Alkuviikosta nautittiin viimeisistä helteistä. Rantaelämääkin ehdittiin testaamaan, se on jäänyt aika vähiin tänä kesänä. Viime sunnuntaina käytiin kisaamassa Laukaassa ensimmäistä kertaa kolmosluokassa ja hellettä oli sielläkin. Tuomarina Vesa Sivonen ja aamusta ja ykkösten radoista lähtien kuului kisapaikalta uutisia siitä kuinka vaikeita radat olivat. Kolmosten radoilla oli toki haastavia paikkoja, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Olin hirmu tyytyväinen omiin ohjausvalintoihin. Tein omat ratkaisut, jotka tuntuivat toimivilta ja meille sopivilta ja aika hyvin ne toimivatkin. Otin vähän riskiä ja sitten taas toteutin tietyt kohdat sellaisilla varmasti toimivilla ohjauksilla. Pari pientä hiottavaa kohtaa oli, kohtia joissa tuli hiukan liian kiire, mutta toisaalta kiire olisi tullut varmaan jokatapauksessa. Meidän virheet ei aiheutuneet ohjausvalinnoista, vaan ensimmäisellä radalla yli vitonen yhdestä lentäneestä rimasta ja toisella radalla ensin vitonen ja sitten hylkäys omasta puomi-sekoilusta.
Puomit juostiin läpi molemmilla radoilla ja se on nyt se meidän tärkein juttu. Saada puomin pysäytys toimimaan kisaradoilla. Itsetutkiskelua on harjoitettu jälleen kuluneen viikon aikana ja ohjaajan ryhtiliike kisapuomin kanssa alkaa N Y T nyt! Ei siis enää lepsuilua, vaan se puomin oikea suoritus on vaan näytettävä kisoissa Ruutille tai muutoin se jää ikuisesti ongelmaksi. Ja treeneissä tehdään edelleen paljon sitä puomia. Ei enää tekosyitä ja selittelyä!
Tänään oltiin Ruutin kanssa treenaamassa kotihallilla vierailleen kouluttajan Niina-Liina Linnan opeissa ja saatiin hyviä vinkkejä vetoihin versus takaaleikkaukset, keppien avokulmaan ja siihen kuinka koira opetetaan tulemaan ohjaajan puolelle hyppyä. Nämä ongelmat ovat tulleet esille aiemmilla kisa- ja treeniradoilla ja ovat jo päässeet meidän treenilistalle. Nyt ne tulivat kaikki esille Niinun radalla ja hyvä niin, sillä saatiin niihin hyvät vinkit. Muutoin radalla oli kivoja rytmitys ja ohjauspätkiä ja videota jälkikäteen katsoessa tuli mukava olo omasta ohjauksesta ja liikkumisesta. Sain todeta, että osaan itse laittaa töppöstä toisen eteen ihan mukavaa vauhtia ja rytmittääkin sitä liikettä kivasti!
Ansa-raukka huijattiin/pakotettiin heittämään talviturkki ja sen jälkeen vauhtia oli lenkillä reippaasti
