Voi Oona Oona kuinka kaipaamme sua... Monet itkut on tullut tämän kuukauden aikana itkettyä ja taas tätä kirjoittaessa on iso pala kurkussa ja kyyneleet poskilla. Oona jätti jälkeensä valtavan aukon. Meillä oli monta mahtavaa vuotta yhdessä, Oona oli reipas ja uskollinen ystävä niin kotisohvalla, lenkkipoluilla kuin harrastuksissakin. Muistoja tulvii mieleen jatkuvasti. Meidän lenkkimetsistäkin on löytynyt merkkejä Oonasta, pieniä keltaisia frisbeen-paloja polulta. Frisbeen, joka ostettiin vain viikkoa ennen Oonan kuolemaa Ansan synttärilahjaksi ja jonka Oona ja Ansa yhdessä tuumin hajoittivat heti ensimmäisellä käyttökerralla..! Ja toisesta metsästä Ansa löysi syksyllä ennen lumien tuloa hävinneen kumilelun, joka suussaan Oona kipitti monta iloista retkeä rakkaissa lenkkimaastoissa. Voi miten hihkuin huomatessani mitä Ansalla oli suussaan, pieni muisto niistä ihanista lenkeistä mitä yhdessä teimme.
Oona oli tärkeä paitsi meille, niin myös monelle muulle läheisellemme. Tukea ja myötätuntoa on tullut niin monesta suunnasta, perheenjäseniltä, ystäviltä, koiratutuilta, staffi-ihmisiltä. Useampi ystävä on kertonut ihania muistojaan Oonasta, siitä miten erityinen pikku-koira se oli. Kiitos kaikille teille.
Nämä kuvat ovat kaikki viime kesältä ja ovat Oonan isännän ottamia. Moni niistä on otettu mökillä, joka oli Oonan lempipaikkoja. Kotona Oonalle kerrottiin että ollaan lähdössä "MÖKILLE!" mikä sai Oonan pystyyn sikeämmästäkin unesta. Mökillä Oona tuhosi tennispalloja ja metsästi käpyjä puolukanvarpujen seasta. Kahlaili järvessä sorsien kanssa ja kaivoi hurjana kuoppia rantahietikkoon. Nökötti ruoka-aikaan pöydän vieressä odottaen herkkupaloja ja käpertyi päiväunille sängylle ihmisten kainaloon. Odotamme kotiin Oonan tuhkia, jotka haudataan Oonalle tärkeisiin mökkimaastoihin. Siellä Oona saa levätä rauhassa leppeän tuulen heilutellessa männynoksia ja auringon paistaessa Oonan ylle aina ja ikuisesti.
