Treenattu on molempien koirien kanssa ja kisattukin. Kummankin kanssa! Ruutin kanssa käytiin lokakuussa kotikisat, joissa neljä rataa. Fiilikseltään parhaat radat ei olleet nollia, mutta se meidän eka kolmosten nollakin tehtiin, vaikkei se rata mitenkään hyvä ollutkaan. Mutta ensimmäinen merkintä kisakirjassa kuitenkin.
17.10.
Noissa lokakuun kisoissa viimeisellä radalla Ruuti hyppäsi päin aidan siivekettä. Onneksi siitä ei näyttänyt tulleen mitään ongelmia, vaan Ruuti liikkui törmäyksen jälkeen ihan normaalisti. Kisojen jälkeen jäätiin pariksi viikoksi agilitytauolle. Molemmat koirat kävivät fyssarilla ja molemmilta löytyi hoidettavaakin siellä.
Lokakuun lopussa käytiin Ansan kanssa rally-kisailemassa. Lauantaina oli vuorossa Keski-Suomen Piirinmestaruuskisat, joissa yksi alokas-luokan rata. Kisapaikka oli todella ahdas halli ja se ahdisti niin minua kuin Ansaakin. Sinne ei voinut mennä etukäteen tutustumaan paikkaan, eikä koiran leikittäminen ennen rataa oikein onnistunut, kun yleisö lähestulkoon tungeksi koiran päällä. Vireen nostatus ei näin ollen onnistunut, joten radalla oli melkoisen kujalla oleva Ansa, joka haisteli kylttejä, raahautui perässä ja ihasteli itseään hallin seinällä olevasta peilistä. Tuloksena hylätty suoritus ja pienoinen ahdistus, teki suoraan sanottuna mieli itkeä. Mieleen muistui asiat Ansan agilityuralta, se tunne kun lähdet radalle koiran kanssa, johon et tunnu saavan mitään kontaktia. No, huumorin kannalta tämän kuitenkin yritin ottaa ja kokosin itseni seuraavan päivän kisailuja varten.
Sunnuntai-aamuna hallilla olikin ihan eri meininkin, yleisöä ei ollut juurikaan ja tilaa oli koiran virittelyyn. Tuomarit ja kisajärjestäjä olivat ottaneet huomioon edellisen päivän palautteen ja muuttaneet kaikenkaikkiaan ympäristöä koiraystävällisemmäksi - hienoa! Sain viriteltyä Ansan hienosti ja radalla se oli tohkeissaan mukana. Tuloksena 96 pistettä, eli meidän toinen hyväksytty suoritus RT:n alokasluokassa! Hieno Ansa!!
Ruuti puolestaan on nyt marraskuussa startannut agi-kisoissa kahteen otteeseen. Pari viikkoa sitten ajettiin Tampereelle testaamaan Tamskin uutta hallia. Kaksi hyppyrataa ja yksi agilityrata oli tarjolla ja nehän menivät harjoittelun puolelle. Eli ei mitään hienoja tuloksia kotiintuomisena, mutta hauskoja ratoja ja pätkiä niillä kumminkin. Tässä videot:
Tänään oltiin sitten kotikisoissa kolmen radan verran juoksemassa Ruutin kanssa ja minä sain juosta kaksi rataa myös treenikaverin villakoiran kanssa. Villis oli ihan yllättäen vailla ohjaajaa, eikä meillä ollut mitään kokemusta toisistamme, mutta kuinka ollakaan ensimmäisellä radalla vetäistiin mukava nolla! Toisellakin radalla oli nolla hyvin lähellä. Hauska oli testata erilaista koiraa, omat ohjaukset ja koiran nopeus oli jostain Ruutin ja Ansan välistä. Villakoira Onni oli ihanan kiltti ja kuuliainen ohjattava - kaikenkaikkiaan mainio herrasmies, joka lähti innoissaan vieraan matkaan.
Ruutin kanssa tehtiin kahdella radalla mukavia suorituksia, joille kuitenkin mahtui myös niitä virheitä. Toiselta agiradalta lähdettiin puomin jälkeen pois, kun Ruuti juoksi tyytyväisenä puomin läpi. Harjoitusta tarvitaan siis vielä, mutta hauskaa on harjoitellessa! Ja miten siistiä päästä tekemään agilityä hienojen koirien kanssa, juosta täysiä ja nauttia menosta - ihan parasta!
Nyt on tarkoitus treenailla ja yksi pidempi treenireissukin tehdään Vantaan suuntaan viikon päästä. Sitten odotellaan milloin Ruuti aloittaa juoksunsa ja silloin jäädään tauolle. Kisailuita on suunnitteilla seuraavan kerran vasta helmikuun alussa kotikisoissa. Saas nähdä miten sitä jaksaa odotella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti