Harrastamista taas

Oonan agility
Harrastukset jatkuvat ja onneksi tänään alkaa minun 4 viikon kesälomani, joten koiratouhuihin on runsaasti aikaa. Oonan agi-treenit jatkuvat normaaliin tapaan ja hyvin ovat treenit pääosin menneet. Koimme jopa pienoisen läpimurron keinun kanssa, kun sain Oona suorittamaan matalaa pentukeinua useaan otteeseen pari viikkoa sitten! Houkuttelin nakinpaloilla Oonaa etenemään ja kallistin itse toisella kädellä keinun ala-asentoon. Olemme odottaneet keinukammoisten erikoiskurssin alkua jo päälle kolme kuukautta, mutta vieläkään ei tarvittavaa kolmen hengen treeniryhmää ole saatu kasaan. Kummallista ettei keinukammoisia löydy kurssille tuommoista määrä... Yritän nyt sitten muiden treenien lomassa tehdä pieniä harjoituksia: keinun paukuttamista maahan kun syötän Oonalle nameja ja pentukeinulla rauhallisia läpimenoja näin aluksi.

Ansan agility
Ansan kanssa jatkoimme myös agilityn opettelua Taitavien Tassujen jatkokurssilla. Yksi treenikerta on nyt takana ja voisin sen kunniaksi vähän kertoa mitä ollaan tähän mennessä opeteltu (ja ehkä jo vähän opittukin). Alkeiskurssilla ollaan siis tehty pääosin yksittäisiä esteitä ja opeteltu joitakin ohjauskuvioita, kuten u-käännöstä, sylikäännöstä, sivuttaiskäännöstä, takaaleikkausta, valssia ja takaa kiertämistä. Sekä tietenkin erilaisia ohjaus- ja sisääntulokulmia esteillä. Näitä ohjauskuvioita alettiin harjoitella heti alusta alkaen, mikä oli mielestäni todella hyvä ja tärkeä asia. Oonan kanssa silloin pari vuotta sitten alkeiskurssilla teimme esteitä paljon luoksekutsuna ja namitädin kanssa ja ohjausasiat alkoivat hahmottua vasta jatkokurssilla. Eskari-ryhmässä olemme käyttäneet namialustaa melkein jokaisella esteellä, joten nami on ollut aina valmiina odottamassa siellä esteen toisella puolella ja ohjaaja ja koira ovat lähteneet liikkeelle esteen takaa yhtäaikaa. Luoksekutsua olemme tehneet vain muutamalla hankalammalla esteellä ihan alussa, kuten putkella ja pussilla ekoilla kerroilla. Olemme tehneet myös muutamia este-sarjoja, kuten aitaa yhdistettynä pöytään ja pisin ohjauskuvio on ollut viiden aidantolpan kiertäminen takaa käyttäen valssia ja u-käännöstä.

Ansan keskittymiskyky on vielä vähän rajallinen, sen luonne on hyvin sosiaalinen ja jopa räyhäävätkin koirat ovat Ansan mielestä mahtavia kavereita. Joten tuo ryhmässä treenaaminen on välillä vähän haastavaa, kun Ansa tuijottelee välillä mieluummin kavereita kuin kuuntelee minun ohjeitani. Päätin alusta lähtien etten anna Ansan tervehtiä ryhmän muita koiria edes hallin ulkopuolella, treenit ovat treenaamiseen ja muut hetket sitten leikkitreffeille. Ansa on suorittanut esteitä muutaman kerran myös vapaana, eikä ole lähtenyt moikkailemaan kavereita, mistä olen todella iloinen. Useimmat ryhmämme koirista suorittavat esteensä hihnassa, joten toimimme kukin vuorollaan toisille hihnanpitäjinä. Harjoittelemme varsinaisten treenien välissä Ansan kanssa leikkimistä. Sekin tosiaan vaatii harjoittelua, koska leikki olisi hyvä palkkaus- ja vireennostatuskeino, mutta Ansan keskittyminen ei aina riitä siihenkään. Uusimpana aseena toimii ihana pehmo-vinkulelu, jota Ansa ansiokkaasti tappo-ravisteli viime kerralla!

Koska alkeiskurssimme oli pennuille tarkoitettu, ei hyppyesteiden rimoja vielä nosteltu ja pituuden hyppääminenkin tehtiin vain parilla esteen osalla. Nyt jatkokurssilla alettiin heti nostaamaan aitojen rimoja ja sehän aiheuttikin heti hämmästystä Ansassa joka ei voinut yhtäkkiä vain juosta esteen läpi! Ansan suosikki-esteitä tuntuvat olevan kiipeilyesteet A ja puomi. Tämän viikon treeneissä jätin Ansan kiinni hallin seinustalle puomin viereen, kun oli minun vuoroni olla toisen koiran hihnanpitäjänä. Yhtäkkiä Ansa olikin taitellut itsensä puomin päälle ja seisoskeli siellä tyytyväisenä nuuskuttelemassa! Putkeen sisäänmeno on välillä vähän hankala hoksata (samoin kuin renkaan oikea suoritustapa), mutta ahaa-elämyksen saatuaan Ansa ryntää kiemura-putkistakin läpi hurjalla vauhdilla. Keinua aloimme treenata heijaamalla. Eli keinun alla on maksi-kokoinen pöytä, jolla on pehmuste. Koira viedään ihan keinun päähän ja siellä sille sitten syötetään nameja kun avustaja heijaa keinua ylösalas kokoajan kovemmalla vauhdilla ja vähitellen myös pudottaen keinun alas ja antamalla sen paukkua. Ansalla on vinttikoiran tapaan sen verran hyvä tasapaino ja kehonhallinta, että keinun keikutuksen se on ottanut vastaan hyvin. Toivottavasti Ansan kanssa pääsisin sitten eteenpäin ilman keinuongelmia. Innolla muutenkin odotan millainen agility-koira Ansasta tulee ja kuinka meidän yhteistyömme kehittyy.

Ja maastojuoksemassa
Toissailtana kävimme myös maastojuoksutreeneissä, jossa Ansa pääsi juoksemaan kokonaisen radan. Alussa minä töpeksin, kun en tajunnut päästää Ansaa juoksemaan tarpeeksi aikaisin. Viehe ehti vähän liian kauas ja Ansa hukkasi sen hetkeksi. Noh, uuden aloituksen jälkeen Ansa juoksi tosi hyvän näköisesti, ajoi viehettä tarkasti ja oli tohkeissaan retuuttamassa sitä myös vieheen pysähdyttyä. Juostessaan Ansa pitää hauskaa ajohaukkua, jäkättää mennessään herttaisesti..!

Koiravarkaus 16.5.

Eilinen aurinkoinen (mutta jäätävän tuulinen) päivä vierähti Varkauden kaikkien rotujen näyttelyssä. Whippettejä oli paikalla 42 kappaletta ja tuomarina kroatialainen Tino Pehar. Ansa sai ERIn ja seuraavanlaisen arvostelun:

13 months. Very good size and proportions. Typical head. Could have better topline. Very good angulation. In movement needs more drive behind.

Tuomari oli tarkka koirien koosta, Ansaa hän ei mitannut vaan totesi koon sopivaksi. Ja liikkeitä tuomari katsoi pitkään. Juoksutti minun pääni niin pyörryksiin, etten meinannut muistaa arvostelunauhaa hakea. Onnistuin muutenkin törttöilemään kehässä, kun en ymmärtänyt junioreiden kilpailuluokassa tuomarin vinkkaavan milloin oli meidän aikamme poistua kehästä. Sen hämmennyksen hetken onnistui rakas avomieheni saamaan ikuistettuakin, mutta enpä taida esitellä kuvaa näin julkisesti...




Kehän laidalla Ansa pääsi tervehtimään monen montaa rotutoveria. Parhaimmat leikit syntyivät Ansan Cocu-isän ja Fasu-whippetin kanssa. Cocu sai Varkaudessa toisen sertinsä ja sijoittui toiseksi parhaaksi urokseksi! Alla olevassa kuvassa Cocu ja Ansa.

******

Perjantai-iltana Ansa myös mitattiin. Eihän Ansa pienimmästä päästä ole, mutta yllätys oli aikamoinen kun mitaksi tuli 49,8cm. Maaliskuussa Tampereen näyttelyssä Ansaa verrattiin aikuisiin mitattuihin koiriin ja silloin neiti näytti noin 47cm korkealta. Oma veikkaukseni oli, että ei se kovin paljon päälle 48cm voi mennä. Mutta lopputulos olikin vallan toinen. Noh, näillä mennään - katsotaan näyttääkö mittatikku samaa vuoden päästä uusintamittauksessa. Hassua oli, että heti mittauksen jälkeisenä päivänä koosta tarkka tuomari kuitenkin arvioi Ansan oikean kokoiseksi.

Agility-viikko ja möllikisa-kokemuksia

Viime viikko oli meidän porukalle (ja kaikista eniten allekirjoittaneelle) melkoisen agility-painotteinen. Ensin maanantaina starttasivat Oonan kesäkauden treenit ulkokentällä. Paikka on sen verran lähellä, että matka taittuu vajaassa puolessa tunnissa kävellen metsien poikki, joten mitään erillisiä lämmittely- ja jäähdyttelylenkkejä ei enää tarvitse vetää. Ensimmäiset harjoitukset vedettiin sadesäässä kentän ollessa karmivaa mutalällyä ja kotiin päästyämme kaikki niin koiran kun ohjaajankin varusteet menivät suoriltaan pyykkikoneeseen.

Keskiviikkona oli Ansan agilityn esikoulun viimeinen kerta. En ole tainnut Ansan agility-urasta täällä vielä mitään kirjoitellakaan. Täytyy yrittää joskus kirjoittaa pidempi selostus treeneistä ja niiden kulusta. Esikoulu käsitti 10 harjoituskertaa ja oli tarkoitettu 6-12kk vanhoille pennuille. Ehdimme tutustua kaikkiin esteisiin, tosin suoritusvarmoiksi ei esteitä vielä saatu. Mutta sitähän ehtii harjoitella vielä runsaasti! Kurssilla tutustuttiin heti alusta lähtien kattavasti ohjaustekniikoihin ja täytyy sanoa että tämän parin vuoden harrastamisen jälkeenkin ohjauksen perustekniikka-harjoituksista on ollut kovasti hyötyä tälle tunari-ohjaajalle..! Lisäksi meillä Ansan kanssa on välillä hiukan vaikeuksia ymmärtää toisiamme, mutta sitäkin tässä kokoajan kovasti opiskellaan. Nyt odotamme tietoa siitä saadaanko jatkokurssille porukka kasaan, toivottavasti pääsemme jatkamaan treenausta jo nyt kesällä.

Torstaina suuntasimme jälleen Oonan kanssa möllikisoihin, tällä kertaa järjestäjänä oli Muuramen seudun kennelkerho ja kyseessä Möllicupin viimeinen osakilpailu. Rata oli mukava ja näistä tähän astisista ehkä vaikein. Me tulimme tällä kertaa toisiksi medeissä viidellä virhepisteellä! Virhe tuli riman tiputuksesta. Ihanneajan alitimme reilusti (43,47s, ihanneajan ollessa 60s) ja hävisimme voittajalle alle kahdella sekunnilla. Voittajallakin oli viisi virhepistettä. Hyvä suoritus siis, olen tyytyväinen! Radalla sai tosissaan juosta ja maalissa ääni olikin käheänä puuskutuksesta ja huutamisesta. Kilpailussa jaettiin myös möllicupin kokonaiskilpailujen palkinnot. Mölleissä kaikki säkäluokat kilpailivat samassa sarjassa. Me olimme kokonaiskilpailussa paras medi-koirakko ja kokonaiskilpailussa Mölli-sarjan kolmansia! Kahdet palkinnot pokattiin tästä kisasta ja erittäin tyytyväinen olen näihin ensimmäisiin mölli-kisa kokemuksiin. Tuomarin terveiset olivat, että ei muuta kuin oikeisiin kisoihin - toivottavasti pääsemmekin kisakuntoon ensi vuoteen mennessä.

Perjantaina treenasimme jälleen Oonan kanssa kun tämän viikon treenit oli siirretty aiemmaksi kouluttajan kiireiden vuoksi. Lauantaina puolestaan olimme agility-johdannaisen, flyballin alkeiskurssilla. Kävimme kokeilemassa flyballia aiemmin keväällä jolloin ilmoittauduimme mukaan tulevalle alkeiskurssille. Noh, olihan se melkoista palloilua. Oona meni aivan kierroksille heti alussa. Oli turha treenata sen kanssa vapaana pelkkää esteiden hyppimistä kun koira ei nähnyt muuta kuin pallot joita lojui kuitenkin kentällä jatkuvasti muiden koirien jäljiltä. Boksia treenatessakin alussa Oona meinasi kaivaa pallot kuopasta, mutta kun lähetin Oonan boksille hiukan kauempaa, alkoi senkin laukaiseminen sujua. Lopulta hyppelimme kokonaista rataa läpi, eli ensin neljä hyppyestettä, sitten Oona laukaisi pallon boksista ja hyppeli lopuksi esteet takaisin päin. Homma sujui ihan kiitettävästi Oonan ollessa vapaana, kunhan ylimääräiset pallot kerättiin kentältä pois ennen suoritustamme. Kurssin muista koirista kukaan muu ei tykännyt kanniskella palloja kovin pitkiä matkoja ja pari koiraa ei olisi halunnut ottaa palloa suuhun lainkaan. Oonalla ei vastaavia ongelmia tosiaankaan ole, vaan touhu menee överiksi sieltä toisesta päästä... Jokaisella omat ongelmansa siis. Meinasin aluksi ottaa Ansankin mukaan kurssille, mutta sillä on taipumusta lähteä pallo suussa huitelemaan minne sattuu eikä se silloin kuuntele mitään pyyntöjä taikka käskyjä, joten päätin mennä paikalle vain yhden hullun kanssa!

Viikko päättyi minun osaltani työvuorolla seuramme agility-kisoissa. Tällä kertaa pyysin hommia radan varresta ja niitä sain - olin hihnan siirtäjä, eli kuljetin kilpailevien koirien hihnat lähtöpaikalta maaliin! Se oli oikein sopiva tehtävä, jossa pystyi seuraamaan koirakoiden suorituksia aitiopaikalta. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä 1. luokkalaisten ratoja ja suorituksia, mutta oma työvuoroni ajoittui iltaan jolloin kisailivat ylemmät luokat. Mutta mielenkiintoista kisoissa kuitenkin oli. Tämä viikko onkin sitten rauhallisempi viikko ilman minkäänlaisia treenejä. Kummasti viikolle on kuitenkin osunut ohjelmaa, vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut... Lauantaina suuntaamme Varkauden näyttelyyn, joten seuraavan kerran kuulumisia sitten sieltä!

Kesäkautta avaamassa

Kuvat: Katja Patrikainen

Kävimme viime sunnuntaina K-S Vinttikoirakerhon kesäkauden avajaisissa osallistumassa epäviralliseen näyttelyyn koko perheen voimin. Oona oli ensimmäistä kertaa kehässä ja ihan hienosti siellä oli. Ehkäpä joku kerta käymme hakemassa arvostelun myös oikeasta näyttelystä, tosin karmean hammaskaluston vuoksi tuskin menestystä on odotettavissa..! Näyttelyn tuomarina oli griffoni-kasvattaja Jarmo Hilpinen ja Oona sai seuraavanlaisen arvostelun:

Hyvänkokoinen ja hyvät mittasuhteet omaava staffinarttu. Hyvä, vahva pää. Hyvät korvat. Vahva kaula. Hyvin kulmautunut edestä. Hyvä eturinta. Vahva selkä. Hyvä häntä, karva ja väri. Hyvä luonne. Rodulle tyypilliset liikkeet.

Oona on siis kovasti hyvä ja vahva pakkaus. Oona oli paikalla ainut "vääränrotuinen" ja voitti siten automaattisesti luokkansa ja sai palkinnoksi upean pokaalin sekä pussillisen kissanruokaa!

Kuva: Katja Patrikainen

Kuva: Marko Heinonen

Ansa puolestaan ei sijoittunut omassa luokassaan, mutta sai myös mukavan arvostelun, hyvää harjoitusta tulevia näyttelykoitoksia varten sekä kotiinviemiseksi puruluun. Jarmon mielipide Ansasta:

13-kuinen erittäin hyvän tyyppinen narttu. Hyvä pää ja kaula ja kulmaukset takana, edessä hieman avoimet. Hyvä rintakehä, hyvä ylälinja. Liikkuu hyvin joka suunnasta.


*******

Toinen vinttikoira-aiheinen kevättapahtuma oli keskiviikko-iltana järjestetyt ensimmäiset maastojuoksutreenit. Ansa pääsi nyt toista kertaa eläissään "oikean" vieheen perään. Viime syksynä osallistuimme jokavuotiseen kaikkien rotujen juoksukilpailuun Raparalliin, jolloin Ansa sai juosta suoran pätkän vieheen perässä raviradalla. Ja hyvinhän juokseminen silloin onnistui ja lopussa pikku-Ansa tappoikin viehettä vähäsen. Kotona olemme leikittäneet Ansaa vieheellä ja räteillä, rakentelun alla on myös tassuviehe, jolla Ansa ja Oona pääsivät leikkimään pari viikkoa sitten mökillä.

Ansa ampaisikin nyt sitten maastojuoksutreeneissä reippaasti vieheen perään ja seurasi sitä hienosti myös kurveissa. Puolikkaan radan jälkeen viehe tarttui kiinni maahan ja matka pysähtyi. En viitsinyt juoksuttaa Ansaa enää loppu pätkää kun kyseessä kuitenkin oli ensimmäinen kerta. Seuraavalla kerralla juostaan sitten kokonainen rata ja kotona jatketaan vieheen tappo-harjoituksia. Vieheen pysähdyttyä Ansa nimittäin kipitti minun luokseni, ilmeisesti vieheen ajaminen oli sen verran jännää puuhaa ettei Ansa tohtinut sitä lopussa enää ruveta retuuttamaan..! Oonakin sai kokeilla vieheen perässä kirmaamista, mutta muovipussin seuraaminen ei ilmeisesti sovi kohta 7-vuotiaan rouvakoiran arvolle - viehe ei jaksanut kiinnostaa kovin pitkään!

Hiekkakuopilla whippet-seurassa

Kävimme tänään nauttimassa auringosta ja lämmöstä hiekkakuopalla yhdessä Hilja ja Vimma-whippettien kanssa! Ansa on aiemmin tavannut Hiljan ja Vimman vain hihnassa, joten aluksi "isojen tyttöjen" touhut vähän jännittivät. Nopeasti tytöt kuitenkin tutustuivat ja lopulta Ansa juoksenteli innoissaan kavereiden seurassa.

Ansa kipittää turvaan.

Vimma nautiskelee.

Hilja ja Ansa rallaavat.

Kaunis Hilja.

Ansan kaivuuhommat, hiekkaahan kuopilla riitti kaivettavaksi.

Kiitos Tanjalle, Vimmalle ja Hiljalle kovasti seurasta ja uuden paikan esittelystä!

Treffeillä Sofin ja Lilahin kanssa

Tapasimme pari viikkoa sitten Ansan siskopuolen Sofin ja espanjanvinttikoira Lilahin. Kelitkin olivat silloin vielä aika lumiset. Alussa Ansa oli taas vähän ihmeissään kavereista, mutta lämpeni äkkiä leikkeihin.

Hurja ja lämminverinen espanjalainen!

Lenkkireitin vartelta löytyi herkullista hevosen kakkaa ja Ansa juoksenteli tohkeissaan kakkakikkare suussa karkuun kavereita.

Sitten alkoivatkin Ansan ja Lilahin villit leikit. Ne riekkuivat todella kovasti, Ansa jahtasi muristen Lilahia ja Lilah puolestaan sitten Ansaa. Sofi katseli aikuisena ja fiksuna riehumista vierestä.

Kivaa oli, kiitos Annalle ja koirille taas seurasta, tavataanhan taas uudelleen!