Kävimme tänä iltana tekemässä koirille jälkiä. Mukana oli siskoni ja hänen Nessi-cavalier. Ensin vedettiin jäljet metsään ja lähdettiin läheisen järven rantaan retkeilemään sillä aikaa kun jäljet vanhenivat. Nessi on kova uimari ja Ansa puolestaan erittäin kiinnostunut kaikista Nessin touhuista. Ansa seurasi Nessiä kokoajan, mutta järveen ei kuitenkaan hypännyt. Oona touhusi omiaan tyytyväisenä, kun kukaan ei ollut häiritsemässä. Rannalla tuntui kasvavan erityisen maukkaita heiniä.
Uintitouhujen jälkeen koirat pääsivät tositoimiin. Ansa ajoi jälkensä ensimmäisenä ja jälkihän oli Ansan elämän ensimmäinen ja siksi hyvin lyhyt. Yhden käännöksen jäljelle kuitenkin tein, sekä kolme makuuta. Ansa oli aluksi kiinnostunut ja haisteli jälkeä hienosti. Jälki ei kuitenkaan jaksanut kovin kauaa kiinnostaa, mutta kävelimme sen läpi kuitenkin. Makauksia Ansa tutki tarkasti ja minä kehuin aina kun se haisteli jälkeä. Jäljen lopussa Ansaa odotti kuivattu kanankaula.
Oona veti omalle jäljelleen päin jo etukäteen aivan innoissaan. Olin merkannut jäljen alun vähän huonosti, jolloin pomppasimme jäljelle väärästä kohdasta ja sotkimme alun kävelemällä sen päällä ristiin rastiin. Toinen virheeni oli se, että hoin Oonalle "etsi"-sanaa. Sen Oona on tottunut yhdistämään namien tai lelujen etsimiseen kotona, joten sanan toistelu nosti kierroksia vähän liikaa ja Oona sahasi ees taas. Välillä kuitenkin pisti nenänsä juuri jäljelle ja veti tohkeissaan ja vauhdilla eteenpäin.
Vähän plörinäksi meni tämä kerta, mutta harjoitus tekee mestarin ja harjoittelua jatkamme molempien koirien kanssa. Palasin Oonan kanssa jäljen lopusta takaisin päin, kun keräsin merkkejä puiden oksilta. Tällöin Oona haisteli jälkeä läpi tarkasti ja rauhassa, juuri oikealla tyylillä. Joten täytyy jatkossa muistaa hillitä itsensä ja käyttää niitä oikeita motivointisanoja.
Nessi ajoi oman jälkensä jälleen kuin ammattilainen. Eteni rauhallisesti ja teki varmaa työtä. On mainiota, että vuosisatoja täysin seurakoiraksi tai muihin kuin metsästystarkoituksiin jalostetuilla koirilla on silti se alkuperäinen metsästystaito vielä tallella. Ja on mahtavaa nähdä miten ne nauttivat nenätyöskentelystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti