Syys-hupeja

Meidän lähipellot puitiin viime viikolla. Ajattelin, että tuo piikikäs sänki on huono juoksualusta koirille, korren pätkät raapivat koivet rikki. Noh, kävelimme parina päivänä pellon vieressä mutta kummasti koirien tie vietti aina sinne pellolle eikä piikikkyys häirinnyt niitä saatika jättänyt jälkiä. Eilen suuntasimme sitten retkemme reilusti suoraan pellolle ja voi kun koirilla olikin hauskaa!

"Moro!"

Ansa bongasi parven taistelevia variksia pellon toisella laidalla ja säntäsi saalistamaan.

Hätyyttelyn jälkeen tultiin huimaa vauhtia takaisin!

Ansa on jo ISO (tänään eläinlääkärin puntarilla 11kg).

Yritin saada koirat poseeraamaan yhdessä. Tuli mieleen minusta ja siskosta lapsena viljapellossa otetut kuvat. Tällä kertaa tuloksena ei kuitenkaan ollut yhtä idyllisiä otoksia. Mallini eivät nimittäin halunneet esiintyä.

Oona poseerasi itsekseen nakinpalojen voimalla. Ja nautti auuringosta.

Ansan korva-show.

Kun ensimmäinen pelto päättyi, siirryimme seuraavalle.

Ansa ei voi millään ohittaa Oonaa edes silloin kun tilaa on runsaasti, aina pitää hypätä Oonan yli.

Nähdään taas!