. Onneksi päivässä Oona tottui kauluriin ja nyt sitä ei ole tarvittu enää lainkaan, sillä silmä ei kutise eikä häiritse Oonaa.

Treenaamiset ovat jääneet vähille viime viikkojen aikana, agilityyn emme ole päässeet silmävaivojen vuoksi. Lenkkeilyä on onneksi voitu jatkaa normaalisti, koska Oona on vammastaan huolimatta ollut pirteä ja innokas menijä. Jouksuja on odotettu jo kuukauden verran, mutta niistä ei näy merkkiäkään. Toivonmukaan pääsemmekin vielä agility treeneihin ennen juoksutaukoa. Jännitän myös sitä pääsemmekö treeniryhmään talvikaudella, asian pitäisi ratketa tällä viikolla...

Whippet-tapahtuma 11.10

Ansan ensimmäinen näyttelykoitos oli eilen Whippet-tapahtumassa Lempäälässä. Ansa esiintyi mielestäni hyvin ja saikin mukavan arvostelun tuomarilta eli ruotsalaiselta Annette Stonelta (Kennel Khalibadh):

Well matured bitch for the age. Very pretty head with beutiful eyes. Nice shoulder, but a bit straight in upper arm. Nice hind quarters. A bit wide in front coming and a bit high behind from the side.

Ikäisekseen hyvin kehittynyt narttu. Oikein sievä pää ja kauniit silmät. Hyvä olka, mutta etukulmaukset hieman suorat. Hyvät takakulmaukset. Hiukan leveät etuliikkeet ja hieman takakorkea sivuliikkeissä.

Ansan luokassa kilpaili neljä narttupentua, joista yksi oli kuvassa oikealla oleva Ansan sisko Siiri (Pipsqueak Onnenkoru). Siiri voittikin koko luokan ja oli lopulta VSP-pentu! Ansa sijoittui kolmanneksi.



Päivä Lempäälässä oli mukava ja Ansa reissun jälkeen aivan poikki. Paljon jännää katseltavaa ja hauskoja kavereita päivän aikana kohdattiin!

Ansa ja Aida

Ansa kävi viikolla leikkimässä Aida-kettuterrierin kanssa. Hienot kuvat on ottanut Ansan Jouni-isä.

Sukulenkki

Kuvia parin viikon takaa kun kävimme lenkkeilemässä siskon porukan ja heidän Nessi-koiransa kanssa.

Syys-hupeja

Meidän lähipellot puitiin viime viikolla. Ajattelin, että tuo piikikäs sänki on huono juoksualusta koirille, korren pätkät raapivat koivet rikki. Noh, kävelimme parina päivänä pellon vieressä mutta kummasti koirien tie vietti aina sinne pellolle eikä piikikkyys häirinnyt niitä saatika jättänyt jälkiä. Eilen suuntasimme sitten retkemme reilusti suoraan pellolle ja voi kun koirilla olikin hauskaa!

"Moro!"

Ansa bongasi parven taistelevia variksia pellon toisella laidalla ja säntäsi saalistamaan.

Hätyyttelyn jälkeen tultiin huimaa vauhtia takaisin!

Ansa on jo ISO (tänään eläinlääkärin puntarilla 11kg).

Yritin saada koirat poseeraamaan yhdessä. Tuli mieleen minusta ja siskosta lapsena viljapellossa otetut kuvat. Tällä kertaa tuloksena ei kuitenkaan ollut yhtä idyllisiä otoksia. Mallini eivät nimittäin halunneet esiintyä.

Oona poseerasi itsekseen nakinpalojen voimalla. Ja nautti auuringosta.

Ansan korva-show.

Kun ensimmäinen pelto päättyi, siirryimme seuraavalle.

Ansa ei voi millään ohittaa Oonaa edes silloin kun tilaa on runsaasti, aina pitää hypätä Oonan yli.

Nähdään taas!