Ansa harvavarvas

Lopen kyllästynyt hihnassa olemiseen... 

Ansan venähtänyttä varvasta yritettiin parannella monta kuukautta. Ansa oli täyslevossa, sitten liikuntaa lisättiin pikkuhiljaa ja apuna oli myös tukiside, että varvas saisi parantua rauhassa. Toukokuulla lenkkeilimme jo 5-6 kilometrin hihnalenkkejä. Kun Ansa riekkui ulkona hihnassa rajummin Ruutin kanssa, nitkautti se varpaansa ikävästi ja ontui jonkin aikaa jalkaansa. Varvas oli kokoajan normaalia turpeampi ja turposi entisestään noiden nitkautusten jälkeen. Tilanne alkoi näyttää siltä, ettei varvas tule kuntoon levolla, vaan se pitää poistaa, jotta lopulta pääsemme kiinni normaalin elämän syrjään.

Varvasamputaatioita tehdään whippeteille ja muille vinttikoirille jonkin verran. Kovassa vauhdissa varpaat joutuvat koville ja monesti revähtänyt, venähtänyt tai sijoiltaan mennyt varvas ei palaudu entiselleen levonkaan kanssa. Vaivat uusivat herkästi. Vaikka olen lukenut ja kuullut lukuisista onnistuneista amputaatioista, niin silti Ansan leikkaus jännitti ihan hirveästi. Myös ajatus siitä, että amputaation jälkeen Ansa loukkaisi jonkin jäljelle jääneistä varpaistaan pelottaa.

Ansa pääsi leikkauspöydälle 5.6. Leikkaus sujui hyvin. Kotiin toin umpiunessa olevan kaverin jonka jalka oli isossa paketissa. Pehmustepakettia pidettiin tassun suojana puolitoista viikkoa, eli tikkien poistoon saakka. Välissä paketti uusittiin ja haavan tilanne tarkastettiin. Paketin kanssa liikkuminen oli ensin kivusta ja ahdistuksesta johtuen varsin hankalaa. Ensimmäiset pissat tulivat pihalle vasta leikkausta seuranneen päivän iltana. Enpä ole ikinä ollut yhtä iloinen koiran pissasta. Olin iltavuorossa töissä kun sain puhelimeeni kuvaviestin kotoa, jossa Ansa kökki puskapissillä!

 Nukutuksesta heräilevä Ansaliinos ja 150%:sti parantumista nopeuttava sydänpaketti

 Lampunvarjostin päässä on pahuutta... 

Pakettijalka ulkoilee

Ansa tottui pakettiin ja ulkoilut alkoivat sujua paremmin. Paketin kanssa ei kyllä käyty pihalla kuin asiat hoitamassa. Kaikenlaiset elementit hyökkäsivät kuitenkin meitä vastaan: naapuruston irtokissat säntäilivät vuoroin ohi ja vuoroin lähtivät seuraamaan meitä, aiheuttaen vauhdikkaita syöksähtelyitä. Huutavan ja rimpuilevan whippetin pitäminen sylissä (ettei potilaan jalka kärsi) yhdellä kädellä, jotta voi hätistellä kissoja tieltä toisella, ei ollut järin helppoa. Oravat kiusasivat omalta osaltaan potilasta ja ukkonen jyrähteli aiheuttaen ahdistusta. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja viime viikon alussa Ansa pääsi eroon paketista ja tikeistä. Haava parani todella hyvin ja nyt Ansa on lenkkeillyt ihan paljain varpain. Ulkoilut on aloitettu puolen tunnin kierroksista, joita tehtiin pari päivässä. Nyt pihalla on saatettu viivähtää reipas tuntikin, välillä hengaillaan rannalla tai seurustellaan koirakavereiden kanssa. Helteillä Ansa ei vaan ole kovin innokas liikkuja ja haavan aluekin on välillä vähän herkkä, joten joskus se rivakammissa liikkeissä ottaa itseensä. Ensi viikolla korkataan vapaana juokseminen - se on huisin jännää! 

Toipuminen on siis hyvällä mallilla. Liikunnan määrän saaminen normaalille tasolle ottaa vähän pidemmän ajan, sillä sairasloma ennen leikkausta oli puolen vuoden mittainen. Rasitusta on lisättävä pikkuhiljaa. Fyssarin ja hierojan tsekkauksia tilataan myös toipilaalle, että saadaan kroppa täyteen iskuun. Pari päivää ennen leikkausta Ansa ehti käydä osteopaatin käsittelyssä. Leikatun varpaan puoli, eli vasen puoli oli kaikenkaikkiaan jäykempi. Mitään suurempia ongelmia ei onneksi Ansan kropasta kuitenkaan löytynyt, vaikka hihnalenkkeilyllä on menty niin pitkään. 

Neiti Harvavarvasta masentaa

Juhannuksena Ansa sai onneksi olla paljon ulkona ja köllötellä myös auringossa. Vähän oli tylsää, kun mökillä ei päässyt juoksemaan, mutta eiköhän sekin päivä ole näköpiirissä!

Ruuti on jo 7 kuukautta

Millainen on 7 kuukautta vanha pentunen? Taitava, raivostuttava, hellyttävä, energinen, höseltävä, hauska... Ruuti on todella tottelevainen, oppii asioita nopeasti ja on innokas tekemään yhdessä. Toisaalta sitten seuraavassa hetkessä sillä ei ole korvia, se häseltää ja säheltää, siihen ei saa kontaktia ja se on kaikinpuolin mahdoton! Ihana murrosikä on saapunut vieraaksemme ja välillä on hermot koetuksella. Elämä Ansan kanssa on ollut viime vuodet melko helppoa, mutta jostain muistin perukoilta pompsahtelee mieleen kuvia sieltä Ansaliinin junnuajalta, kun meno oli vähän toisenlaista. Toivoa siis on, että Ruutistakin saadaan koulittua mallikas koirakansalainen! :D

Bloggailussa on ollut pitkä tauko, joten kerrotaas mitä kaikkea me ollaan puuhailtu. Ruuti on treenannut ahkerasti tokon ja agilityn alkeita. Tokoilua on harrastettu kotona, pihalla ja penturyhmässä sekä näiden lisäksi Ruuti ja "isi" on käyneet peruskurssia koirakoulussa. Tällä viikolla minä ja Ruuti kävimme ekaa kertaa treenaamassa muiden vesikoirien kanssa ja siitä toivottavasti saadaan tulevaisuuden treeniporukka. Olemme harjoitelleet ihan perusasioita: istumista, maahanmenoa, sivulletuloa, kontaktia ja kontaktikävelyn alkeita, luoksetuloa, paikalla oloa ja vähän ruutuun menoakin.  Näissä sitä riittää treeniä pitkäksi aikaa, tosin vähän on tullut sellainen olo, että itse kaipaisin neuvoja mitä tehdä ja miten edetä. Hyviä vinkkejä ja ohjeita on tullut treenikavereilta, mutta täytynee tässä katsastaa myös virallisempia kouluttautumismahdollisuuksia.

Agilityn saralla ollaan ihan kotipihassa harjoiteltu pyykkitelineen tolppien kiertämistä ja lelulle menoa. Hallilla ollaan käyty useamman kerran Iita-serkun kera ja myös itsekseen. On kiva kun on treenikaveri, niin saa apuja, tsemppiä ja tulee myös lähdettyä hallille vaikka aikaisin lauantai-aamuna! Hallilla on tehty noita samoja takaakiertoja, lelulle menoa siivekkeiden välistä niin että minäkin juoksen siinä rinnalla, rengasta on naksuteltu, kujakeppejä juostu, puomin alastulolla naksuteltu oikeaa paikkaa, pussia juostu ja tehty jokunen kerta pientä hyppytekniikkatreeniä. Lähinnä olen panostanut siihen, että Ruuti osaisi edetä ja että se pikkuhiljaa oppisi eri esteet ja niiden oikean suoritustavan. Hyppytekniikkaa haluaisin treenata enemmänkin, mutta oma osaaminen tulee siinä vastaan.

Laukan kolme vaihetta

Arkielämässä on harjoiteltu nätisti hihnassa kulkemista ja nätisti vapaana kulkemista. Ne on ne tärkeimmät asiat tällä erää. Välillä on korvat ihan hukassa. Välillä taas toisten koirien ohittelut sujuu superhienosti. Haukkuminen on edelleen tapetilla, vaikka se on monissa tilanteissa vähentynytkin. Välillä sen tasapainon löytäminen on hankalaa, että mistä asioista kieltää ja mitkä jättää vaan huomioimatta. Opettelua puolin ja toisin.

Juhannusta vietettiin mökillä, jossa Rups sai juosta liki kolme päivää vapaana pihalla. Ja siitä Ruuti otti kyllä kaiken ilon irti! Se on mökillä mukana joka touhussa ja jos ei mitään tapahdu, se järjestää itse toimintaa. Ihana pentunen, tulee niin Oona mieleen monista sen puuhista. Mökillä touhottamisen lopputulemana oli hyyyvin väsynyt pentunen. Ruuti kävi viikonloppuna myös esiintymässä Salme Mujusen kameralle, joten tämän postauksen hienot kuvat ovat peräisin siltä reissulta! Ruuti on myös opetellut uimaan. Aluksi veteen saattoi mennä vaan kahlaamaan. Jos keppi lensi liian pitkälle, Ruuti uikutti surkeana kohdassa, jossa tassut vielä ylsivät pohjaan. Sitten Ruuti meni uimaan, jos ihminen kahlasi sen mukana syvemmälle ja houkutteli. uimaan mentiin, jos itse meni kanssa kahlaamaan syvemmälle. Nyt Ruuti menee järveen kepin perässä ja ui vähän ylimääräisiäkin lenkkejä. Näin helteillä on hyvä, että Ruten voi viedä alkulenkistä uimaan ja sitten on viileä olo lenkkeillä vähän pidempäänkin. Ansa ei tätä viilennysmahdollisuutta käytä hyväkseen kuin pakolla. Toivottavasti tuohon meidän lähijärveen ei iske helteiden seurauksena sinilevää, että päästään jatkossakin polskimaan.

 Osaan odottaa ruokaa hirmuisen taitavasti!

 

Kyllä siellä mökilläkin voi ihan pieneksi hetkeksi laittaa pitkäkseen

 Niin joo ja laitetaas vielä Ruutin strategiset mitat 7 kuukauden iässä: paino 10,0kg, korkeus noin 39cm.