Kesäkuvat

Ansa ja harvinaiset aurinkotuoli-hetket. Majava mukana menossa.

Välillä on juoksenneltu pihalla vaihtelevissa keleissä, 

välillä lepuutettu kotisohvalla. 

 Juhannuksena säät hellivät hetken ja Ansa ehti ottaa biitsillä aurinkoa.

Jokusen kerran Ansaliinoksen on saattanut löytää myös sängystä. 

Ja sitten niitä oli kolme. Pitsinnypläystä (hihnojen selvittelyä) lenkin varrella. 

Nessi-serkku viihtyi viikon verran meidän kesäsiirtolassa. 

Luppiskerho kokoontuu.  

Portaikko tuntuu välillä olevan meidän kodin suosituin hengailupaikka. 

Nessi, pian 11-vuotta, ei arvostanut painiotteluita, jotka 

tapahtuivat suoraan sen nenän alla päiväuniaikaan. 

Loman aloittelua mustikkamättäillä!  

Pitkänä perjantaina

Ollaan aloitettu tämä ihana pääsiäisloma (ruhtinaalliset neljä päivää) ulkoilemalla ja sää onkin sitä harrastusta suosinut. Ansa kävi pisimmällä lenkillä kahteen kuukauteen ja on ollut sen jälkeen vallan tyytyväinen pieni himpetti! Ihan mahtavaa, että aurinko paistaa, itselle tulee keveistä kamppeista huolimatta hiki metsäpolkuja patikoidessa, eikä Ansallekaan tarvitse laittaa kuin kevyt fleecenuttu niskaan. Ja ihan huippua, että lumi sulaa näin päiväaikaan silmissä ja osa kaduistakin alkaa olla sulia. 

MINÄ *sydän* KEVÄT! 

Aamupäivällä miettittiin nojatuolissa loikoen, että mitäs sitä tänään puuhattaisiin?

Ruutin pitkään perjantaipäivään on kuulunut riekkumista serkkutytön kera. Kaksi kuukautta nuorempi Iita-serkku muutti tänne keskiseen Suomeen, joten jatkossa meillä on sukulaisseuraa lähellä. Vielä oli kokoero aikas suuri (meidän pikkuvauva on ryöstetty ja tilalle on tuotu jättiläispentu!!) ja Ruten otteet aikas rajut, mutta kyllä ne leikkiäkin sai aikaiseksi, kun vähän lämmittelivät!

Tämän viimeisen kuvan laidassa näkyy Ruutin tulevaisuuden harrastusväline, sillä Ruutin varalle on suunniteltu maastopyöräilijän uraa. Luulenpa, että vauhdikkaista otteista päätellen se saattaa olla ihan mieleistä puuhaa Rutelle! 

Niin joo ja tällä viikolla pääsimme viimein niihin paljon puhuttuihin pentutreeneihin. Aluksi Ruutin mielestä ne olivat haukkumistreenit, mutta kyllä me sitten lopulta muutakin saatiin tehtyä. Naksuttelu ja nakit olivat niin mielenkiintoisia, ettei toisten pentujen läsnäolo haitannut. Lelua tapettiin murinan kera ja aidan siivekkeen takaakiertoharjoitusta pystyttiin tekemään vapaana, eikä Ruutilla ollut aikomustakaan juoksennella muiden ihmisten tai koirien luo. Hyvä kokemus oli se siis, harmi että seuraavaa kertaa saadaan odotella lähes kuukauden verran. Täytyy käyttää se aika hyödyksi ja treenata monenlaisia juttuja kotona ja pihamaalla.

Ensilumi ja hirvijahtia

Ansa vaanii, hirveäkö? 

Viime viikolla satoi ensilumi ja me nautimme lumesta sekä auringosta lenkkeilemällä whippet-porukalla hiekkakuopalla. Ansan siskopuoli Sofi ja Sofin tytär Aava kyläilivät meillä viikonlopun. Kuoppailureissulle saatiin mukaan myös Hilja ja Hymy, joten vauhdissa oli kunnon viisikko. Satuimme kuitenkin osumaan keskelle hirvipassia, joten retki meinasi jäädä hieman lyhyeksi. Metsässä ympärillämme päivysti 13 miestä aseet tanassa, välistä kuului hirvikoiran haukkua ja kaippa se hirvikin siellä jossain oli. Koirat pääsivät kuitenkin hetkeksi juoksentelemaan ja minä sain räpsittyä muutaman kuvan.

Koko porukka, eli vasemmalta: Hilja, Hymy, Ansa, Aava ja Sofi. Vähän oli puuhaa, että saatiin kaikki viisi samoin päin samaan kuvaan..! 

Syksy on puksuttanut eteenpäin tasaisen varmasti kuin juna. Ansa on päässyt touhuamaan monelaista. Lokakuun alussa suunnattiin maastojuoksutreeneihin ja Ansa sai juosta pupun perässä. Moottorivieheen ääni sai Ansan taas omiin sfääreihinsä, riekkumaan hihnassa ja huutelemaan. Onneksi omaa vuoroa ei tarvinnut kovin kauaa radan vieressä vartoa, kun Ansa pääsi itse saalistamaan muovipussia. Kovin näytti tyytyväiseltä juoksun jälkeen.

Pari viikkoa sitten osallistuimme mejä-kurssille, jonka järjesti paikallinen staffi-porukka. Kymmenen staffin lisäksi kurssilla oli muutama meitä vääränrotuisiakin. Kouluttajat olivat kokeneita noutajaihmisiä, mejä-kokeiden tuomarista SM-tason harrastajiin, joten saimme rutkasti hyviä neuvoja lajin harjoittelemiseen. Ensin kuunneltiin luento, jossa käytiin läpi niin harjoittelua, kuin kokeen kulkuakin. Sitten suunnattiin metsään. Teimme harjoitusjäljet jokaiselle koiralle muutaman hengen porukoissa. Jäljet mukailivat koejälkiä, joten niissä oli kulmia ja makauksia. Kävimme muutama vuosi sitten tekemässä jälkiä staffi-ihmisten kanssa ja silloin pisimmät jäljet olivat muutaman kymmenen metrin mittaisia. Nyt kurssilla vedettiin huomattavasti pidemmät jäljet ja eikä sinne jäljelle kaadettu koko pullollista vertakaan..! 

Ansa ja kaverinsa Milla-lagotto odottelevat omaa vuoroaan päästä jäljelle

Ansalle tehty jälki kulki hiekkamaastossa, jossa ei paljoa puskia ja varpuja ollut, sammalta toki hiekan päällä. Kouluttajamme kertoi sen olevan vähän haastavampi jälki. Vähän jännitti mitä Ansaliinos jäljestä tuumaa. Jäljen päähän kaadolle laitettiin komea hirvensorkka ja jäljestys saattoi alkaa. Tarkasti Ansa lähti nuuskuttamaan. Vauhti oli välillä niin nopeaa, että minun piti jarrutella menoa roikkumalla liinan päässä. Missään vaiheessa Ansa ei eksynyt sivuun jäljeltä, vaan meni suoraa tietä eteenpäin. Kaadolla Ansa tutki sorkan tarkkaan ja sai kehut kouluttajalta - hienon näköistä oli Ansan meno! 

Ennen jäljestystä testasimme myös koirien reaktioita ampumiseen. Mejä-kokeen alussa kun testataan tämäkin ominaisuus. Ensin puhetta oli starttipistoolin laukauksesta, mutta lopulta laukaus ammuttiinkin haulikolla ja oli ihan mojova pamaus. Seisoimme Ansan kanssa parinkymmenen metrin päässä ampujasta ja olin valmistautunut siihen, että Ansa kiskoo paniikissa karkuun. Ansahan pelkää pamauksia, ukkosta ja ilotulitusta. Kuinka ollakaan laukauksen jälkeen Ansa terästi ryhtinsä, nosti korvat pystyy ja tähysteli ihmeissään laukauksen suuntaan. Mutta ei tehnyt elettäkään lähteäkseen pois paikalta, vaan seisoi patsaana tarkkailemassa. Mejä tuntui niin mielenkiintoiselta harrastukselta, joten päätin että harjoittelemme sitä uudemmankin kerran. Jos vaikeammatkin harjoitukset alkavat sujua, voisi sitä yrittää joskus ilmoittautua kokeisiin saakka. Ehkäpä saamme tästä uuden mukavan harrastuksen. 

Kesää

Kesää on jo kuljettu kuukauden verran, mutta vielä ei olo tunnu kovin kesäiseltä. Parin päivän päästä alkaa kuitenkin meidän Ansan ihmisten kauan odotettu loma, joten eiköhän se kesä-fiiliskin sieltä löydy! Ansa ei paljon tunnelmia mieti, vaan nauttii hetkestä ja onkin ehtinyt touhuamaan paljon mukavia kesäisiä asioita: läträämään vedessä (mutta ihan vaan vähäsen, ettei kastu liian märäksi), kiitämään tuhatta ja sataa hyvien tuoksujen perässä ja kavereiden kanssa, metsästämään mökillä hiiriä ja myyriä, ottamaan päivänokosia auringon paahteessa. Niistä on Ansan kesä tehty!

Tälläinen on whippetille sopiva kahlailulätäkkö. 

 Hurja vaanija. 

 Kolmen kopla ei kovin herkästi satu samaan kuvaan. 

Toukokuisten agility-kisojen jälkeen jäimme kisatauolle, jota luultavimmin kestää elokuulle saakka. Treenattu on kuitenkin vähäsen ja keskitytty nostamaan virettä ja motivaatiota, eli suomeksi sanottuna tehty huippuhauskoja ja vauhdikkaita juttuja mahtipalkan kanssa. Nyt olemme pitäneet reilut pari viikkoa treenitaukoa, sekin oli paikallaan. Lomasuunnitelmissa on mökkeilyä ja lenkkeilyä sekä ensi viikonloppuna Laukaan koiranäyttely. Se onkin meidän vuoden ensimmäinen näyttelykäynti ja voipi olla, että jää myös viimeiseksi. Mutta käydään nyt kehässä pöllöilemässä, kun kerta sellaiseen mahdollisuus lähiseudulla on!

Kesäiset lenkkikaverimme naurava-Hilja ja totinen-Hymy. 

 

 Heihei ensi kertaan ja oikein hauskaa kesää blogin lukijoille!

Serkkuset hoidossa

Ansa sai serkkutytöt vieraaksensa pariksi päiväksi. Kyseessä ovat siis siskoni koirat. Nessi-cavalier on täällä blogissa aiemminkin esiintynyt. Lyyti-collie puolestaan on uusi tulokas. Lyyti kotiutui siskolleni kyllä jo keväällä ja on ehtinyt leikkiä Ansan kanssa kymmeniä kertoja. Aiemmin ei vaan ole kamera ollut hollilla kun on Lyytiä tavattu!

Nessi rrrrrakastaa uimista!

Lyyti on nyt 5 kuukauden ikäinen ja aikamoinen veijari! Innokas touhuaja ja tarvittaessa hyvin kuuliainen oppilas. Ansa ja Lyyti painivat ahkerasti. Tyttöjen leikit käyvät aika hyvin yksiin ja tässä vaiheessa ovat kooltaakin hyvin samassa sarjassa.

Kävimme mökillä, jossa tytöt saivat kirmata vapaana ja läträtä järvessäkin. Meillä kotona Lyyti testasi jokaisen Ansan lelun kun taas Nessi keskittyi enemmän kuorsaamiseen sohvan nurkassa. Parvekkeella auringon paahteessa oli hyvä koko jengin ottaa päivänokoset.

Pikku-sollielle tuli välillä vastustamaton halu huudella parvekkeella kimeällä äänellä...

Niin ja kirjoitetaanpa vielä Ansan jalkakuulumisia. Ansa ontui pari-kolme päivää takajalkaansa ja kintereeseen nousi patti. Lepuutimme jalkaa viikon verran ja lääkärikin katsoi sitä. Lääkärin mukaan Ansa ei aristanut jalkaansa, eikä siinä ole tulehdusta, mutta hän suositteli ottamaan rauhallisemmin vielä toisen viikon ajan ja lisäämään sen jälkeen rasitusta vähitellen. Ilmeisesti kintereeseen kiinnittyvät ligamentit olivat venähtäneet. Nyt on tuo toinenkin lepoviikko kulunut ja Ansa on päässyt jo mukaan vähän pidemmälle lenkille sekä juoksemaan vapaana. Kintereessä on vielä pieni patti, mutta Ansa ei millään lailla oireile jalkaansa. Seuraamme nyt miten jalka reagoi rasitukseen ja pidämme peukkuja, että vaiva olisi ohi.