Järjestelmällisiä kuvia

Bloggailun aloitin aikanaan nimenomaan pienimuotoisen kuvausharrastuksen vuoksi. Se varsinainen kuvablogi on jäänyt telakalle jo vuosia sitten, mutta aiemmin tämä koirablogikin oli paljon kuvapainotteisempi. Nykyään suurin osa kuvista tulee räpsittyä nopeasti kännykällä. Oikea kamera on jäänyt pölyttymään kaappiin. Puhelinräpsyillä tallennetaan nopeita tunnelmia ja ihan hyvä laatukin niissä monesti on. Mutta kyllä paremmalla kameralla kuviin saa aika mukavaa sävyä. 

Tänä aamuna kaivoin kameran esille pitkästä aikaa. Ruutin kuvat aamulta, Ansan kuvat löytyivät muistikortilta. 

Ruuti 3-vuotta ja minitalvi

 Meillä juhlittiin 20.11. Ruutin 3-vuotis synttäreitä ja sääherra päätti antaa Ruutille lahjaksi minitalven. Lunta tuli parina päivänä reippaasti ja kaikenkaikkiaan saimme nauttia kauniista talvesta nelisen päivää, kunnes lumi muuttui loskaksi ja märkyydeksi. Ehdittiin kuitenkin tehdä kolme pitkää ja yksi vähän lyhyempi lenkki lumilla, päivänvalolla ja otsalampun valossa. Tässä kuva-överit!

Pitkästä aikaa...

Syysrauhoitus on jatkunut aika pitkään täällä blogin puolella, oikeassa elämässä on kyllä ollut säpinää. Tässä pikakelaus näihin viimeiseen kahteen kuukauteen.

Treenattu on molempien koirien kanssa ja kisattukin. Kummankin kanssa! Ruutin kanssa käytiin lokakuussa kotikisat, joissa neljä rataa. Fiilikseltään parhaat radat ei olleet nollia, mutta se meidän eka kolmosten nollakin tehtiin, vaikkei se rata mitenkään hyvä ollutkaan. Mutta ensimmäinen merkintä kisakirjassa kuitenkin.

17.10. 

Noissa lokakuun kisoissa viimeisellä radalla Ruuti hyppäsi päin aidan siivekettä. Onneksi siitä ei näyttänyt tulleen mitään ongelmia, vaan Ruuti liikkui törmäyksen jälkeen ihan normaalisti. Kisojen jälkeen jäätiin pariksi viikoksi agilitytauolle. Molemmat koirat kävivät fyssarilla ja molemmilta löytyi hoidettavaakin siellä. 

Lokakuun lopussa käytiin Ansan kanssa rally-kisailemassa. Lauantaina oli vuorossa Keski-Suomen Piirinmestaruuskisat, joissa yksi alokas-luokan rata. Kisapaikka oli todella ahdas halli ja se ahdisti niin minua kuin Ansaakin. Sinne ei voinut mennä etukäteen tutustumaan paikkaan, eikä koiran leikittäminen ennen rataa oikein onnistunut, kun yleisö lähestulkoon tungeksi koiran päällä. Vireen nostatus ei näin ollen onnistunut, joten radalla oli melkoisen kujalla oleva Ansa, joka haisteli kylttejä, raahautui perässä ja ihasteli itseään hallin seinällä olevasta peilistä. Tuloksena hylätty suoritus ja pienoinen ahdistus, teki suoraan sanottuna mieli itkeä. Mieleen muistui asiat Ansan agilityuralta, se tunne kun lähdet radalle koiran kanssa, johon et tunnu saavan mitään kontaktia. No, huumorin kannalta tämän kuitenkin yritin ottaa ja kokosin itseni seuraavan päivän kisailuja varten. 

Sunnuntai-aamuna hallilla olikin ihan eri meininkin, yleisöä ei ollut juurikaan ja tilaa oli koiran virittelyyn. Tuomarit ja kisajärjestäjä olivat ottaneet huomioon edellisen päivän palautteen ja muuttaneet kaikenkaikkiaan ympäristöä koiraystävällisemmäksi - hienoa! Sain viriteltyä Ansan hienosti ja radalla se oli tohkeissaan mukana. Tuloksena 96 pistettä, eli meidän toinen hyväksytty suoritus RT:n alokasluokassa! Hieno Ansa!! 

Ruuti puolestaan on nyt marraskuussa startannut agi-kisoissa kahteen otteeseen. Pari viikkoa sitten ajettiin Tampereelle testaamaan Tamskin uutta hallia. Kaksi hyppyrataa ja yksi agilityrata oli tarjolla ja nehän menivät harjoittelun puolelle. Eli ei mitään hienoja tuloksia kotiintuomisena, mutta hauskoja ratoja ja pätkiä niillä kumminkin. Tässä videot: 

Tänään oltiin sitten kotikisoissa kolmen radan verran juoksemassa Ruutin kanssa ja minä sain juosta kaksi rataa myös treenikaverin villakoiran kanssa. Villis oli ihan yllättäen vailla ohjaajaa, eikä meillä ollut mitään kokemusta toisistamme, mutta kuinka ollakaan ensimmäisellä radalla vetäistiin mukava nolla! Toisellakin radalla oli nolla hyvin lähellä. Hauska oli testata erilaista koiraa, omat ohjaukset ja koiran nopeus oli jostain Ruutin ja Ansan välistä. Villakoira Onni oli ihanan kiltti ja kuuliainen ohjattava - kaikenkaikkiaan mainio herrasmies, joka lähti innoissaan vieraan matkaan. 

Ruutin kanssa tehtiin kahdella radalla mukavia suorituksia, joille kuitenkin mahtui myös niitä virheitä. Toiselta agiradalta lähdettiin puomin jälkeen pois, kun Ruuti juoksi tyytyväisenä puomin läpi. Harjoitusta tarvitaan siis vielä, mutta hauskaa on harjoitellessa! Ja miten siistiä päästä tekemään agilityä hienojen koirien kanssa, juosta täysiä ja nauttia menosta - ihan parasta! 

Nyt on tarkoitus treenailla ja yksi pidempi treenireissukin tehdään Vantaan suuntaan viikon päästä. Sitten odotellaan milloin Ruuti aloittaa juoksunsa ja silloin jäädään tauolle. Kisailuita on suunnitteilla seuraavan kerran vasta helmikuun alussa kotikisoissa. Saas nähdä miten sitä jaksaa odotella... 

Syys-rauhoitus

Syksy on ollut aika aktiivinen, harvassa on olleet vapaat viikonloput. Nyt on takana kaksi sellaista ja ah, onpa ollutkin mukavaa mennä sinne mihin nenä näyttää! Meinasin juuri rustata kaksi kisailmoa tuleville peräkkäisille viikonlopuille, mutta päädyin jättämään toiset kauempana olevat kisat välistä. Eiköhän me ehditä kisata ihan tarpeeksi muutenkin. Takana on jo viidet kisat elokuun alkupuolelta lähtien ja luvassa tälle syksylle parit kotikisat sekä varmaan vielä kisareissu jonnekin muualle. Tarkoituksena pitää myös agilityvapaata pari viikkoa ja sitten vuoden vaihteen tienoilla pidempi treeni- (ja juoksu) tauko. Kisaaminen on hirmu kivaa, mutta siinä samalla ei hirveästi ehdi treenata, kun ei niitä agilityn tekokertoja viitsi viikkoon kovin montaa änkeä. Viikottaisten ryhmätreenien lisäksi olen nyt viime viikkoina käynyt yleensä sen kerran, joskus kaksi, tekemässä itsenäisen treenin. Paljon olisi asioita joihin haluaisin ja pitäisi paneutua, joten tykkään siitä, että saan pyhittää niitä viikonloppujakin treeneille ja lenkkeilylle. 

Syys on saapunut ja meitä on hemmoiteltu huikeilla kauniilla päivillä ja keleillä. Aurinkoa on riittänyt ja poutaa, sadelenkit voi laskea yhden käden sormilla ja nekin on olleet ihan tunnelmallisia. Koirien juoksutuksen lomaan olen yrittänyt ympätä vähän oman juoksukunnon kohotustakin hölkkäilemällä kokonaisia lenkkejä tai tekemällä spurtteja kävelypainotteisten lenkkien lomassa. Tänään sunnuntaina käytettiin lenkkiin aikaa kolme tuntia ja matkaakin tuli 10 kilometriä. Alussa käytiin tekemässä pieni treeni hallilla ja sitten juostiin ja käveltiin ja vähän sienestettiinkin - täydellistä!

 Ansa pistää parastaan! 

Viikonloppu aloitettiin rally-tunnelmissa, kun järjestimme seurallemme ensimmäiset rally-tokon möllikisat pienellä porukalla. Pääsin järjestelyjen lomassa kisailemaan myös omien koirien kanssa ja päätin koettaa mölli-luokan radalla onnea Ruutinkin kanssa. Vähän meinasi riemu revetä Ruutilla radalla, sivulle tulot tehtiin pomppujen kanssa ja muutenkin mopo keuli. Lyhyen radan loppupuolella seuraaminen alkoi sujumaan jo vähän maltilla ja tekeminen oli mukavaa. Sijoituttiin suorituksellamme ja 97 pisteellä jopa kolmansiksi ja tienattiin karkkipäiväkarkkia niin koirille kuin ihmisillekin. Vissiin voisi Ruutinkin kanssa treenailla rally-juttuja, rakennella rauhassa liikkeitä ja suorituksia tulevaisuutta varten. Olen kaavaillut rallystä lähinnä eläkevuosien lajia Ruutille, mutta voisihan ne alempien luokkien kisat käydä jo nuorempanakin. 

Ansa kisasi alokas-luokan radalla ensimmäisenä. Ennen rataa yritin innostaa Ansaa leikkimiseen, mutta vaikka paikka oli tuttu ja kotihallissa vire lähtökohtaisesti aina korkeampi kuin muualla, aiheutti kisojen yleisö ja muut koirat häiriötä ja Ansan virittely jäi vähän puolitiehen. Alkurata olikin tahmeampaa menoa, mutta loppuakohden sain Ansan paremmin innostettua mukaan ja seuraaminen alkoi tuntua vauhdikkaammalta. Lähdöstä seuraava kyltti oli heti istu-maahan-kierrä koiran ympäri. Maahan menot ja siellä pysymiset ei ole toimineet meillä viime aikoina kauhean hyvin, mutta tällä kertaa tuo toimi hienosti. Eteen istumisissa meillä tuli ongelmia, kun Ansa jäi istumaan tosi kauas ja tulkitsi liikkeen peruuttamiseksi (joka on Ansan mielitemppu, jota se tarjoilee ahkerasti :) ). Näistä asentojen epätarkkuuksista tuomari antoi meille miinusta 4 pisteen verran ja tuloksena olikin 96 pistettä ja muistaakseni viides sija. Hyvää kokemusta ja harjoitusta jälleen! 

Tässä vielä pari videon pätkää tämän viikon ryhmätreeneistä. Pari 45cm olevaa rimaa aiheutti päänvaivaa Ruutille. Videolta näkee hyvin miten se miettii ihan eri tavalla hyppäämistä niiden kohdalla ja rimatkin lensivät. Tänään tehtiin taas vähän set point-harjoitusta, jossa nostettiin okserin taempi rima 45 senttiin. Hyppytekniikan ja kokemuksen kautta pitää lähteä näitä harjoittelemaan aktiivisesti, koska niitä korkeimpia rimoja voipi kolmosissa ruveta tulemaan vastaan.

Agi-videoita

Kotikisat 5.9. hyvän mielen hyppyrata

Tämä on Ritva Herralan tuomaroima rata meidän ensimmäisistä piirinmestaruuskisoista. Hyvin simppeli rata, jolla  tehtiin nopeita suorituksia ja meidänkin etenemä oli 5,22m/s. Radalla oltiin liikkellä hirmu mukavalla fiiliksellä! 

Kotikisat 5.9. Agi-rata, jolla treenataan niitä puomin pysäytyksiä! 

Olin kauhean tyytyväinen tämän radan alkuun. Tein juuri ne ohjaukset ja sellaisina, kuin olin suunnitellut. Videolta vähän huonosti näkyy vaan nuo A:n jälkeiset tapahtumat. 

Mikkelin kisat 20.9. eka agirata

Mikkelissä taisteltiin keppien kanssa. Ensimmäinen rata oli hyppäri ja siellä avoimesta kulmasta koitettiin mennä kepeille kolmeen kertaan ennenkuin tärppäsi. Avoin kulma on meidän heikoin lenkki, se tiedettiin. Mutta että tällä radalla suorasta lähestymisestä ei osattu mennä oikein sisään... Videolla näyttää kuin vetäisin Ruutia jotenkin tuonne sivuun.

Mikkeli 20.9. toinen agirata

Tykkään, että tällä radalla oli hirmu kivoja pätkiä ja meidän riemuvoitto, nimittäin se kaunis ja varma pysähtyminen puomille - jippii! Ei tarvinnut siis sylikyydillä kanniskella Röpöä radalta tänään kummaltakaan radalta! Sähläystä taas kepeillä ja keinulla ja toki tuolla alkupään aidoilla, joista siis lätkähti hylsy. 

Treenirataa 31.8. 

Treeneissä 14.9. äärimmäisen hankala avoin keppikulma... Treeniä, treeniä, treeniä tarvitaan tähänkin. 

Kolmosten korkkaus ja viimeiset helteet

Alkuviikosta nautittiin viimeisistä helteistä. Rantaelämääkin ehdittiin testaamaan, se on jäänyt aika vähiin tänä kesänä. Viime sunnuntaina käytiin kisaamassa Laukaassa ensimmäistä kertaa kolmosluokassa ja hellettä oli sielläkin. Tuomarina Vesa Sivonen ja aamusta ja ykkösten radoista lähtien kuului kisapaikalta uutisia siitä kuinka vaikeita radat olivat. Kolmosten radoilla oli toki haastavia paikkoja, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Olin hirmu tyytyväinen omiin ohjausvalintoihin. Tein omat ratkaisut, jotka tuntuivat toimivilta ja meille sopivilta ja aika hyvin ne toimivatkin. Otin vähän riskiä ja sitten taas toteutin tietyt kohdat sellaisilla varmasti toimivilla ohjauksilla. Pari pientä hiottavaa kohtaa oli, kohtia joissa tuli hiukan liian kiire, mutta toisaalta kiire olisi tullut varmaan jokatapauksessa. Meidän virheet ei aiheutuneet ohjausvalinnoista, vaan ensimmäisellä radalla yli vitonen yhdestä lentäneestä rimasta ja toisella radalla ensin vitonen ja sitten hylkäys omasta puomi-sekoilusta. 

Puomit juostiin läpi molemmilla radoilla ja se on nyt se meidän tärkein juttu. Saada puomin pysäytys toimimaan kisaradoilla. Itsetutkiskelua on harjoitettu jälleen kuluneen viikon aikana ja ohjaajan ryhtiliike kisapuomin kanssa alkaa N Y T nyt! Ei siis enää lepsuilua, vaan se puomin oikea suoritus on vaan näytettävä kisoissa Ruutille tai muutoin se jää ikuisesti ongelmaksi. Ja treeneissä tehdään edelleen paljon sitä puomia. Ei enää tekosyitä ja selittelyä! 

Tänään oltiin Ruutin kanssa treenaamassa kotihallilla vierailleen kouluttajan Niina-Liina Linnan opeissa ja saatiin hyviä vinkkejä vetoihin versus takaaleikkaukset, keppien avokulmaan ja siihen kuinka koira opetetaan tulemaan ohjaajan puolelle hyppyä. Nämä ongelmat ovat tulleet esille aiemmilla kisa- ja treeniradoilla ja ovat jo päässeet meidän treenilistalle. Nyt ne tulivat kaikki esille Niinun radalla ja hyvä niin, sillä saatiin niihin hyvät vinkit. Muutoin radalla oli kivoja rytmitys ja ohjauspätkiä ja videota jälkikäteen katsoessa tuli mukava olo omasta ohjauksesta ja liikkumisesta. Sain todeta, että osaan itse laittaa töppöstä toisen eteen ihan mukavaa vauhtia ja rytmittääkin sitä liikettä kivasti!

Ansa-raukka huijattiin/pakotettiin heittämään talviturkki ja sen jälkeen vauhtia oli lenkillä reippaasti

Kohti kolmosia

Lomaan mahtui myös harrastuksia. Ansan kanssa rallyiltiin omaehtoisesti, kun taas Ruutin kanssa käytiin meidän rally-koutsin järjestämä viikonlopun mittainen rallyn starttikurssi. Hyvin lähti harjoitukset sujumaan. Nuorempana treenattu seuraaminen oli kohtuu helppoa muistutella Ruutille ja se vaatisi vain pientä hiomista ja palkatonta treeniä, että olisi aikalailla kisakelpoista. Aika monet muutkin rallyliikkeet tulivat Ruutilta selkärangasta, joten paljoa työtä ei tarvisi tehdä kisoja ajatellen. Katsotaan missä vaiheessa saadaan sellainen treenaaminen aikaiseksi, rally-kisoista haaveilen Ruutinkin kanssa.

Ruutin agilityn ryhmätreenit jatkuivat jakson loppuun saakka. Maanantaina vietettiin jakson päättäjäisiä ryhmän möllikisojen merkeissä ja ensi viikolla aloitellaan jo uutta treenijaksoa hiukan uudistuneen ryhmän kanssa. Lomalla kävimme myös Sanna Lehtosen koulutuksessa naapuriseuran hallilla, josta sai jälleen mukavia ahaa-elämyksiä.

Lomalla startattiin lisäksi uusi kisaputki, eli takana on kahdet kisat ja edessä kahdet kisat tiiviimmällä syklillä. 8.8. käytiin Tampereella liitelemässä kahden agi-radan verran. Ensimmäisellä meidän ja sen viimeisen nollan välissä oli vain yksi pudonnut rima, muutoin tekeminen oli aikas kivan oloista. Ennen rataa minua ei jännittänyt oikeastaan laisinkaan ja ohjaaminen tuntui rennolta. Rima tippui kohdassa, jossa koira lähetettiin hypylle, jolta käännyttiin sitten lähes 180 astetta takaisin tulosuuntaan. En tiedä oliko kyse minun huonosta ohjauksesta (ennakoinko käännöstä liikaa) vai mistä. Yhdellä hypyllä oli myös vähällä tulla kielto, kun Ruuti ennen hyppyä pomppi hetken paikallaan ennenkuin loikkasi hypyn. Siinä oma ohjaus oli huonoa. Toisella radalla lensi ensimmäinen rima ja puomin kontaktilla Ruuti juoksi läpi, jolloin palautin sen kontaktille, josta hylkäys. Ensimmäisellä radalla puomi oli tehty hienosti ja kummallakin radalla puu-A juostiin kivasti.

Viikko sitten ajeltiin Kuopioon ja siellä oli tarjolla kolme rataa. Ensimmäisenä agi-rata, jolle kisaajien kauhuksi kannettiin pöytä! Olen nähnyt pöydän käytössä tavallisten kisojen radoilla ehkä kerran tai kaksi. Arvokisoissa sitä toki näkee. Tuomari Eija Berglund pitikin meille pitkän puhuttelun ennen rataantutustumista ja selitti tarkoin pöydän oikean suoritustavan. Hän sanoi osuvasti, että kyllä se pöytä teiltä onnistuu, ryssitte radan sitten jonnekin muualle ja niinhän meille kävi! Rata oli aika karmeaa sähellystä noin muutoin ja hylkäys taisi tulla jo ennen sitä pöytää. Mutta pöytä me tehtiin aivan virheittä, etten jopa sanoisi täydellisesti! Pöydälle tultiin putkesta ja tiesin, ettei minun auta näyttää pöytää Ruutille rintamasuunta pöytään päin, koska se vain lentää yli vauhdissa. Sen sijaan otin molemmat kädet käyttöön, käänsin itseni ihan Ruutin eteen ja otin vauhdin pois ennen pöytää. Kun Ruuti oli tukevasti pöydällä, sain sitten otettua muutamia askelia kohti seuraavaa estettä. Voisihan sitä pöytää treenatakin, mutta näköjään nyt onnistuttiin hyvin minimaalisella treenillä kuitenkin toteuttamaan se kisaradalla!

Toinen rata oli hyppäri ja rataantutustumisessa melkoisen kiemuraisen oloinen: "miten mä ehdin tonne ja tonne???". Tällainen meidän suoritus sitten oli:

Tuloksena siis -8,46, etenemä 4,39m/s, sijoitus 1. SERT ja siirto 3-luokkaan! Kolmas rata jäi näin ollen Kuopiossa starttaamatta ja huomenna on edessä meidän ekat kolmosten kisat - hih!

Tällä viikolla on juostu ryhmämöllien lisäksi myös joukkue-möllikisoissa ja tässä meidän rata sieltä, josta siis tuloksena myöskin nolla:

Mukavat fiilikset jäi näiltä radoilta, toivottavasti samat fiilikset säilyy tuleviinkin kisoihin! Kisailun lisäksi tänä viikonloppuna nautitaan ihanista loppukesän päivistä ja auringosta. 

Syksykin jo kulman takana pilkistelee! 

Loma tuli, loma meni

Siltä se tuntuu, vaikka olihan sitä lomaa se neljä viikkoa. Ihanaa rentoutumista, ei juuri mitään suunnitelmia ja ohjelmaa, vaan ihan sai oman mielensä mukaan valua paikasta ja asiasta toiseen, jos huvitti. Lenkkeilyä, vähän treenaamista, mökkeilyä, loikomista, mustikoiden poimimista, lukemista, ulkona oloa - näihin puuhiin koirat ottivat osaa mielellään. Tässä kuvapläjäys loman varrelta.

Tuttujen lenkkipolkujen varsilla

Lukuhetki parvekkeella. Aurinkotuolin herruudesta piti taistella Ansan kanssa. 

Tässä Ansa voittajana ja Ruuti lukuapulaisena. 

 Ruuti on myös pätevöitynyt tietokoneavustaja. Kapeallakin tuolilla on aina tilaa avustajalle!

Mökkiveneilyä 

Yhdellä veneilijällä/kalastusavustajalla piti lopulta olla tuplavarmistusvarusteet. Avustaja meinasi jokaisella virvelin heitolla lentää järveen, joten omien valjaiden lisäksi piti ottaa käyttöön kaverilta lainattu panta ja avustajan pitelijälle tiukat otteet. Pitelijän mielestä kalastusavustajan venekäyttäytymisessä olisi vielä vähän harjoittelun varaa...

Erämaan kuningatar! Ansa on puolestaan on jo vuosia sitten pätevöitynyt erinomaiseksi mustikkakoiraksi mökin korpeen suuntautuvilla marjaretkillä. Näissä maastoissa liikkuu hirviä ja karhuja, sekä ajoittain pieni huomioliiviin pukeutunut whippet. Ansa ottaa ilon irti pitkistä mustikkareissuista, tekee omia retkiään, popsii tietenkin marjoja, kieriskelee kallioilla ja ottaa aurinkoa.

Laiskat loma-aamut ja laiskat loma-aamukoirat

Loman jälkeen innokkaat harjoittelijat ovat päässeet jo yhdeksi päiväksi töihinkin!