Harrastamista taas

Oonan agility
Harrastukset jatkuvat ja onneksi tänään alkaa minun 4 viikon kesälomani, joten koiratouhuihin on runsaasti aikaa. Oonan agi-treenit jatkuvat normaaliin tapaan ja hyvin ovat treenit pääosin menneet. Koimme jopa pienoisen läpimurron keinun kanssa, kun sain Oona suorittamaan matalaa pentukeinua useaan otteeseen pari viikkoa sitten! Houkuttelin nakinpaloilla Oonaa etenemään ja kallistin itse toisella kädellä keinun ala-asentoon. Olemme odottaneet keinukammoisten erikoiskurssin alkua jo päälle kolme kuukautta, mutta vieläkään ei tarvittavaa kolmen hengen treeniryhmää ole saatu kasaan. Kummallista ettei keinukammoisia löydy kurssille tuommoista määrä... Yritän nyt sitten muiden treenien lomassa tehdä pieniä harjoituksia: keinun paukuttamista maahan kun syötän Oonalle nameja ja pentukeinulla rauhallisia läpimenoja näin aluksi.

Ansan agility
Ansan kanssa jatkoimme myös agilityn opettelua Taitavien Tassujen jatkokurssilla. Yksi treenikerta on nyt takana ja voisin sen kunniaksi vähän kertoa mitä ollaan tähän mennessä opeteltu (ja ehkä jo vähän opittukin). Alkeiskurssilla ollaan siis tehty pääosin yksittäisiä esteitä ja opeteltu joitakin ohjauskuvioita, kuten u-käännöstä, sylikäännöstä, sivuttaiskäännöstä, takaaleikkausta, valssia ja takaa kiertämistä. Sekä tietenkin erilaisia ohjaus- ja sisääntulokulmia esteillä. Näitä ohjauskuvioita alettiin harjoitella heti alusta alkaen, mikä oli mielestäni todella hyvä ja tärkeä asia. Oonan kanssa silloin pari vuotta sitten alkeiskurssilla teimme esteitä paljon luoksekutsuna ja namitädin kanssa ja ohjausasiat alkoivat hahmottua vasta jatkokurssilla. Eskari-ryhmässä olemme käyttäneet namialustaa melkein jokaisella esteellä, joten nami on ollut aina valmiina odottamassa siellä esteen toisella puolella ja ohjaaja ja koira ovat lähteneet liikkeelle esteen takaa yhtäaikaa. Luoksekutsua olemme tehneet vain muutamalla hankalammalla esteellä ihan alussa, kuten putkella ja pussilla ekoilla kerroilla. Olemme tehneet myös muutamia este-sarjoja, kuten aitaa yhdistettynä pöytään ja pisin ohjauskuvio on ollut viiden aidantolpan kiertäminen takaa käyttäen valssia ja u-käännöstä.

Ansan keskittymiskyky on vielä vähän rajallinen, sen luonne on hyvin sosiaalinen ja jopa räyhäävätkin koirat ovat Ansan mielestä mahtavia kavereita. Joten tuo ryhmässä treenaaminen on välillä vähän haastavaa, kun Ansa tuijottelee välillä mieluummin kavereita kuin kuuntelee minun ohjeitani. Päätin alusta lähtien etten anna Ansan tervehtiä ryhmän muita koiria edes hallin ulkopuolella, treenit ovat treenaamiseen ja muut hetket sitten leikkitreffeille. Ansa on suorittanut esteitä muutaman kerran myös vapaana, eikä ole lähtenyt moikkailemaan kavereita, mistä olen todella iloinen. Useimmat ryhmämme koirista suorittavat esteensä hihnassa, joten toimimme kukin vuorollaan toisille hihnanpitäjinä. Harjoittelemme varsinaisten treenien välissä Ansan kanssa leikkimistä. Sekin tosiaan vaatii harjoittelua, koska leikki olisi hyvä palkkaus- ja vireennostatuskeino, mutta Ansan keskittyminen ei aina riitä siihenkään. Uusimpana aseena toimii ihana pehmo-vinkulelu, jota Ansa ansiokkaasti tappo-ravisteli viime kerralla!

Koska alkeiskurssimme oli pennuille tarkoitettu, ei hyppyesteiden rimoja vielä nosteltu ja pituuden hyppääminenkin tehtiin vain parilla esteen osalla. Nyt jatkokurssilla alettiin heti nostaamaan aitojen rimoja ja sehän aiheuttikin heti hämmästystä Ansassa joka ei voinut yhtäkkiä vain juosta esteen läpi! Ansan suosikki-esteitä tuntuvat olevan kiipeilyesteet A ja puomi. Tämän viikon treeneissä jätin Ansan kiinni hallin seinustalle puomin viereen, kun oli minun vuoroni olla toisen koiran hihnanpitäjänä. Yhtäkkiä Ansa olikin taitellut itsensä puomin päälle ja seisoskeli siellä tyytyväisenä nuuskuttelemassa! Putkeen sisäänmeno on välillä vähän hankala hoksata (samoin kuin renkaan oikea suoritustapa), mutta ahaa-elämyksen saatuaan Ansa ryntää kiemura-putkistakin läpi hurjalla vauhdilla. Keinua aloimme treenata heijaamalla. Eli keinun alla on maksi-kokoinen pöytä, jolla on pehmuste. Koira viedään ihan keinun päähän ja siellä sille sitten syötetään nameja kun avustaja heijaa keinua ylösalas kokoajan kovemmalla vauhdilla ja vähitellen myös pudottaen keinun alas ja antamalla sen paukkua. Ansalla on vinttikoiran tapaan sen verran hyvä tasapaino ja kehonhallinta, että keinun keikutuksen se on ottanut vastaan hyvin. Toivottavasti Ansan kanssa pääsisin sitten eteenpäin ilman keinuongelmia. Innolla muutenkin odotan millainen agility-koira Ansasta tulee ja kuinka meidän yhteistyömme kehittyy.

Ja maastojuoksemassa
Toissailtana kävimme myös maastojuoksutreeneissä, jossa Ansa pääsi juoksemaan kokonaisen radan. Alussa minä töpeksin, kun en tajunnut päästää Ansaa juoksemaan tarpeeksi aikaisin. Viehe ehti vähän liian kauas ja Ansa hukkasi sen hetkeksi. Noh, uuden aloituksen jälkeen Ansa juoksi tosi hyvän näköisesti, ajoi viehettä tarkasti ja oli tohkeissaan retuuttamassa sitä myös vieheen pysähdyttyä. Juostessaan Ansa pitää hauskaa ajohaukkua, jäkättää mennessään herttaisesti..!