Ansan putsauspalvelu huolsi päivänsankarin aamulla juhlakuntoonOona juhlii tänään seitsemättä syntymäpäiväänsä - OmppuPomppu on jo iso tyttö! Hassua ajatella että Oona lähestyy jo kovaa vauhtia veteraani-ikää. Keväällä agilityn mölli-kisoissa joku kysyi minulta kuinka vanha Oona on ja vastauksen kuultuaan sanoi, että olisi kuvitellut Oonan olevan korkeintaan 3 tai 4. Luulen kyllä ettei kovin moni staffi ole mikään vanhus ennen 10 vuoden ikää. Toivotaan että Oona pysyy terveenä ja iloisena ja ilahduttaa päiviämme vielä ainakin toiset 7 vuotta!
Juhlapäivän ohjelma kuului päivällä lepäilyä (minun lomani loppui viime viikkoon ja olen taas palannut töihin ja koirien isäntä puolestaan kalastelee tällä hetkellä Jäämeren rannalla), joten illalla vietettiinkin sitten reilu kolme tuntia ulkosalla. Aluksi koirat painivat tuossa kotiterassilla. Sitten käveltiin kasvimaalle kitkemään (tosin koirat eivät tälläkään kerralla osallistuneet maatöihin) jossa Oona nautiskeli kieriskelemällä viljelyspalstaamme kiertävässä ojassa sekä yritti napsia suuhunsa mehukkaita sipulinvarsia naapurin palstalta. Kasvimaalla Oona sai myös onnittelurapsutukset sukulaistytöiltä. Sitten jatkoimme matkaa läheiselle ruohokentälle ja harjoittelimme vähän agility-ohjauskuvioita sekä seuraamista. Seuraavaksi mentiin uimaan ja Oona teki pienen sukelluksenkin kepin perässä. Ja lopulta tiemme vei metsään, jossa koirat pääsivät vihdoin ja viimein rallaamaan vapaana. Tämä oli ohjelmanumero jota erityisesti Ansa oli odottanut. Kotimatka sujuikin niin, että Oona veti innolla kotia kohden kun taas Ansa raahautui väsyneenä perässä juostuaan itsensä uuvuksiin. Ja kotona Oonaa odottikin sitten juhla-ateria, joka nautittiin turhia vitkastelematta. Nyt sankari nukkuu vierelläni sohvalla tyytyväisesti tuhisten!
Juhlapäivän ohjelma kuului päivällä lepäilyä (minun lomani loppui viime viikkoon ja olen taas palannut töihin ja koirien isäntä puolestaan kalastelee tällä hetkellä Jäämeren rannalla), joten illalla vietettiinkin sitten reilu kolme tuntia ulkosalla. Aluksi koirat painivat tuossa kotiterassilla. Sitten käveltiin kasvimaalle kitkemään (tosin koirat eivät tälläkään kerralla osallistuneet maatöihin) jossa Oona nautiskeli kieriskelemällä viljelyspalstaamme kiertävässä ojassa sekä yritti napsia suuhunsa mehukkaita sipulinvarsia naapurin palstalta. Kasvimaalla Oona sai myös onnittelurapsutukset sukulaistytöiltä. Sitten jatkoimme matkaa läheiselle ruohokentälle ja harjoittelimme vähän agility-ohjauskuvioita sekä seuraamista. Seuraavaksi mentiin uimaan ja Oona teki pienen sukelluksenkin kepin perässä. Ja lopulta tiemme vei metsään, jossa koirat pääsivät vihdoin ja viimein rallaamaan vapaana. Tämä oli ohjelmanumero jota erityisesti Ansa oli odottanut. Kotimatka sujuikin niin, että Oona veti innolla kotia kohden kun taas Ansa raahautui väsyneenä perässä juostuaan itsensä uuvuksiin. Ja kotona Oonaa odottikin sitten juhla-ateria, joka nautittiin turhia vitkastelematta. Nyt sankari nukkuu vierelläni sohvalla tyytyväisesti tuhisten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti