Ansa - Pipsqueak Omenavanilja

 

Ansa - Pipsqueak Omenavanilja

Synt. 9.4.2008

Korkeus: 49,8cm

Paino: 13kg

Silmät: lasiaisen rappeuma, lievä (todettu 12.11.2013)

Sydänkuuntelu: ei sivuääniä (27.9.2014)
Sydänultra: ei DCM/sydämen vajaatoimintaan
viittaavia löydöksiä (27.9.2014)

Polvet: 0/0
Muuta: vasemman etujalan sisimmäinen varvas
amputoitu kesällä 2013

Näyttelyt: Vara-Sert, SA
Agility: Maksi3
Rally-toko: RTK1
MH-luonnekuvaus: suoritettu

Tiedot Koiranetissä ja The Whippet Archivesissa

Lempinimiä: Ansaliini, Ansamaani, Pönttis, Pönttinen, Pönde, Pönttö-Nenä, Timpe, Timpetti, Timberts, Timbertron, Tim Burton, Burttoni, Laihis, Puikkis, Jamppa, Ansa Omena Maurelita...

Ansa tuli taloon parin-kolmen vuoden pentukuumeilun jälkeen. Pohdinnassa oli useampi rotu ja viimeiseksi harkinnassa joko toinen staffi tai whippet. Lopulta vaaka kallistui whippetin suuntaan, sillä uskoimme whipun pennun sopivan paremmin Oonan kaveriksi ja halusimme päästä tutustumaan myös vinttikoirien juoksulajeihin. Lisäksi rodun hyvä terveystilanne puolsi whippetin valintaa. Pentuja kävimme katsomassa viiden viikon ikäisenä ja jotenkin Ansa sieltä joukosta erottui ja iski silmään. Tämä lehmänlaikkuinen, tummasilmäinen neitokainen sitten myöhemmin kotiimme saapuikin.

Ansa oli pentuna mukava ja helppo kaveri. Ajoittaista tuhoilua Ansa harrasti pitkälle aikuisuuteen ja silloin tällöin edelleenkin, jos jotain sopivaa pikkutavaraa unohtuu esille Ansan jäädessä yksin kotiin. Kompostiaidat olivat pitkään osa kotimme sisustusta, onneksi niistä kuitenkin on voitu luopua. Myös sisäsiisteys on Ansalla nykyään erinomaisesti hanskassa, vaikka sen taidon oppiminen ottikin aikansa.

Ansan kanssa ollaan pienestä pitäen käyty päivittäin lenkkeilemässä lähiseudun metsissä ja vapaana juokseminen onkin Ansan suosikkipuuhaa. Metsässä Ansa paitsi kiitää lujaa, tekee myös metsurinhommia, metsästää lintuja, myyriä ja jänöjä sekä maistelee maasta löytyviä herkkuja: jätöksiä, raatoja, syksyn marjoja ja maasieniä. Juoksemassa käydään paljon myös koirakavereiden kanssa, joiden seurassa Ansa intoutuu kovaääniseksi riehupetteriksi. Ansa on melko sosiaalinen tyyppi, se on innoissaan jokaisesta vastaantulevasta remmissä rähjäävästä rakistakin. Nuorempana tämä sosiaalisuus ja uteliaisuus oli välillä jopa ärsyttävää, kun vapaanaollessa vieraat kiinnostivat niin kovasti. Vanhemmiten Ansa on käynyt vieraiden suhteen hiukan rauhallisemmaksi, eikä ryntää automaattisesti kaikkien syliin. Sopivasti lepertelevät ihmiset kyllä pussaillaan ja halaillaan perinpohjin. Ilmeisesti tämä sosiaalisuus periytyy Ansalle Hymy-äidiltä ja Kipinä-papalta.

Harrastuksista olemme tutustuneet maastojuoksuun, agilityyn, mejään, rallytokoon ja näyttelyihin. Ansaa on leikitetty pienestä pitäen vieheellä ja ensimmäistä kertaa moottorivieheen perään Ansa pääsi puolivuotiaana ja juoksikin hienosti. Maastojuoksuharjoituksissa olemme käyneet muutamia kertoja ja Ansa käy kuumana vieheeseen. Kisadebyyttimme teimme heinäkuussa 2010 Ylistaron maastokisoissa, mutta sieltä ei tullut tulosta vaan diski kun Ansan piti muutoin hienon juoksun lomassa leikittää kaveria. Maastoissa kisailua emme ole tohtineet tuon jälkeen kokeilla, mutta moottorivieheen perään Ansa on päässyt juoksemaan yleensä kerran kesässä treeneissä.

Kuva: Emmi Seppälä

Agilityn harjoittelemisen aloitimme maaliskuussa 2009 esikoulu-ryhmässä. Suurin haaste agilityn harrastamisessa on ollut motivaation ja vireen ylläpito. Aluksi sitä oli, mutta oman osaamattomuuden ja huonojen treeniolosuhteiden vuoksi sain sen laskemaan ja uudelleen virittely onkin ollut agility-uran mittainen projekti. Jos ei ole oikeaa fiilistä, kentällä ei tehdä mitään. Vaikka agility-harrastus aloitettiin ihan vaan hupi-pohjalta ja harrastusmielessä, päädyimme toukokuussa 2011 virallisiin kisoihin. Kymmenen kisastartin jälkeen nousimme 2-luokkaan syyskuussa 2011. Kolmosluokkaan nousimme puolestaan syyskuussa 2012 ja siellä ehdittiin startata vain kerran. Varpaan loukkaantuminen ja amputointi vei meidät pitkälle tauolle harrastamisesta vuonna 2013 ja sen jälkeen on agi-kentällä käyty vain satunnaisesti mielenvirkistykseksi hassuttelemassa.

Näyttelyissä olemme käyneet silloin tällöin ja kotiintuomisina on ollut vaihtelevia tuloksia. Useimmiten Eriä ja Eh:ta, mutta onpa joukossa yksi H:kin. Paras tuloksemme on ollut toukokuussa 2011 kasvattajatuomarilta saatu SA, vara-Serti ja sijoitus paras narttu 4:ksi.

Aikuinen Ansa on luonteeltaan erittäin rauhallinen ja suorastaan patalaiska Pöntti Pönttinen, joka  mieluiten vaan lekottelisi lämpimän peiton alla unilla. Ansan ilmeikkäät kasvot, isot silmät ja piiiitkät koivet onnistuvat vääntäytymään milloin mihinkäkin höpsöihin asentoihin. Ansa osaa kaatua istualtaan suoraan kyljelleen tai selälleen sohvalle tai ihmisten päälle ja tykkää huitoa ja läpsiä tassuillaan ihmisiä ja koirakavereita ja mouruta samalla. Ulkona Ansan hassuimpia tapoja on itsensä ympäri pyöriminen hurjaa vauhtia, jota tehdään kavereiden edessä, silloin kun ollaan oikein innoissaan. Ansa osaa myös ravistella niin, että siitä kuuluu hassu huriseva ääni. Ansa rakastaa kaikenlaisia viemäriputkia ja ojia joita löytyy erityisesti kotimme lähistöllä olevilta omakotitaloalueilta. Ne putket pitää kaikki haistella tarkkaan, tunkea pää tai mieluiten koko kroppa sinne sisään ja jos vaan mahdollista mennä putken läpi.

Ansa on siis vallan mainio pakkaus, täydellinen kaveri lenkkipoluille ja suloinen sohvanlämmittäjä sisätiloissa. Ja niin rakas meille!