Ollaan aloitettu tämä ihana pääsiäisloma (ruhtinaalliset neljä päivää) ulkoilemalla ja sää onkin sitä harrastusta suosinut. Ansa kävi pisimmällä lenkillä kahteen kuukauteen ja on ollut sen jälkeen vallan tyytyväinen pieni himpetti! Ihan mahtavaa, että aurinko paistaa, itselle tulee keveistä kamppeista huolimatta hiki metsäpolkuja patikoidessa, eikä Ansallekaan tarvitse laittaa kuin kevyt fleecenuttu niskaan. Ja ihan huippua, että lumi sulaa näin päiväaikaan silmissä ja osa kaduistakin alkaa olla sulia.
MINÄ *sydän* KEVÄT!
Aamupäivällä miettittiin nojatuolissa loikoen, että mitäs sitä tänään puuhattaisiin?
Ruutin pitkään perjantaipäivään on kuulunut riekkumista serkkutytön kera. Kaksi kuukautta nuorempi Iita-serkku muutti tänne keskiseen Suomeen, joten jatkossa meillä on sukulaisseuraa lähellä. Vielä oli kokoero aikas suuri (meidän pikkuvauva on ryöstetty ja tilalle on tuotu jättiläispentu!!) ja Ruten otteet aikas rajut, mutta kyllä ne leikkiäkin sai aikaiseksi, kun vähän lämmittelivät!
Tämän viimeisen kuvan laidassa näkyy Ruutin tulevaisuuden harrastusväline, sillä Ruutin varalle on suunniteltu maastopyöräilijän uraa. Luulenpa, että vauhdikkaista otteista päätellen se saattaa olla ihan mieleistä puuhaa Rutelle!
Niin joo ja tällä viikolla pääsimme viimein niihin paljon puhuttuihin pentutreeneihin. Aluksi Ruutin mielestä ne olivat haukkumistreenit, mutta kyllä me sitten lopulta muutakin saatiin tehtyä. Naksuttelu ja nakit olivat niin mielenkiintoisia, ettei toisten pentujen läsnäolo haitannut. Lelua tapettiin murinan kera ja aidan siivekkeen takaakiertoharjoitusta pystyttiin tekemään vapaana, eikä Ruutilla ollut aikomustakaan juoksennella muiden ihmisten tai koirien luo. Hyvä kokemus oli se siis, harmi että seuraavaa kertaa saadaan odotella lähes kuukauden verran. Täytyy käyttää se aika hyödyksi ja treenata monenlaisia juttuja kotona ja pihamaalla.
