Eräänä iltana

Tinki Tonki!

Jos ei Ruuti tässä seurueessa juostessaan kehitä itselleen rautaista kuntoa ja muhkeita lihaksia, niin ei sitten millään

 Näissä oli ihana keväisen illan tunnelma

 Kaulakkain

 Pöhelön mahalasku ja uusi poikakaveri 

Yllä olevat kuvat olen ottanut minä, ite. 

Alla olevat kuvat on ottanut Tanja Koskela.

Voi kun tähän kuvaan saisi äänitehosteet! Tällaista on Ansan ja bestisten Hiljan ja Hymyn meno 

- villiä!!!

Meidän talvinen viikko

Pidin elokuussa päiväkirjaa meidän koiramaisista touhuista viikon verran. Ajattelin, että kirjaan nyt talviaikaan ylös meidän puuhat uudelleen, niin saa vertailla aktiivisuutta eri vuodenaikoina.

Maanantai

Minä annoin aamulla koirille ruoat ja lähdin töihin klo 7:20 bussilla. Koirat aamulla kävivät isäntänsä kanssa pihalla asioilla. Tulin itse kotiin ennen puoli viittä ja vein koirat nopeasti asioilleen. Sitten  hengailtiin vähän aikaa kotona, söin ja vaihdoin vaatetta ja lähdettiin lämmittelylenkille molempien koirien kanssa. Ennen seiskaa saavuttiin Ruutin kanssa Haukkuvaaran hallille ja edessä oli viimeinen agi-valmennuskerta. Tehtiin rataa, jossa joutui juoksemaan ja toisaalta ohjaamaan tarkasti paikkoja. Rataantutustumisessa ajattelin, että valitsen suoritettavaksi 14 ensimmäistä estettä miinus kepit. Yllätyksekseni teimmekin alkuosan ykkösellä oikein, eikä sitä sitten jääty hinkkaamaan sen enempää, vaan siirryimme jatkamaan rataa eteenpäin. Tein mm. ensimmäistä kertaa eläessäni sylkkäri-niisto-sokkarin, joka meni ensimmäisellä kerralla oikein ja Ruuti tuli ohjaukseen hienosti! Oman vuoron lopuksi käytiin pieni kävely ja kotiin saavuttua napattiin Ansa mukaan ja käytiin kunnon jäähdyttelylenkki kolmestaan. Meidän ollessa treeneissä Ansa oli jo päässyt pienelle kävelylle ja saanut ruoan ja iltaluut. Kotiin saavuttuamme puoli kymmenen jälkeen, sai Ruuti oman ruokansa ja sitten nukkumaan.

Tässä ratapiirros valmennuksesta. Koska esteet 1-14 tehtiin ykkösellä oikein 

(poislukien kepit), jatkoimme esteelle 23 saakka. Ohjaustekniikoita käytin seuraavasti:

4 takaakierto-valssi

5 ennakoiva valssi

8 tiukka-törkkäysvalssi

10 vastaanotto esteen takaa

11 tiukka törkkäys-lähetys

12 sokkari

15 merkkaus-vastaanotto esteen takaa

16 persjättö

18 takaakierto-niisto-sokkari

19 pakkovalssi

21 sylikäännös-niisto-sokkari

Tiistai

Jälleen aikainen aamuherätys ja samat kuviot kuin maanantainakin. Iltapäivällä kotona ennen puoli viittä ja koirat ulos. Sitten lähdin kuskaamaan koirien isäntää omiin menoihinsa. Kotiin ennen kuutta, pikainen vaatteiden vaihto, koirat autoon ja kotihallille. Käytiin lämppälenkki hallin lähellä ja Ansa joutui odottamaan autossa Ruutin treenien ajan. Tällä kertaa oli minun vuoro suunnitella rata, johon tuli suoraan etenemistä, putkijarrua ja tiukkaa kurvia ennakoivalla valssilla/jaakotuksella. Lisäksi tehtiin muutama toisto keinulla. Hienosti sujui Ruutilta niin rata kuin keinukin. Putkijarru parani harjoituksen edetessä ja muutenkin saatiin kurvit tiukemmiksi. Keinulla oli avustaja vähän pehmentämässä alastuloa ja toinen palkkaamassa Ruutia alastulolla, minä otin etäisyyttä, juoksin ohi jne. Keinun räminä ei Ruutia haitannut ja se karkasi keinulle itsekseenkin. Treenien jälkeen käytiin lumisateessa jäähdyttelylenkki ja hurautettiin kaupunkiin hakemaan koirien isäntä kotiin. Kotona koirille ruoat ja iltaluut.

Tiistain treeni, jossa jatkettiin edellisviikon teemalla putkijarrun työstämistä, 

tosin poiketen piirroksesta 6-hyppy jätettiin treenistä pois. 4:n takana vastaanotto 

ja putkijarru 5:lle. Meillä toimi ainakin tässä vaiheessa jarruna se, että käännän koko 

kropan kohti Ruutia ja merkkaan kädellä putken sisäänmenon. 10:lle tehtiin 

ennakoiva valssi ja loppu olikin vaan etenemistä suoraan. 

Keskiviikko

Vapaapäivä - mahtavaa! Aamulla nousin kahdeksan jälkeen, koirat oli jo siinä vaiheessa käyneet pihalla pissalla. Syötiin aamupalat ja käytiin parinkymmenen minuutin mittainen pikkukävely. Sitten lähdin ostamaan koiran- ja ihmistenruokaa, koirat jäi kotiin nukkumaan ja sai pikkuluut minun lähtiessä. Päivällä loikoiltiin koko kolmikko sohvalla ja koirat oli kovin väsyneitä. Ruuti hoidatti itseään tunkemalla syliin. Iltapäivästä ryhdistäydyttiin ja lähdettiin lenkille metsään. Lumisessa metsässä koirat olivat innoissaan, juoksivat spurtteja metsässä ja Ansa juoksutti Ruutia urakalla laskettelurinteessä. Pakkasta oli muutama aste ja joitain liukkaita paikkoja lukuunottamatta metsä hyvä alusta koirille juosta. Lenkillä vierähti vajaa pari tuntia ja koirat oli aika poikki kotiin tullessa. Sitten loikoiltiinkin loppupäivä. Ansa vetäytyi alakertaan peittojen alle, Ruuti vuoroin seuraili väsyneenä keittiöhommia, vuoroin torkkui sohvalla. Illalla ruokaa ja iltaluut sekä pieni korttelikierros.

Torstai

Iltavuoro töissä. Aaamupalan jälkeen lähipururadalla vajaan puolen tunnin kierros molempien koirien kanssa, jonka jälkeen heitettiin Ansa kotiin, nakkasin treenirepun selkään ja suunnattiin Ruutin kanssa hallille. Parinkymmenen minuutin pikavisiitillä tehtiin puomin kontaktia, ensin pelkkää alastuloa ja sitten kokonaista puomia. Juoksin aina itse ohi Ruutista ja otin sivuttaisetäisyyttä. Etupalkkana namialusta. Lopuksi pari toistoa niin, että puomin jälkeen jatkettiin putkeen. Otimme myös muutaman toiston A:n alastulolla, Ruuti kiipesi harjalle asti ja tuli sitten alas kontaktille - sujui hienosti! Lopuksi viritin ohjurit neljälle kepille ja tehtiin toistoja muutama ensin namialustan kanssa ja sitten lelu etupalkkana. Hyvin sujui, seuraavalla kerralla jatketaan 6:lle kepille. Kipitettiin reippaasti kotiin, koirat sai luut ja minä kiirehdin töihin.

Työpäivä päättyi iltaseiskalta ja olin tilannut kyydin kotiin. Kotona nopeasti kamppeet kasaan ja molemmat koirat lämmittelylenkille. Ruuti jäi kotiin pureskelemaan luuta kun Ansan kanssa suunnattiin hallille treeneihin. Olin varannut mukaan huippupalkkoja: maksapaloja, possun korvan siivuja ja Jumbonen, jolla sain Ansan haukkumaan ja mouruamaan ihanasti. Radan tekemisen lisäksi hiottiin A:n kontaktia vähän yksittäisenä, kun A uhkasi pompata sieltä liian vauhdilla alas. Hyvät treenit ja niiden jälkeen käytiin Ansan kanssa kahdestaan jäähdyttelylenkki lumituiskussa. Kotona puoli 11 jälkeen.

Tämmöisiä mukavan suoraviivaisia ja helppoja ratoja on nyt tehty Ansan kanssa. 

Perjantai-lauantai-sunnuntai

Näiden hoitajien seurassa paranee sitkeämpikin tauti!

Heräsin karmeaan kurkkukipuun ja työterveydessä piipahtamisen jälkeen palasin kotiin viettämään sohvapäivää. Koirat käytin vaan iltapäivällä rauhassa lähipururadalla käppäilemässä, Ruuti juoksi vapaana. Olivat oikein tyytyväisiä sohvailuun, Ruuti koko ajan minun vieressä ja sylissä, Ansa vetäytyi omaan pesäänsä alakertaan. Illalla kävivät pienen lenkin isäntänsä kanssa. Ruutilla oli iltavilli ja haki vuorollaan jokaisen lelun kopasta leikkeihin.

Iloinen Tinki-Tonki "koirapuistoilun" jälkeen

Lauantaina oli upea aurinkoinen keli, mutta minun sairastaminen sisätiloissa jatkui. Koirat pääsivät isäntänsä kanssa lenkkeilemään. Ruuti oli kuljettanut heidät koirapuistoon, eli sinne meidän viime aikojen suosikkimetsään. Ruuti on niin mainio, sen kun päästää metsänreunassa vapaaksi, kipittää se koko ajan edellä ja neuvoo mihin mennään. Välillä se häiviää hetkeksi näkyvistä, mutta sitten huomaankin sen odottelevan meitä edempänä. Koirilla oli oikein huippulenkki ja sen jälkeen käpertyivätkin heti sohvalle ja nojatuoliin nukkumaan. Illalla popsivat luita ja Ruuti jumppaili ja temppuili iltaruoan edestä.

Sunnuntai jatkui sairastamis-teemalla, kun me molemmat ihmiset oltiin flunssassa. Koirat saivat siis lepopäivän, kävivät kolme rauhallista pientä kävelylenkkiä, etsivät iltaruokansa raksupalloista ja pahvipaketeista.

Semmoinen viikko meillä, melkoisen treenipainotteista ja metsälenkkeilyä normaalia vähemmän. Tällä viikolla elämä on jatkunut rauhallisella linjalla, kun meidän ihmisten sairastaminen on jatkunut. Koirat eivät onneksi ota lepopäivistä pulttia, Ansa nyt toki laiskana lekottelee muutenkin, mutta Ruuti nuorena ja energisenä voisi olla hankalampi lepäilijä. Kyllähän siitä näkee, että energiaa kerääntyy ja vapaana ulkona juostessa tai treeneihin mennessä sitä sitten riittää. Mutta kotona se ei hypi seinille. Ja hyväähän se lepo tekee itse kullekin, kun elämä meinaa välillä olla vähän hektistä!

Keväisiä.. eikun talvisia turinoita

Viime viikolla pihalla näytti ja tuntui kovin keväiseltä, mutta tällä viikolla on kevättakki ja työmatkapyöräily jälleen vaihtuneet talvisiin kamppeisiin ja kulkuvälineisiin. Vapaapäivän kunniaksi saan vihdoin ja viimein päivitettyä blogia, yritystä on ollut muutaman kerran aiemminkin. Käydäänpä siis läpi alkuvuoden tunnelmia ja kuulumisia.

Pakkasvarustelua kahdella eri tyylillä

 Ansa retkeilemässä Könkkölässä

Jääparta

Vuosi startattiin tammikuussa osteopaatin tarkastuksella. Molemmat koirat pääsivät käsittelyyn ja mitään ihmeempää ei löytynyt. Ansalle saatiin lisää liikettä jäseniin sekä rankaan ja Ruutin pienet rintarangan jumit saatiin auki. Oli helpotus kuulla, että kaikki oli kunnossa, sen verran rajulta näyttää kaksikon kohellus lenkillä. Toinen alkuvuoden terveystapahtuma oli Ruutin röntgenkuvat, jotka räpsittiin helmikuun alussa. Kyynärät ja lonkat olivat terveet: A/A ja 0/0. Selkä kuvattiin epävirallisesti ja siellä lääkäri sanoi joidenkin nikamien päiden näyttävän vähän teräviltä. Se ei kuitenkaan ole mitään mikä aiheuttaisi toimenpiteitä, joten rauhassa saadaan näiden tulosten myötä harrastaa. Terveysrintamalla olisi seuraavaksi tarkoitus ultrata Ansan sydän vielä tässä kevään aikana.

Jääkausi jäi harmillisen lyhyeksi tänä talvena, 

mutta otimme ilon irti jäästä silloin kun sinne pääsi

Agilityn osalta aloitimme Ruutin kanssa tammikuun lopulla valmennusjakson Tiia Vitikaisen opeissa ja viiden kerran jakso taputeltiin valmiiksi tällä viikolla. Nyt odottelemme uuden jakson alkua, koska tykästyin valmentajaan kovasti. Olimme porukassa ainut mölli-koirakko, muut olivat kisaavia, suurin osa kolmosissa. Teimmekin valmennuksessa vaikeita 3-luokan tasoisia ratoja, joilla tuli vastaan monenlaista tärkeää opeteltavaa. Ruuti on näppärä oppilas, se keskittyy treeniin tosi hyvin ja omaksuu uusia asioita nopeasti. Vaikka radoilla on tehty hankalia kiemuroita, Ruuti tekee hommia ihanalla vauhdilla ja innolla. Valmentajan sanoin: Ruuti on erittäin lupaava nuori koira!

Ruutin penturyhmä tuli päätökseensä kun agility-jakso vaihtui helmikuun lopulla ja siirryimme siinä yhteydessä uuteen ryhmään. Jokatoinen viikko treenaamme kouluttajan opeissa ja jokatoinen viikko itsenäisesti ryhmän kanssa. Treenejä on uudella porukalla takana jo neljä ja hyviä juttuja onkin tullut treeneissä eteen. Itsenäisesti olen käynyt harjoittelemassa helpompia juttuja haastavien ratakuvioiden vastapainoksi. Valmennuksessa porauduimme yhdellä kerralla oikein kunnolla kontaktien kouluttamiseen, joten kontaktitreenejä on tehty ja edistyttykin mukavasti. Kepit pitäisi nyt ottaa käsittelyyn, jotta voisi luottaa niiden olevan suurinpiirtein valmiit syksyyn mennessä. Helmikuussa kävimme starttaamassa ensimmäistä kertaa möllikisoissa, kun seura järjesti joukkue-möllit ja kouluttamastani ryhmästä ei olisi muutoin tullut joukkuetta kasaan. Helppo rata koostui putkista ja hypyistä, me hyllytimme väärällä radalla. Muut joukkuelaiset tekivät kuitenkin hienoja suorituksia ja joukkueemme oli lopulta kilpailun toinen. Heti päästiin palkinnoille, tosin ei omasta ansiosta!

Tässä on Ruutin agilityä parin pienen pätkän verran, näitä katsellessa huomaa, että edistystä on tapahtunut ihan jo tässä parin kuukauden aikana. Ensin penturyhmän treeneissä kotihallilla vauhtirataa ja käännöksiä:

Ja pientä pätkää ekalta valmennuskerralta:

Ansan kanssa emme oikeastaan koko talvena treenanneet ollenkaan. Mietin pitkään mitä teen nyt kevät- ja kesäkaudella ja keksin lopulta, että ilmoitan Ansan tuuraajaksi johonkin ryhmään. Kirjoitin toiveeseeni, että ryhmän ei tarvitse olla mikään huippukisaajien ryhmä, joten pääsimme tuuraamaan mölli-1-luokan ryhmään, jossa pari koirakkoa on kokeillut kisaamista ykkösissä ja muut ovat lähes kisavalmiita. Yhden treenikerran jälkeen valintani tuntuu oikein hyvältä. Meidän ei tarvitse Ansan kanssa päästä tekemään ratatreeniä joka viikko ja treeneissä tehdään mukavan soljuvia ratoja, joilla päästään harjoittelemaan etenemistä ja yritetään saada sitä vauhtia ja intoa tekemiseen lisää. Tavoitteena Ansan kanssa on pitää hauskaa agilitykentällä ja hauskaa meillä ensimmäisissä treeneissä olikin.

Ansan talvipesä

Muutoin ollaan lenkkeilty ja nautittu vaihtelevista keleistä. Tammikuulla oli kireä pakkasjakso, jolloin Ansa opetteli tossujen käyttöä ja Ruuti läähätti ulkona muhkeassa turkissaan. Leikkuukone syyhysi sormissa jo tammikuun alussa kun tuntui etteivät kurakelit lopu ikinä ja Ruutin turkki oli kaamea takkukasa. Minullahan oli ajatuksena viedä Ruuti näyttelyyn helmikuun lopulla, mutta luovuin tuosta ajatuksesta aika nopeasti. Kun kelit helmikuulla lauhtuivat, otettiin kone ja sakset esiin ja nyrhittiin Ruutin tukka alas. Sieltä pörröturkin alta kuoriutui ihana pieni muikku-koira! Tykkään niin paljon Ruutin sporttisesta rakenteesta. Turkin väri vaaleni valtavasti ja silmillään Ruutilla on tyylikäs zorron naamio. Keventyneen olemuksen myötä on ollut mukavampi rentoutua kotona ja liidellä lämpimässä agihallissa.

Ruuti ennen ja jälkeen!

 Neon2 lenkkeilee

Talvilomalla käytiin verestämässä vanhoja muistoja Haukanniemessä ja Tuomiojärven jäällä 

pitkästä pitkästä aikaa. Oli ihanaa ja tuli ikävä niitä menneitä päiviä ja Oonaa, jonka kanssa 

tallattiin Haukanniemen polkuja yli viiden vuoden ajan!

Nessi ja Lyyti -serkut vierailivat meillä yhden viikonlopun ja minä 

uskaltauduin lenkkeilemään nelikon kanssa yksin jäisillä teillä

 Reilu viikko sitten metsässä näytti jo kovin kesäiseltä

Lunta on ollut meillä koko talvena vähän, mutta harmillisesti viime viikkoina metsäpolut ovat olleet jäässä, vaikka muualla metsässä ei lunta ollutkaan. Löysimme kuitenkin meille oman koirapuiston, eli sulan metsälämpäreen, jossa koirat ovat päässeet irrottelemaan urakalla. Paljas maa ja metsän tuoksut ovat saaneet koirissa aikaan oikein erityisen vauhdin ja innostuksen ja Ansa on juoksuttanut Ruutia pitkät pätkät kovaa vauhtia. Tällä viikolla olemme taas saaneet lunta ja kyllähän se jalka nousee kepeästi myös valkoisessa metsässä. Ansasta huomaa kuinka lihakset ovat kasvaneet sitten viime kesän. Toivottavasti kevätsäät hellivät meitä, niin koirat sekä tietysti me perheen kaksijalkaisetkin saamme jatkaa tätä kuntokuuria.

Ansan valinta sunnuntain ohjelmaksi

Ruuti oli erimieltä asiasta

Lumen lisäksi taivaalta on tullut viime päivinä myös aurinkoa

Hauskaa tätä vuotta!

Vuosi vaihtui ja se vaihde sujui meidän laumalta ihan hyvin. Ansalla oli ensimmäistä kertaa resepti-rauhoittavat. Aiempina vuosina on menty erilaisten reseptivapaiden valmisteiden turvin, ensin kokeilussa oli Serene-Um, jolla ei paljon ollut vaikutusta ja kahtena viimeisenä uutena vuotena Calmexia. Se rauhoitti Ansaa jonkin verran, mutta ei mielestäni tarpeeksi, koska niitä selkeitä paniikin hetkiäkin ehti tulla, jolloin tutistiin kylppäri-bunkkerissa. Lisäksi äänipelot on tässä vuosien varrella yleistyneet, viimeisimpänä syksyisen kattoremontin myötä. Joten miksi ei lääkitsisi koiraansa kunnolla, jotta sen ei tarvitse pelätä.

Tällä kertaa lääkkeenä oli siis Xanor, jota varmasti käytämme jatkossakin. Ansa söi illan aikana kaikkiaan 5 tablettia kolmeen erään jaettuna. Tämä vuoden vaihde oli rauhallisin mitä meillä on ollut sen ihan ekan Ansan vuoden vaihteen jälkeen, tosin silloin huolehdittiin Oonasta, joka säikähti paria päivää ennen uuden vuoden aattoa pihalla kohdattua rakettia. Ansa oli nyt mukavan rento, vaikka se toki kuunteli myös ääniä. Kylppäri oli myös käytössä turvapaikkana ja radio siellä soimassa, mutta etenkin loppuillasta Ansa tuli sieltä seurustelemaan muiden kanssa keittiöön. Vähän hassuksi ja humalaiseksi lääkkeet Ansaliinoksen vetivät, rappusissa huojuttiin ja kädet meinasi mennä kitaan lihapullien mukana!

Ruuti ei tuumannut mitään raketeista. Vähän kuunteli, mutta ei pelännyt. Edellisenä iltana ollessamme agi-hallilla, joku valopää tuli losauttamaan tulitteitaan viereiselle parkkipaikalle. Ruuti jatkoi vaan leikkiä pamauksista huolimatta. Ruutille rankin osuus aattoillassa oli pienimmän vieraamme eli ystävien 2-vuotiaan pojan touhujen seuraaminen. Vaikka pieni vieras meni nukkumaan jo aiemmin, valvottiin me aikuiset pitkälle yöhön ja se oli Ruutille tiukka paikka. Seuraava päivä menikin koirilla (ja myös meillä ihmisillä) pääosin nukkuessa.

Kerrataas vähän viime vuotta ja suunnitellaan tulevaa, eikös niin kuulu aina tässä vaiheessa tehdä?

Ansan vuosi 2013

Ansan vuodesta suuri osa meni sairastaessa ja toipuessa. Se oli tylsää, mutta toisaalta Ansa on näin aikuisena kovin lunki ja laiska, joten ei se ottanut pahemmin pulttia lepäilystä. Alkuvuodesta Ansan varvas venähti, joten kevät meni pienellä hihnalenkkeilyllä ja varpaan kuntouttamisella. Tammikuussa ehdimme käydä pari kertaa agility-treeneissä, mutta sen jälkeen harrastukseen tuli pitkä tauko. Huhtikuussa Ansa täytti 5 vuotta! Toukokuussa pääsimme tekemään jo normaalin mittaisia lenkkejä, tosin hihnassa edelleenkin ja alkoi selvitä, että varvas ei lepuuttamisella parane, vaan ärtyy aina rasituksesta uudelleen, joten teimme päätöksen amputoinnista. Toukokuussa Ansa kävi myös vuoden ainoan kerran näyttelyssä, josta tulokseksi EH. Kesäkuun alussa varvas sitten amputoitiin ja siitä alkoi taas uusi toipilaskausi.

Ansaa kuntoutettiin pikkuhiljaa ja liikuntaa lisättiin vähitellen. Heinäkuulla Ansa pääsi ensimmäisiä kertoja juoksemaan vapaana. Heinäkuussa kokeilimme Ansan kanssa myös uutta lajia - doboa.  Loppukesästä vierailimme myös jälleen agility-hallilla ja aloitimme varovaisen harjoittelun hyppytekniikan parissa. Syksyn aikana Ansa kävi niin fysioterapeutin kuin hierojankin hoidettavana ja jumppasi kotona. Pääsimme normaalin lenkkeilyn makuun ja kävimme pitkiä sienireissuja. Agilityä treenattiin silloin tällöin itsenäisesti ja marraskuun alussa kävimme wawisemassa Lempäälässä muiden whippetien kanssa. Loppuvuodesta lenkkeily vaihtui taas hihnapainotteisemmaksi, kun pimeät illat rajoittavat vapaana juoksemista.

Tälle vuodelle toivon Ansalle terveyttä ja paljon iloisia lenkkejä metsissä ja juoksemista koirakavereiden kanssa. Agilityssä pidämme nyt talvikaudella osittaista taukoa ja käymme silloin tällöin hallilla hassuttelemassa, eli riehumassa ja nostamassa motivaatiota ja virettä. Tavoitteena agilityssä on muutenkin hauskanpito! Helmikuun lopulla alkavalle uudelle agi-jaksolle toivon meidän pääsevän jonkinlaiseen veteraani-ryhmään, joka treenaisi pikkaisen harvemmin ja lämpimämpien kelien tullen tavoitteena olisi korkata myös kisakausi kotihallissa.

Yritän saada itseäni niskasta kiinni ja jumpata koirien kanssa useammin. Dobo-pallo pitää saada aktiivisempaan käyttöön! Ansan kanssa olisi kiva myös kokeilla jotain uutta lajia ja tehdä kotioloissa enemmän temppuilua. Ansan varalle on myös suunnitteilla sydämen ultraus.


Ruutin vuosi 2013

Ruuti-vauva saapui kotiin 12.1.2013 ja siitä alkoi meidän yhteiselämän opettelu. Talven ja kevään aikana keskityttiin pennun sosiaalistamiseen ja perustaitojen, kuten sisäsiisteyden, yksinolon, luoksetulon, odottamisen, istumisen ja hihnakävelyn harjoittelemiseen. Ruutille löytyi muita pentukavereita ja Ansasta tuli hyvä kaveri heti alusta lähtien. Ruuti kävi tutustumassa agilityhalliin ja alkoi kevään aikana harjoittelemaan putkeen menoa, aidan siivekkeiden välistä juoksemista ja esteiden takaakiertämistä. Maaliskuussa Ruuti aloitti perustottelevaisuuden harjoittelun penturyhmässä ja loppukeväästä Ruuti ehti käydä isäntänsä kanssa myös 10 kerran tokon alkeiskurssin.

Huhtikuussa Ruuti kävi mätsärissä ja pentunäyttelyssä ilman ihmeempää menestystä. Näyttelyn jälkeen Ruutin turkki ajeltiin ensimmäisen kerran. Loppukeväästä Ruuti opetteli uimisen jaloa taitoa ja kesä menikin lenkkeillessä ja loiskutellessa järvissä ja rapakoissa. Ruuti nautti mökillä olemisesta. Kesän aikana Ruuti harjoitteli edelleen alkeisjuttuja agilityssä ja heinäkuussa aloitimme myös uuden toko-kurssin. Elokuun lopulla alkoi uusi agility-jakso, jolla pääsimme pentujen agility-ryhmään. Syyskuussa kävimme myös hyppytekniikkakurssin ja vietimme viikonlopun leirillä muiden Caraydan-koirien kera! Syyskuussa alkoivat Ruutin ensimmäiset juoksut ja Ruuti alkoi olla aikuismitoissa kroppansa puolesta.

Lokakuussa Ruutia kävi hoitamassa hieroja. Marraskuussa tuli täyteen eka vuosi Ruutimaista elämää. Sen kunniaksi aloitimme 6 kerran agilityn jatko1-kurssin Haukkuvaarassa. Loppuvuodesta tuntui, että agilityssä mentiin välillä ryminällä eteenpäin ja tehty pohjatyö alkoi tuottaa tulosta. Joulukuussa kävimme myös hyppytekniikan jatkokurssin.

Ruutin varalle on tälle uudelle vuodelle suunnitteilla paljon agilityä! Treenijakson vaihtuessa jatkamme toivottavasti harjoittelua saman opettajan ohjastuksella. Luvassa talvella on myös viiden kerran valmennus eri open kanssa ja toivottavasti myöhemminkin erilaisia lyhytvalmennuksia ja kursseja eri kouluttajien opeissa. Tavoitteena on jatkaa hyppytekniikan harjoittelua aktiivisesti sekä talven ja kevään aikana opetella kepit ja kontaktit kutakuinkin kuntoon. Etenemisen ja itsenäisyyden harjoittelua jatketaan, lisätään erilaisia ohjauskuvioita ja pidennetään pikkuhiljaa ratoja. Kevään aikana voisimme ottaa osaa möllikisojen hyppy-putki-luokkaan. Katsotaan kuinka meidän treenaus etenee, kenties kisaratojen korkkaaminen on ajankohtaista loppuvuodesta, mutta mikään kiire ei ole!

Tokon osalta en uskalla ottaa mitään tavoitteita, mutta toivottavasti meillä jää aikaa siihenkin harrastukseen. Lisäksi haluan doboilla ja jumppailla myös Ruutin kanssa, tehdä pitkiä metsälenkkejä ja käydä juoksemassa yhdessä. Haaveilen myös Ruutin viemisestä MH-luonnekuvaukseen, joka voisi olla ajankohtainen syksyn puolella. Näyttelyiden osalta olisi tarkoitus osallistua Jyväskylän näyttelyyn helmikuun lopulla, mutta sen jälkeen turkki ajellaan ja voi olla ettei sitä jakseta ihan heti kasvatella takaisin. Toiveissa näyttelystä on EH. Viimeisempänä, mutta ei suinkaan vähäisempänä on tarkoitus kuvauttaa Ruuti talven aikana. Tutkintalistalla on lonkat, kyynärät ja selkä, silmät kuvautan sopivan joukkotarkastuksen tullessa vastaan. Lisäksi tavoitteena on jatkaa fiksun koirakansalaisen taitojen opettelua: nätisti ja hiljaa kulkemista, Ansan kiusaamattomuutta ja muita tärkeitä juttuja!

Ruutin ahkera viikko

Treenipäiväkirjan pitäminen olisi kauhean hyvä juttu, mutta en jaksa sellaista pitää, eikä tämä blogin päivittäminenkään ole kovin aktiivista. Kirjoitetaanpa nyt kuitenkin ylös tämän viikon tapahtumat, kun oltiin Ruutin kanssa niin (yli?)ahkeria. Maanantaina oli pentutreenit omalla hallilla. Ensin tehtiin viiden hyppyesteen suoraa (muuri, vino aita, pituus, okseri ja irtorengas) aloitettiin okserin takaa, eli kahdella esteellä ja päästiin lopulta viiteen esteeseen. Palkkana lelu renkaan takana. Estesuora venyi koko kentän pituudelle ja siinä tulikin vastaan Ruutin sietokyky, sillä viiden esteen takaa lähdettäessä sille ehti tulla pieni epäilys suunnasta ja ehti toiseksi viimeisellä esteellä vilkaista sivulle minuun päin. Näitä siis harjoitellaan jatkossa, että pitkäkin suora sujuu. Toisena harjoituksena oli kolmen aidan siivekkeen takaakierrot, eli ensin u-käännöksellä, sitten valssilla ja sitten sokkarilla. Siivekkeet olivat todella lähellä toisiaan ja se toikin haastetta minun liikkumiseen. Ruuti teki tosi hienoa työtä! Kolmantena harjoiteltiin pimeitä putkikulmia ja palkka oli pitkän narun päässä ollut lelu, jota kouluttaja veti vieheenä eteenpäin. Saatiin oikein hyviä toistoja ja kaikenkaikkiaan oli huipputreenit!

Viikon toiset treenit olivat keskiviikkona Haukkuvaaralla, eli meidän jatko1-kurssin kolmas kerta. Tehtiin ensin 7 esteen rataa, jossa oli hyppyjä ja kolme putkea. Kaksi ensimmäistä hyppyä luoksekutsuna, sitten irtoamisia hypyille ja putkille ja oikeanlaisen rytmityksen kautta ohjaus pimeään mutkaputkeen. Ruuti irtosi tosi hienosti, minulle hankalaa oli saada suoran putken jälkeen ohjaus oikeaksi pimeään putkeen. Toisella kierroksella näiden perään laitettiin vielä pari putkea, aita ja muuri. Piti samalla lailla saada koira irtoamaan esteille, jotta itse ehti ottamaan sitä vastaan seuraavassa tiukassa paikassa. Haastavaa ja älyttömän hyödyllistä treeniä ja pisimmät radan pätkät meille ikinä!

Itsenäisyyspäivänä pidettiin itsenäiset treenit kotihallilla Iita-serkun kanssa. Kokeiltiin Ruutin kanssa neljää keppiä ohjureilla ekaa kertaa. Minulla on mietinnässä ollut tässä pidemmän aikaa keppien koulutusmetodin valinta. Toisaalta haluaisin käyttää mahdollisimman vähän apuvälineitä, mutta toisaalta omat keppikoulutuskokemukset on juurikin verkoilla ja ohjureilla opettamista. Tähän mennessä Ruuti on juossut avointa kujaa suoraan joitain kertoja ja serkustreeneissä on naksutettu keppien lopetusta. Mietinkin metodiksi jonkinlaista kujan ja ohjureiden välimuotoa, eli sekoittaisi jotain uutta ja jotain tuttua. Tämä ensimmäinen ohjurikokeilu ei ollut mikään huikea menestys, eli vielä ei Ruutin päässä syttynyt lamppua, että mitä niillä kepeillä ja oudoilla ohjureilla tehdään. Jatkan siis vielä tämän tuumailua, että syntyy se kristallin kirkas ajatus. Teimme myös muutaman toiston oikealla renkaalla. Tähän asti ollaan tehty pääosin irtorengasta, sillä meidän seuralla ei ole alas asti säädettävää oikeaa rengasta, enkä ole viitsinyt Ruutia vielä hyppyyttää niin korkealle. Hyvin sujui nuo oikean renkaan toistot, joten se voidaan jättää hautumaan ja harjoitella hyppytekniikan osana lisää korkeaa rengasta. Lisäksi tehtiin pimeitä putkikulmia ja kontaktilaatikolla toistoja etupalkalla. Jäin välillä taakse ja välillä juoksin laatikon ohi. Saatiin ihan hyviä suorituksia. Treenien lämmittelyt ja jäähdyttelyt hoidettiin Iita-serkun kanssa lumisella metsäpolulla juoksemalla.

Tänään sunnuntaina osallistuttiin Haukkuvaarassa järjestetylle Ulla Kaukosen hyppytekniikan jatko-kurssille. Ollaan Ruutin kanssa tehty hyppytekniikkaharjoitteita noin kerran viikossa tässä syksyn aikana. Perussarjaa, etäisyyden arviointia, kasvavaa sarjaa, set pointtia, kaarretta ja kerran kokeiltiin korkeuden arviointia. Nyt saatiin sitten uusia vinkkejä. Ullan kopeloinnin mukaan Ruuti kaipaisi vahvistusta etu- ja takapäähän ja lisää takapään hallintaa. Tekniikka oli ihan hyvää, pään asentoa pitää hypätessä tarkkailla, ettei se nouse ylös. Laskeutuminen oli pehmeää ja hyppyjen hallinta hyvää.

Teimme set pointtia, perussarjaa ja korkeuden arviointia ja niihin aletaan nyt esittelemään rimoja. Set pointissa okserin eturima on ponnari ja takarima varsinainen rima ja sitä voidaan alkaa vähitellen pikkuisen nostamaan. Perussarjassa siirrytään vähitellen ponnareista mataliin rimoihin, eli muutamalla kerralla tehdään eka toisto ponnareilla, toka ponnareilla ja puolittain ylhäällä olevilla rimoilla, kolmas ponnareilla ja ylhäällä (10cm) olevilla rimoilla ja sitten pelkillä rimoilla. Rimoja voi nostaa 15cm saakka nopeuden lisääntyessä. Samalla lailla aloitetaan korkeuden arviointi, eli kolme ekaa hyppyä on ponnareilla ja viimeisessä hypyssä tehdään sama siirtymä ponnareista rimoihin kuin perussarjalla. Pikkuhiljaa voi korkeutta alkaa nostamaan korkeammalle (aloitetaan 10-15cm:stä), joten nopeastikin voi päästä sinne 25cm korkuisiin rimoihin. Lisäksi pitää alkaa harjoitella erilaisia häiriöitä, koska nyt olen lähettänyt Ruutin aina jalkojeni välistä. Jatkossa minun pitää siirtyä sivulle ja lähteä liikkeelle kävelyn kautta hölkkäämään ja lopulta lähettää Ruutiakin harjoitukselle kauempaa. Hitsit kun tuo hyppytekniikka on niin mielenkiintoista - onneksi keväälle on taas tänne suuntaan suunnitteilla hyppykurssia!

Muutoin on viikolla lenkkeilty metsässä ja tehty pitkästä aikaa myös keskustakävely molempien koirien kanssa. Kuten kuvista huomaa, on meille tullut talvi, joten nyt päästään metsään ilta-aikaankin otsalampun valossa. Vielä on metsissä kuitenkin sen verran vähän lunta, että hajut vievät Ansaa aika paljon. Myöhemmin talvella tätä ongelmaa ei ole, kun Ansa kipittää vain polkuja pitkin, eikä lähde kahlaamaan hangessa. Nyt Ansa on joutunut monesti hihnan päähän, kun menojalka on vipattanut vähän liiaksi. Itsenäisyyspäivänä Ansa pääsi pitkästä aikaa hiekkakuopalle parhaiden whippet-kavereidensa kanssa ja siitäkös riemu repesi! Ansa mölysi, riekkui, vaani ja juoksi sydämensä kyllyydestä! Ansalle tekee hyvää päästä lenkkeilemään ilman Ruutia, koska Ruuti roikkuu aika ahkerasti Ansan raiveleissa. En oikein tiedä mitä sille tekisin, sillä komentaminen ei auta kuin hetkellisesti ja toisaalta Ansa ottaa siitä itseensä ja siltä menee fiilikset. Parasta olisi, jos Ruutin saisi aina napattua kiinni, mutta yleensä koirat ovat minusta kauempana ja Ruuti osaa taitavasti väistää kun tulen lähelle. Toivottavasti tuota lunta ei ihan hetkee tule lisää, jotta metsäpolut pysyvät auki. Hiihtäjät ovat jo valloittaneet suurimman osan kuntoradoista, joten polut ovat nyt meidän ainoita reittejä.

Tulipas tekstiä näin yhden viikon tapahtumista! Huomenna on koirien lepopäivä ja alkuviikolla otetaan muutenkin kylmän kelin vuoksi rauhallisemmin. Ja ensi viikolla ei todellakaan treenata näin ahkerasti, vaan lepuutetaan, lenkkeillään ja tuumaillaan suunnitelmia jatkoa varten! 

Lumisten kelien huonompi puoli