Ansan pumppu
Syyskuun lopulla käytin Ansan sydänultrassa. Asia on ollut mielessä jo pitkään ja nyt sopiva tilaisuus tuli eteen. Ansalla ei mitään huomattavia sydänoireita ole ollut, mutta parilta lähisukulaiselta on pieniä löytöjä sydämestä tehty ja toki välillä on mietityttänyt voiko tuo Ansan laiskuus johtua sydämen ongelmista. Lopputulema oli, että kyllä se ylirauhallinen olemus on ihan vaan Ansan perusluonnetta. Sydämestä ei nimittäin löytynyt häikkää, ei sivuääniä, ei DCM:n tai sydämen vajaatoimintaan viittaavia oireita - jee!
Whippet-Harrastajat on pitänyt terveystaulukkoa kaikenlaisista virallisista ja epävirallisista terveystuloksista. Yhdistys myös tukee sydänultrauksia rahallisella avustuksella, joten ei ole mitään syytä olla tutkituttamatta omaa koiraansa. Älyttömän hienoa työtä terveysasioissa meidän rotuyhdistykseltä! Taulukko löytyy täältä ja sieltä siis myös Ansan tulokset.
Kun ulkona on -20...
Ansan syksy jatkui rally-tokoillen. Kaikista sateista, lumituiskusta ja pimeydestä huolimatta vääntäydyimme joka tiistai kentälle opiskelemaan rallyilyn saloja ja hauskaa oli! Moni liike eteni kurssin aikana mukavasti ja oli ihana kun Ansa innosta hihkuen ryntäsi mukaan liikkeisiin. Kurssin lopussa meillä oli möllikisat (tuulessa ja sateessa), jossa saimme hyväksytyn suorituksen. Kurssin jälkeen ei ole tullut pahemmin treenailtua, pitäisi aktivoitua sen suhteen ja katsella uusia kursseja.
Ruuti on 2-luokkalainen!
Isänpäivänä kisattiin kotikisoissa ja tavoitteena oli tietenkin napata se viimeinen nolla ykkösluokasta. Se napsahtikin ekalla agi-radalla, jota ei valitettavasti kuitenkaan tullut videolle. Tulos -15,11, etenemä 4,77m/s, sijoitus 2. Olin ilmoittanut meidät kahdelle radalle, mutta jätin kakkosten korkkauksen myöhempään ajankohtaan ja lähdin juhlimaan isää. Tämän jälkeen ei olla kisattu, vaan treenattu niin viikkotreeneissä kuin muissakin koulutuksissa. Viikkotreenien suhteen olen välillä kokenut pientä motivaatiopulaa. Treenien ajankohta (maanantai-ilta klo 20-21.30) ja ratatreenipainotteisuus tökki. Loppusyksystä listasin ylös meidän tärkeimmät treenattavat asiat ja sen jälkeen olen keskittynyt niihin myös ryhmätreeneissä. Vaikka muut suorittavat 30 esteen rataa uskollisesti ykkösestä sinne viimeiseen esteeseen saakka, niin me ollaan Ruutin kanssa hiottu sopivia pätkiä sieltä täältä. Ja se on tuntunut oikein hyvältä.
Syyskaudella oli kolme Haastajat-ryhmän valmennuskertaa. Ensimmäisellä kerralla meillä oli pitkä rata. Toisella kerralla teemana oli kepit ja kolmannella testailtiin kontaktiosaamisen rajoja. Näistä tuli rutkasti treeni-ideoita, joita vaan nyt pitäisi lähteä toteuttamaan. Marraskuussa ajelimme Länkipohjaan Kana-Areenalle tapaamaan Ruutin sisaruksia ja paikalla olikin seitsemän kahdeksasta pennusta. Oli hauska nähdä muita pitkästä aikaa. Kahta sisarusta en ollut nähnyt livenä kuin pentulaatikossa. Treffailun lisäksi meillä oli agi-luento ja -koulutus, jotka veti Sanna Lehtonen. Tässä potretti seitsemästä sisaruksesta:
Joulukuussa olimme Katja Ojansivun kurssilla, jossa sai juosta kieli pitkällä, että ehti ohjaamaan tiukkoja paikkoja kentän vastakkaisissa päissä. Hyvää harjoitusta ja sai pieniä lamppuja syttymään omassa päässä. On esimerkiksi paljon helpompi liikkua ketterästi pienillä askelilla kuin harppomalla. Ja jos syöksyy takaakiertokeilaukseen koko painollaan, ei ole kovin helppoa lähteä nopeaan kiihdytykseen uuteen suuntaan.
Katjan koulutuksen jälkeen jäätiin tauolle, jonka oli tarkoitus olla kolmen viikon mittainen. Mutta alkuviikon pakkaset ja nyttemmin minun flunssa ovat jatkaneet taukoa eteenpäin. Ehkä me viikonloppuna päästään hallille puuhaamaan jotain pientä tai ehkä tämä tauko venyy yli neljään viikkoon. Ajatus on nyt tammi-helmikuussa lähinnä treenata. Kisaaminen kyllä innostaisi ja olenkin katsellut kisakalenteria sillä silmällä. Lähitienoon kisat ovat kuitenkin tammi-helmikuussa kaikki noin parin tunnin ajomatkan päässä, joten täytyy vähän miettiä minne sitä suuntaisi.
Normielämää
Marraskuussa käytin Ruutin osteopaatin käsittelyssä, jossa löytyi jumituksia rintarangasta. Lisäksi tuumailtiin, että Ruuti on hiukan toispuoleinenkin, johon täytyy kiinnittää huomiota arkielämässä. Ettei siis aina tehdä kaikkea vain toisella puolella. Ansa puolestaan kävi fyssarin tarkistuksessa. Lenkkeilyä on harrastettu parhaamme mukaan, vaikka kelit on hiukan heittäneet haasteita siihen. Syksyn pimeinä iltoina kiersimme aika usein juoksujalkaa tai kävellen tuota pisintä valaistua kuntorataa (reilut 7km siirtymineen). Ruuti pääosan lenkistä vapaana, Ansa hihnassa. Lumen tultua on päästy muutaman kerran otsalampun kanssa metsään ja toki valoisalla nautittu metsäpoluista.
Koirat on saaneet myös mielenvirkistystä ja uusia kokemuksia vierailemalla meidän ihmistensä työpaikoilla. Siirryin itse syksyn aikana töissä isosta avonkonttorista hiukan pienempään ja kun kukaan nykyisistä työkavereista ei ole allerginen, on meillä silloin tällöin nautittu toimistokoirien seurasta. Otin ensin töihin mukaan Ansan, joka on hyvin tottunut, rauhallinen ja takuuvarmasti hiljainen työkoira. Kun Ansan työpäivä sujui hyvin ja työkaverit toivoivat näkevänsä myös sen karvaisemman kaverin, otin joulun alla töihin mukaan pörröpäisen tontun. Ruutin työpäivä toimistolla sujui myös hyvin rauhallisesti. Se osaa vetää päälle ihan eri vaihteen tämmöisissä tilanteissa, ei riehu, ei ääntele, ei ole tippaakaan levoton, osaa rauhoittua nukkumaan omalle peitolleen tai minun jalkoihin. Kyllä se kuitenkin parit haukkukohtaukset on työpäivien aikana saanut, kerran työpöydän alla näkyi mörkö ja kerran toimiston ovesta astui sisälle meidän työpaikan iso päällikkö - kissaihminen!
Ruuti minun mukana töissä
Ansa isin toimistolla
Uudelle vuodelle on suunnitelmissa ihan tätä normaalia elämää, lenkkeilyä ja talvikeleistä nauttimista sekä siinä sivussa kunnon kohotusta. Ruutille agilitytreeniä ja Ansalle toivottavasti rallytokoilua, viimeistään kun kevään myötä meidän suosikkikouluttaja aloittaa taas uudet kurssit. Nyt keskitytään sohvaelämään ja flunssan paranteluun, eikä koirilla taida olla mitään sitä vastaan :)
Britannian paras leipomo vai meidän kadun söpöin Ruuti - vaikea valinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti