Toipilaat

Tämä Juhannuksen jälkeinen viikko on sujunut meillä vähän rauhallisemmissa merkeissä. Oonalla kävi hieroja, joka avasi Oonan selän jumeja ja määräsi Oonan parin viikon toimintakieltoon. Mitään kovempaa treenausta tai revittely-lenkkejä emme siis harrasta tällä välillä. Oona on ollut vähän jäykässä kunnossa hieronnan jälkeen, mutta eivätköhän lihakset tuosta pikkuhiljaa vetreydy. Hieroja tulee tekemään toisen käsittelyn Oonalle reilun viikon päästä, toivottavasti saamme pötkylämme hieronnan avulla taas takaisin teräskuntoon! Oona on myös heitellyt lisääntyvissä määrin takajalkojaan, etenkin oikeaa jalkaa. Katsomme nyt korjaantuuko myös heittely hieronnalla, vai tarvitaanko siihen lääkärin apua. Tätä samaa vaivaahan Oonalla on ollut aiemminkin ja sitä on tutkittu useaan otteeseen mutta mitään isompaa syytä oireiseen ei ole löytynyt.

Ansa puolestaan on ollut oma pirteä itsensä, kunnes tiistai-iltana koko koiruus meni nopeasti hyvin uupuneeseen ja surkeaan kuntoon. Mitään vikaa taikka syytä voimattomuudelle emme löytäneet, Ansa tahtoi vaan nukkua eivätkä silmät meinanneet pysyä millään auki eikä juominen tai syöminen kiinnostanut. Ansa oli myös aika kuuma, vaikka oli ollut melkein koko päivän viileissä sisätiloissa, lämpöhalvauksesta ei siis voinut olla kyse. Noh, päivystävän eläinlääkärin neuvojen avulla mittasimme Ansan kuumeen ja sitähän oli 40,2 astetta. Lähdin ajamaan Ansan kanssa sitten reilun 40 kilometrin matkan Äänekoskelle, jossa sijaitseva Hiskinmäen Eläinsairaala otti meidät vastaan.

Ansan lämpö ehti jo matkan aikana laskea 39,3 asteeseen ja sairaalan hajuja haistellessaan Ansa oli vähän reippaampi. Ansasta otettiin kattavat verikokeet ja tassuun laitettiin tippa. Sitten lääkäri tutki koko koiran kauttaaltaan, mutta ei löytänyt mitään poikkeavaa. Verenkuvassa tulehdusarvot olivat kohtuullisesti kohollaan, mitään muuta ihmeellistä kokeissa ei löytynyt. Joten nyt Ansalla on sitten viiden päivän tulehduskipulääke-kuuri sekä antibioottikuuri. Lääkäri ei osannut keksiä syytä tälle episodille, joten nyt vain tarkkailemme tilannetta. Kotiin päästyämme Ansa meni lepäilemään, mutta söi kuitenkin ruoan ja kävi reippaasti pihalla asioilla. Seuraavana aamuna Ansa oli jälleen ihan pirteässä kunnossa ja halusi jo leikkiä Oonan kanssa. Kuumetta ei ole enää ollut, vaan Ansan lämpö on normaalissa noin 38 asteessa. Tänään Ansa taitaa päästä jo kirmaamaan vähän vapaana, energiaa näyttäisi riittävän kun monta päivää on kävelty rauhallisesti remmissä.

Lääkärillä Ansa muuten pääsi pitkästä aikaa vaa'alle (viimeinen punnitus oli viime vuoden puolella...) ja painoa on tytöllä 12,7 kiloa. Eli painoa ei ole tullut pahemmin enää lisää, joulukuussa Ansa nimittäin painoi muistaakseni aikalailla tasan sen 12 kiloa. Hyvältä näyttää nuo Ansan kropan mittasuhteet ainakin omaan silmään. Vaikka korkeutta onkin reippaasti, niin massaa ei suinkaan liikaa. Näissä mitoissa yritetään siis pysyä!