Tuleeko tästä jo tapa?

Blogin päivittämisestä meinaan.

Tämä viikko on mennyt agi-puuhissa ja pakkasta pidellessä. Alkuviikon pakkasista on näillä leveysasteilla tullut tapa ja kun meillä on maanantaisin ryhmätreenit, niin aina täytyy keksiä jotain erikoisratkaisuja tai vaihtoehtoisesti jättää treenit välistä. Tämän viikkoinen erikoissovellus oli, että käytiin molempien koirien kanssa lämppälenkki täältä kotoa käsin, tuotiin Ansa kotiin, minä nappasin treenirepun selkään ja kevythäkin kouraan ja käveltiin hallille. Pystytin kevythäkin lämmitettyyn toimistokoppiin, joten Ruutin ei tarvinnut palella ja autokin sai vapaapäivän - hyvä ratkaisu, jota harrastetaan kyllä jatkossakin!

Rata oli tällainen tasoltaan ehkä aika kakkosten tasoinen, jota ensin tehtiin muutamassa pätkässä ja sitten yritin tehdä nollaa, joka kosahti tuonne aita-hässäkkään radan puolivälissä. Haastavin osuus oli siis esteet 9-13, jossa mietittiin porukalla useampaakin erilaista toteutustapaa ja paria erilaista vaihtoehtoa kokeilinkin. Kontaktit oli superit, kepit haettiin hyvin, ne olivat rakennetussa radassa enemmän muurin takana kuin miltä tässä kuvassa näyttävät.

Pakkaset alkoivat kiristymään maanantaina ja tiistai-torstai-välillä lenkkeilyt jäi aika vähiin. Pääsin itse töistä joka päivä aikaisin, joten iltapäivisin ehdittiin kävelemään noita lyhyitä lenkkejä valoisan aikaan. Ansa tassutteli tossut jalassa kauheaa vauhtia ja selvästi tossut eivät haittaa menoa, koska ne jalassa voi myös kaivaa kuoppia hankeen ja ottaa hihnan mittaisia hyppyspurtteja. Tossut jalassa Ansa tarkeni vähän alle -20 asteen keleissä kävellä kolmekin varttia. Liputan näiden kokemusten myötä kovasti tossujen puolesta. Pakkasiltoina yritettiin keksiä aktivitteettia sisäiloissa, raksupallot, kongit ja naksutin olivat käytössä.

Perjantaina päästiin jo vähän pidemmälle lenkille metsään ja käytiin pikapiipahdus myös hallilla kertaamassa kaikki kontaktit. Kertaus oli paikallaan, sillä olin saanut houkuteltua yhden treenikaverin kanssani kisaamaan Lempäälään. Sinne siis huristeltiin eilen ja juostiin kaksi Anne Huittisen tuomaroimaa rataa. Radat oli kivoja, eikä mitenkään hankalia, mutta kaksi hylsyä meille sieltä napsahti. Ensimmäisellä radalla lähtöön paikalle jääminen oli hankalaa, otettiin ensin kielto keinulta ja sitten kepeillä jäi viimeinen väli pujottelematta, jota en korjannut. Mutta heti perään Ruuti käväisi myös A:lla, kun linja olisi ollut sen alta menevään putkeen, joten hylsy se olisi ollut siitä huolimatta. Positiiviset: puomin kontakti, irtoamiset, keppien hankalan avokulman hakeminen ja oma ohjaus sinne (etenkin makseilla tosi monen rata kosahti tähän, koirat ei vaan osanneet hakea oikeaa väliä, tai ei taipuneet jatkamaan pujottelua ekan välin jälkeen), rimat pysyi ja vauhti hyvä.

Toinen rata oli hyvä hylsy. Lähdettiin suorittamaan väärää rataa jo toisen esteen jälkeen, kun A:n alla menevän putken sijaan Ruuti loikkasi A:lle. Päätin jatkaa rataa mahdollisimman skarppina sen jälkeenkin, joten mentiin mukavalla sykkeellä loppuun, ainoastaan puomin kontaktin läpi juokseminen harmitti. Positiiviset: oma fiilis ja juokseminen, Ruutin into ja vauhti, suljetun keppikulman hakeminen hyvin ja kepit nopeat ja hyvät, A:n kontakti. Täytynee ottaa asiaksi treenata kontakti-putki-erotteluja enemmän.

Kaikenkaikkiaan hyvä kokemus oli tämä kisa ja tämähän oli vasta toinen kisa meille jossain muualla kuin kotihallissa. Ja tosiaan meille ensimmäinen kakkosluokan kisa. Nyt kevään aikana on suunnitelmissa lähteä kisaamaan ahkerasti vieraille paikoille ja saada kokemusta niin eri halleista kuin myös kesäisten kelien tullen ulkokentistä. Ulkonahan me ei olla tehty hommia kuin muutaman hassun kerran.

Ruutin rakkain lelu nykyään on hanska, joita sillä on kaksi kappaletta. Ruutin lapsuuden sukkavarkaus-villitys kehittyi nimittäin jossain vaiheessa hanskavarkaudeksi ja lopulta yhdet vähän rikkinäiset hanskat testamentattiin Ruutille. Hanskaa tuodaan iltaisin orrelle, eli sohvan reunalle tai ihmisen päälle, joka siinä sohvalla röhnöttää ja tarkoitus on toki saada se ihminen leikkimään. Yhtenä iltana hanskaa kuitenkin tuotiin ahkerasti Ansalle. Ansa ei hirveästi kyllä jaksanut hanskasta välittää, eikä Ruutin harmiksi lähtenyt leikkiin vaan jatkoi uniaan. Höpsö Rute!