Viikon puuhat

Viikko on taas hurahtanut vauhdilla ja enää kolme työviikkoa jäljellä ennen talvilomaa. Kevätkin on piipahtanut luonamme ja tuonut huikeita aurinkoisia hetkiä mukanaan. Lenkkeilyä on harrastettu keskenämme ja kavereiden kanssa. Yksi ilta tarvottiin pitkä lenkki Ruutin pikkuveljen kanssa ja tänään Ansa pääsi bestistensä kanssa ulkoilemaan. Vaikka miinusasteita oli vain viisi, niin napakka tuuli puri koiriin, haalarit ja muut vermeet olivat kovasti paikallaan.

 Kelkkareittejä pitkin on hyvä kulkea. 

 Pretty in pink!

Haalarijengi

 
Pentu kohta 7-vee oli järjestänyt parina päivänä töistä palaavalle perheelleen yllätyksiä. Ensin täällä oli harrastettu chili-viljelyä, ilmeisesti nyt on juuri oikea aika koulia taimia ja testata onko niistä eläjiksi. Seuraavana päivänä "pentu" oli kiskonut takkinsa kaiteelta alas ja mutustellut sen pistolukkoa. Onneksi lukko kuitenkin vielä toimii. Mikä lie virtapiikki oli Ansaan iskenyt noina päivinä, toivottavasti kevätvillitys on näiden jälkeen ohi!

Ruutin tukkaa on kasvateltu ja aikomus on mennä tuomarin syynättäväksi maaliskuun lopulla. Tukka on tuntunut tooosi pitkältä ja Ruuti jotenkin kauhean paksun näköiseltä. Eilen räpsäisin siitä kuitenkin pari kuvaa, kun toinen paikoillaan hetken seisoi ja tässä se todellisuus paljastui. Ei Ruuti edelleenkään kovin iso ole, vaan ihan pennun ja tosi söpön näköinen.

Ja käydääs läpi vielä tämänkin viikon treeniosuus. Maanantain ryhmätreenien ratapiirros alla. Videota en saanut taaskaan aikaiseksi napata ja sehän jälkikäteen harmitti. Tehtiin nimittäin nollana rata läpi kahteen kertaan ja ihan mahtavia nollia ne olikin! Ruutin vauhti huippu, minun liikkuminen ja rytmitys hyvä. Oikein sellaista agilityn flowta, jonka jälkeen posket hehkui, sisältä kuului hyrinää ja oli voittaja-olo. Treeneissä on tällä jaksolla tehty paljon ratoja ja niistä suurin osa tällaisia suhteellisen suoraviivaisia ja soljuvia. Vaikka etenkin syksyn puolella vähän protestoin ratapainotteisuutta vastaan ja keskityin lyhyempiin pätkiin, niin nyt talven puolella nämä ovat olleet kivoja treenejä ja niistä on saanut onnistumisen elämyksiä. Tätä jaksoa on jäljellä enää yksi kerta ja sitten vuorossa uusi ryhmä ja kouluttaja.

Ohjausvalinnat: 2:lle pakkovalssi, 6-putkelle lähetys 5:n takaa. 

7:n jälkeen sokkari, törkkäys 8:lle ja 9:n jälkeen toinen sokkari. 

10:lle niisto. 12:lle takaaleikkaus. 

Viikon aikana ei käyty hallilla lain, vaan keskityttiin lenkkeilyyn. Tänä aamuna oli vuorossa vuoden ensimmäinen Haastajat-valmennus. Aluksi tehtiin esteitä 1-14, joissa mukana kaikki kontaktit, hankala keppikulma ja muuta mukavaa. Ei olla tehty niistoa kepeille kuin pari hassua kertaa, jolloin se ei ole toiminut, eikä niisto ole noussut meidän treenilistallekaan missään vaiheessa. Tällä radalla oli kuitenkin pakko niistää ja ihme ja kumma se toimi. 4-putkeen ohjaus oli siis parasta tehdä niin, että ohjaaja oli jo pitkällä keppien puolivälissä ja otti askeleen ja keilauksen kohti 4-putken suuta ja kiirehti vauhdilla niistämään keppien ekaan väliin. Alkupätkän jälkeen jatkettiin osuutta 14-22, jolta videot ovat ja testailtiin paria eri vaihtoehtoa ohjaukseen. Lopuksi, kun aikaa jäi, me kokeiltiin kertaalleen vielä loppupätkää, josta kotiläksyksi hioa sylkkäriä ja poispäinkäännöstä.

Talviulkoilun riemua

Sitä on riittänyt viimeisen viikon aikana. Lumiturvat ovat lenkkeilleet niin päivänvalossa kuin otsalampun ja värivalojenkin loisteessa. Poluille on eksynyt myös ystävällisiä lumikenkäilijöitä, joiden jäljiltä osa reiteistämme on leventynyt varsinaisiksi baanoiksi. Ja aivan uusille urillekin on päästy kenkäilijöitten jäljillä. Mittasin yksi ilta lenkin pituudeksi liki 8 kilometriä, josta toki reilut kaksi katukävelyä metsän reunaan ja sieltä takaisin. Aika hyvä mitta näin talviaikaan.

Viikon treenisaldo sisältää vain maanantaiset ryhmätreenit. Niiden jälkeen Ruuti sai viettää ansaitut pari vapaapäivää kevyellä lenkkeilyllä. Harkoissa oli varsin vauhdikas ja suorastaan raivoisa Ruuti, joka pisti mutkat suoriksi. Oli siistiä juosta itsekin aivan täysiä tuon karvaformulan kanssa! Rata oli hauska, haastavin pätkä oli puomilta 16-putkeen. Esteen 13 takaakiertoon piti vipata aika nopeasti ja kaukaa, joka onnistui kyllä meiltä hyvin. Osalla koirakoista oli ongelmia esteellä 14, koska koirat tykkäsivät tehdä sen takaakiertona. Ehkä ohjaaja oli vähän myöhässä, jolloin koiralla ei ollut tarpeeksi tilaa suorittaa este oikealta puolelta. Meillä ei se ollut varsinaisesti haaste, vaan muurilla 15 tuli ongelma, eli Ruuti kaahotti suoraan 14:lta 16-putkeen. Ihanaa, että se irtosi vauhdilla putkeen, mutta tätä kohtaa piti vähän säätää, jotta muurikin onnistui (ilman palikoiden pudottamista). Ne kerrat kun Ruuti saatiin muurille, räsäytti se palikoita alas. En tiedä johtuiko vaan kaahotus-mielentilasta vai oliko joku muu ongelma muurin kanssa. Täytyy katsoa kuinka muuri onnistuu seuraavalla treenikerralla.

Vielä muut ohjausvalinnat: 

- 3-putkelle piti tehdä alussa pieni linjaus

- 3-putken jälkeen sokkari ja ennakoiva-valssi 4:lle

- 8:n ja keppien välissä kokeilin sokkaria, mutta parempi olisi ollut takaaleikkaus kepeille

- 13:lle takaakierto-päällejuoksu

-17:lle ennakoiva valssi ja siitä juoksin loppusuoran 18-putken ulkokaarella

Tuleeko tästä jo tapa?

Blogin päivittämisestä meinaan.

Tämä viikko on mennyt agi-puuhissa ja pakkasta pidellessä. Alkuviikon pakkasista on näillä leveysasteilla tullut tapa ja kun meillä on maanantaisin ryhmätreenit, niin aina täytyy keksiä jotain erikoisratkaisuja tai vaihtoehtoisesti jättää treenit välistä. Tämän viikkoinen erikoissovellus oli, että käytiin molempien koirien kanssa lämppälenkki täältä kotoa käsin, tuotiin Ansa kotiin, minä nappasin treenirepun selkään ja kevythäkin kouraan ja käveltiin hallille. Pystytin kevythäkin lämmitettyyn toimistokoppiin, joten Ruutin ei tarvinnut palella ja autokin sai vapaapäivän - hyvä ratkaisu, jota harrastetaan kyllä jatkossakin!

Rata oli tällainen tasoltaan ehkä aika kakkosten tasoinen, jota ensin tehtiin muutamassa pätkässä ja sitten yritin tehdä nollaa, joka kosahti tuonne aita-hässäkkään radan puolivälissä. Haastavin osuus oli siis esteet 9-13, jossa mietittiin porukalla useampaakin erilaista toteutustapaa ja paria erilaista vaihtoehtoa kokeilinkin. Kontaktit oli superit, kepit haettiin hyvin, ne olivat rakennetussa radassa enemmän muurin takana kuin miltä tässä kuvassa näyttävät.

Pakkaset alkoivat kiristymään maanantaina ja tiistai-torstai-välillä lenkkeilyt jäi aika vähiin. Pääsin itse töistä joka päivä aikaisin, joten iltapäivisin ehdittiin kävelemään noita lyhyitä lenkkejä valoisan aikaan. Ansa tassutteli tossut jalassa kauheaa vauhtia ja selvästi tossut eivät haittaa menoa, koska ne jalassa voi myös kaivaa kuoppia hankeen ja ottaa hihnan mittaisia hyppyspurtteja. Tossut jalassa Ansa tarkeni vähän alle -20 asteen keleissä kävellä kolmekin varttia. Liputan näiden kokemusten myötä kovasti tossujen puolesta. Pakkasiltoina yritettiin keksiä aktivitteettia sisäiloissa, raksupallot, kongit ja naksutin olivat käytössä.

Perjantaina päästiin jo vähän pidemmälle lenkille metsään ja käytiin pikapiipahdus myös hallilla kertaamassa kaikki kontaktit. Kertaus oli paikallaan, sillä olin saanut houkuteltua yhden treenikaverin kanssani kisaamaan Lempäälään. Sinne siis huristeltiin eilen ja juostiin kaksi Anne Huittisen tuomaroimaa rataa. Radat oli kivoja, eikä mitenkään hankalia, mutta kaksi hylsyä meille sieltä napsahti. Ensimmäisellä radalla lähtöön paikalle jääminen oli hankalaa, otettiin ensin kielto keinulta ja sitten kepeillä jäi viimeinen väli pujottelematta, jota en korjannut. Mutta heti perään Ruuti käväisi myös A:lla, kun linja olisi ollut sen alta menevään putkeen, joten hylsy se olisi ollut siitä huolimatta. Positiiviset: puomin kontakti, irtoamiset, keppien hankalan avokulman hakeminen ja oma ohjaus sinne (etenkin makseilla tosi monen rata kosahti tähän, koirat ei vaan osanneet hakea oikeaa väliä, tai ei taipuneet jatkamaan pujottelua ekan välin jälkeen), rimat pysyi ja vauhti hyvä.

Toinen rata oli hyvä hylsy. Lähdettiin suorittamaan väärää rataa jo toisen esteen jälkeen, kun A:n alla menevän putken sijaan Ruuti loikkasi A:lle. Päätin jatkaa rataa mahdollisimman skarppina sen jälkeenkin, joten mentiin mukavalla sykkeellä loppuun, ainoastaan puomin kontaktin läpi juokseminen harmitti. Positiiviset: oma fiilis ja juokseminen, Ruutin into ja vauhti, suljetun keppikulman hakeminen hyvin ja kepit nopeat ja hyvät, A:n kontakti. Täytynee ottaa asiaksi treenata kontakti-putki-erotteluja enemmän.

Kaikenkaikkiaan hyvä kokemus oli tämä kisa ja tämähän oli vasta toinen kisa meille jossain muualla kuin kotihallissa. Ja tosiaan meille ensimmäinen kakkosluokan kisa. Nyt kevään aikana on suunnitelmissa lähteä kisaamaan ahkerasti vieraille paikoille ja saada kokemusta niin eri halleista kuin myös kesäisten kelien tullen ulkokentistä. Ulkonahan me ei olla tehty hommia kuin muutaman hassun kerran.

Ruutin rakkain lelu nykyään on hanska, joita sillä on kaksi kappaletta. Ruutin lapsuuden sukkavarkaus-villitys kehittyi nimittäin jossain vaiheessa hanskavarkaudeksi ja lopulta yhdet vähän rikkinäiset hanskat testamentattiin Ruutille. Hanskaa tuodaan iltaisin orrelle, eli sohvan reunalle tai ihmisen päälle, joka siinä sohvalla röhnöttää ja tarkoitus on toki saada se ihminen leikkimään. Yhtenä iltana hanskaa kuitenkin tuotiin ahkerasti Ansalle. Ansa ei hirveästi kyllä jaksanut hanskasta välittää, eikä Ruutin harmiksi lähtenyt leikkiin vaan jatkoi uniaan. Höpsö Rute!

Polkuja ja vähän harrastuksia

 Meidän ihan omajalkaisesti tallaama polku!

Viimeisen viikon aikana on päästy aktiivisemman elämän makuun. On käyty pari kertaa rallattelemassa whippet-kavereiden kanssa hiekkakuopilla, eli siis tarpomassa lumihangessa. On tallattu meidän omia polkuja noissa lähistön metsissä ja hihkuttu (tai siis minä olen hihkunut) innosta, kun polut on pysyneet isojen lumimyräköiden jälkeen auki ja niillä on muutama muukin käyttäjä. Viikon ensimmäisellä polkulenkillä oli tosin niin syvä hanki ja umpeen menneet väylät, että Ruuti oli jonkin ajan päästä melkoinen lumipallo. Se ei enää halunnut astua askeltakaan eteenpäin vaan piti kantaa kainalossa selvemmille vesille ja yrittää nyhtää paakkuja palasiksi. Mutta kylläpä on ollut tunnelmallista vaellella lumisessa metsässä otsalampun valossa - talven suuria iloja!

Kärevä treenaaja odottaa omaa vuoroaan ja ihmettelee, 

mitä siellä toisella kentällä huudetaan ja haukutaan

Treenaamaan päästiin Ruutin kanssa neljän viikon tauon jälkeen maanantaina, kun ryhmätreenit pidettiin kipakasta pakkasesta huolimatta. Osallistujia tosin oli vain kaksi ja pakkasen vuoksi pidettiin toistot lyhyinä ja vaihdot nopeina. Väliajat pysyttiin liikkeessä, joten kylmä ei ehtinyt tulla. Kävimme läpi kaikki kontaktit. Puomille teimme itsenäisiä toistoja etupalkalla. Meidän joulukuisessa valmennuksessa käytiin läpi itsenäiset irtoamiset kontakteille, ohjaajan edistäminen ja sivuttaisirtoaminen. Huomasin, ettei niitä itsenäisiä kontakteja ole tullut kauheasti viime aikoina harjoiteltua, vaan enemmän on tehty sitä ohjaajan ohi menevän liikkeen sietämistä. Keskitymme siis jatkossa tekemään mahdollisimman paljon erilaisia toistoja. A oli vähän hakusessa, joten siihen täytyy panostaa. Keinulla tehtiin muutama vauhtitoisto.

Tänään käytiin sitten treenaamassa kaverin kanssa ja kierrätettiin kentällä vuorollaan neljää whippetiä (mukaanlukien Ansa) ja Ruutia. Ruuti teki keppejä viiden viikon tauon jälkeen ja hyvin tekikin! Kepit oli ihanan vauhdikkaat ja avoin ja suljettu kulmakin toimi. A:n kanssa puuhailtiin vähän myös ja puomille sekä keinulle tehtiin muutama toisto. Ansa pääsi välissä rallytokoilemaan ja oli super-innoissaan! Teimme sivulletuloa, seuraamista, käännöksiä, eteen istumista ja pieniä paikallaoloja - perusjuttuja, joita pitäisi harkata ja saada jalostettua pidemmiksi suorituksiksi ajatellen mahdollista kisaamista. Haluaisin siis jossain vaiheessa päästä tässäkin lajissa kisaamaan, mutta se toki vaatii runsaasti töitä palkattomien suoritusten ja kisavireen kanssa sekä toki liikkeiden hiomista ja niiden saamista varmoiksi. Kun näiden treenien päälle vedettiin vielä koko viiden koiran köörillä lenkki metsässä, niin kotiin saapui iltapäivällä melko väsynyttä porukkaa!

 Hyper-väsynyt Tinki omassa kolossaan

Välillä pitää olla ihan lähekkäin...

Yksi rata muistiin

Tässä joulukuisen Katja Ojansivun koulutuksen rata ja ohjauskuviot, joita käytin:
- 2-aidalle sivuttaisirtoaminen, eli ohjaaja käy merkkaamassa etukäteen kakkosen ja ohjaa sen kolmosaidan luota - toimi hyvin meillä.
- 4-aidalle saksalainen, jossa minulla meinasi olla ehtimisongelma, jäin vähän liian pitkäksi aikaa kolmoselle odottelemaan.
- 7-aidan takana vastaanottamassa, 8-putken jälkeen koiran linjaa kohden takaakierokeilausohjaus/askel ja siitä päällejuoksulla ja vauhdilla ohjaamaan taas linja 11:lle.
- 11 ja 12 väliin tein persjätön, kun ehdin olemaan siinä ajoissa ja Ruuti ei imaissut putkeen, mikä saattoi olla monilla koirilla ongelmana.
- 12 ja 13 väliin poispäinkäännös ja leijeröin itse 12 kun Ruuti lähti puomille.
- Puomille kokeiltiin sitä, että leijeröin myös 7/30-hypyn ja olin 15-putken suulla ottamassa vastaan puomilta.
- 17:lle takaaleikkaus, 18:lle ennakoiva valssi tai persjättö.
- 20:lle ennakoiva valssi ja lähetys pimeään putkeen.
- 22:lle pakkovalssi, joka hitsin vaikea minulle -> pakkovalssit treenilistalle.
- Kepeiltä mahdollisuuksien mukaan ohjaajan tarkoitus edistää, jotta ehtii ohjaamaan 25-muurin takaakierron ja taas etenemään siitä vauhdilla.
- 27:lle takaakierto-ohjaus, josta vauhdilla etenemään putken 28 kautta putkelle 29. Tämä todella hankala, jos jäi yhtään varmistelemaan 27:n ohjausta/suoritusta. Ja koira tulee ulos 28-putkesta aika sokkona, jos ohjaaja ei vielä ehtinyt sinne. Tehtiin pari kertaa niin, että etupalkka 29-putken suulla.

Kiva rata, jossa tosiaan sai juosta!