Treenipäiväkirjan pitäminen olisi kauhean hyvä juttu, mutta en jaksa sellaista pitää, eikä tämä blogin päivittäminenkään ole kovin aktiivista. Kirjoitetaanpa nyt kuitenkin ylös tämän viikon tapahtumat, kun oltiin Ruutin kanssa niin (yli?)ahkeria. Maanantaina oli pentutreenit omalla hallilla. Ensin tehtiin viiden hyppyesteen suoraa (muuri, vino aita, pituus, okseri ja irtorengas) aloitettiin okserin takaa, eli kahdella esteellä ja päästiin lopulta viiteen esteeseen. Palkkana lelu renkaan takana. Estesuora venyi koko kentän pituudelle ja siinä tulikin vastaan Ruutin sietokyky, sillä viiden esteen takaa lähdettäessä sille ehti tulla pieni epäilys suunnasta ja ehti toiseksi viimeisellä esteellä vilkaista sivulle minuun päin. Näitä siis harjoitellaan jatkossa, että pitkäkin suora sujuu. Toisena harjoituksena oli kolmen aidan siivekkeen takaakierrot, eli ensin u-käännöksellä, sitten valssilla ja sitten sokkarilla. Siivekkeet olivat todella lähellä toisiaan ja se toikin haastetta minun liikkumiseen. Ruuti teki tosi hienoa työtä! Kolmantena harjoiteltiin pimeitä putkikulmia ja palkka oli pitkän narun päässä ollut lelu, jota kouluttaja veti vieheenä eteenpäin. Saatiin oikein hyviä toistoja ja kaikenkaikkiaan oli huipputreenit!
Viikon toiset treenit olivat keskiviikkona Haukkuvaaralla, eli meidän jatko1-kurssin kolmas kerta. Tehtiin ensin 7 esteen rataa, jossa oli hyppyjä ja kolme putkea. Kaksi ensimmäistä hyppyä luoksekutsuna, sitten irtoamisia hypyille ja putkille ja oikeanlaisen rytmityksen kautta ohjaus pimeään mutkaputkeen. Ruuti irtosi tosi hienosti, minulle hankalaa oli saada suoran putken jälkeen ohjaus oikeaksi pimeään putkeen. Toisella kierroksella näiden perään laitettiin vielä pari putkea, aita ja muuri. Piti samalla lailla saada koira irtoamaan esteille, jotta itse ehti ottamaan sitä vastaan seuraavassa tiukassa paikassa. Haastavaa ja älyttömän hyödyllistä treeniä ja pisimmät radan pätkät meille ikinä!
Itsenäisyyspäivänä pidettiin itsenäiset treenit kotihallilla Iita-serkun kanssa. Kokeiltiin Ruutin kanssa neljää keppiä ohjureilla ekaa kertaa. Minulla on mietinnässä ollut tässä pidemmän aikaa keppien koulutusmetodin valinta. Toisaalta haluaisin käyttää mahdollisimman vähän apuvälineitä, mutta toisaalta omat keppikoulutuskokemukset on juurikin verkoilla ja ohjureilla opettamista. Tähän mennessä Ruuti on juossut avointa kujaa suoraan joitain kertoja ja serkustreeneissä on naksutettu keppien lopetusta. Mietinkin metodiksi jonkinlaista kujan ja ohjureiden välimuotoa, eli sekoittaisi jotain uutta ja jotain tuttua. Tämä ensimmäinen ohjurikokeilu ei ollut mikään huikea menestys, eli vielä ei Ruutin päässä syttynyt lamppua, että mitä niillä kepeillä ja oudoilla ohjureilla tehdään. Jatkan siis vielä tämän tuumailua, että syntyy se kristallin kirkas ajatus. Teimme myös muutaman toiston oikealla renkaalla. Tähän asti ollaan tehty pääosin irtorengasta, sillä meidän seuralla ei ole alas asti säädettävää oikeaa rengasta, enkä ole viitsinyt Ruutia vielä hyppyyttää niin korkealle. Hyvin sujui nuo oikean renkaan toistot, joten se voidaan jättää hautumaan ja harjoitella hyppytekniikan osana lisää korkeaa rengasta. Lisäksi tehtiin pimeitä putkikulmia ja kontaktilaatikolla toistoja etupalkalla. Jäin välillä taakse ja välillä juoksin laatikon ohi. Saatiin ihan hyviä suorituksia. Treenien lämmittelyt ja jäähdyttelyt hoidettiin Iita-serkun kanssa lumisella metsäpolulla juoksemalla.
Tänään sunnuntaina osallistuttiin Haukkuvaarassa järjestetylle Ulla Kaukosen hyppytekniikan jatko-kurssille. Ollaan Ruutin kanssa tehty hyppytekniikkaharjoitteita noin kerran viikossa tässä syksyn aikana. Perussarjaa, etäisyyden arviointia, kasvavaa sarjaa, set pointtia, kaarretta ja kerran kokeiltiin korkeuden arviointia. Nyt saatiin sitten uusia vinkkejä. Ullan kopeloinnin mukaan Ruuti kaipaisi vahvistusta etu- ja takapäähän ja lisää takapään hallintaa. Tekniikka oli ihan hyvää, pään asentoa pitää hypätessä tarkkailla, ettei se nouse ylös. Laskeutuminen oli pehmeää ja hyppyjen hallinta hyvää.
Teimme set pointtia, perussarjaa ja korkeuden arviointia ja niihin aletaan nyt esittelemään rimoja. Set pointissa okserin eturima on ponnari ja takarima varsinainen rima ja sitä voidaan alkaa vähitellen pikkuisen nostamaan. Perussarjassa siirrytään vähitellen ponnareista mataliin rimoihin, eli muutamalla kerralla tehdään eka toisto ponnareilla, toka ponnareilla ja puolittain ylhäällä olevilla rimoilla, kolmas ponnareilla ja ylhäällä (10cm) olevilla rimoilla ja sitten pelkillä rimoilla. Rimoja voi nostaa 15cm saakka nopeuden lisääntyessä. Samalla lailla aloitetaan korkeuden arviointi, eli kolme ekaa hyppyä on ponnareilla ja viimeisessä hypyssä tehdään sama siirtymä ponnareista rimoihin kuin perussarjalla. Pikkuhiljaa voi korkeutta alkaa nostamaan korkeammalle (aloitetaan 10-15cm:stä), joten nopeastikin voi päästä sinne 25cm korkuisiin rimoihin. Lisäksi pitää alkaa harjoitella erilaisia häiriöitä, koska nyt olen lähettänyt Ruutin aina jalkojeni välistä. Jatkossa minun pitää siirtyä sivulle ja lähteä liikkeelle kävelyn kautta hölkkäämään ja lopulta lähettää Ruutiakin harjoitukselle kauempaa. Hitsit kun tuo hyppytekniikka on niin mielenkiintoista - onneksi keväälle on taas tänne suuntaan suunnitteilla hyppykurssia!
Muutoin on viikolla lenkkeilty metsässä ja tehty pitkästä aikaa myös keskustakävely molempien koirien kanssa. Kuten kuvista huomaa, on meille tullut talvi, joten nyt päästään metsään ilta-aikaankin otsalampun valossa. Vielä on metsissä kuitenkin sen verran vähän lunta, että hajut vievät Ansaa aika paljon. Myöhemmin talvella tätä ongelmaa ei ole, kun Ansa kipittää vain polkuja pitkin, eikä lähde kahlaamaan hangessa. Nyt Ansa on joutunut monesti hihnan päähän, kun menojalka on vipattanut vähän liiaksi. Itsenäisyyspäivänä Ansa pääsi pitkästä aikaa hiekkakuopalle parhaiden whippet-kavereidensa kanssa ja siitäkös riemu repesi! Ansa mölysi, riekkui, vaani ja juoksi sydämensä kyllyydestä! Ansalle tekee hyvää päästä lenkkeilemään ilman Ruutia, koska Ruuti roikkuu aika ahkerasti Ansan raiveleissa. En oikein tiedä mitä sille tekisin, sillä komentaminen ei auta kuin hetkellisesti ja toisaalta Ansa ottaa siitä itseensä ja siltä menee fiilikset. Parasta olisi, jos Ruutin saisi aina napattua kiinni, mutta yleensä koirat ovat minusta kauempana ja Ruuti osaa taitavasti väistää kun tulen lähelle. Toivottavasti tuota lunta ei ihan hetkee tule lisää, jotta metsäpolut pysyvät auki. Hiihtäjät ovat jo valloittaneet suurimman osan kuntoradoista, joten polut ovat nyt meidän ainoita reittejä.
Tulipas tekstiä näin yhden viikon tapahtumista! Huomenna on koirien lepopäivä ja alkuviikolla otetaan muutenkin kylmän kelin vuoksi rauhallisemmin. Ja ensi viikolla ei todellakaan treenata näin ahkerasti, vaan lepuutetaan, lenkkeillään ja tuumaillaan suunnitelmia jatkoa varten!
Lumisten kelien huonompi puoli
