Keväisiä.. eikun talvisia turinoita

Viime viikolla pihalla näytti ja tuntui kovin keväiseltä, mutta tällä viikolla on kevättakki ja työmatkapyöräily jälleen vaihtuneet talvisiin kamppeisiin ja kulkuvälineisiin. Vapaapäivän kunniaksi saan vihdoin ja viimein päivitettyä blogia, yritystä on ollut muutaman kerran aiemminkin. Käydäänpä siis läpi alkuvuoden tunnelmia ja kuulumisia.

Pakkasvarustelua kahdella eri tyylillä

 Ansa retkeilemässä Könkkölässä

Jääparta

Vuosi startattiin tammikuussa osteopaatin tarkastuksella. Molemmat koirat pääsivät käsittelyyn ja mitään ihmeempää ei löytynyt. Ansalle saatiin lisää liikettä jäseniin sekä rankaan ja Ruutin pienet rintarangan jumit saatiin auki. Oli helpotus kuulla, että kaikki oli kunnossa, sen verran rajulta näyttää kaksikon kohellus lenkillä. Toinen alkuvuoden terveystapahtuma oli Ruutin röntgenkuvat, jotka räpsittiin helmikuun alussa. Kyynärät ja lonkat olivat terveet: A/A ja 0/0. Selkä kuvattiin epävirallisesti ja siellä lääkäri sanoi joidenkin nikamien päiden näyttävän vähän teräviltä. Se ei kuitenkaan ole mitään mikä aiheuttaisi toimenpiteitä, joten rauhassa saadaan näiden tulosten myötä harrastaa. Terveysrintamalla olisi seuraavaksi tarkoitus ultrata Ansan sydän vielä tässä kevään aikana.

Jääkausi jäi harmillisen lyhyeksi tänä talvena, 

mutta otimme ilon irti jäästä silloin kun sinne pääsi

Agilityn osalta aloitimme Ruutin kanssa tammikuun lopulla valmennusjakson Tiia Vitikaisen opeissa ja viiden kerran jakso taputeltiin valmiiksi tällä viikolla. Nyt odottelemme uuden jakson alkua, koska tykästyin valmentajaan kovasti. Olimme porukassa ainut mölli-koirakko, muut olivat kisaavia, suurin osa kolmosissa. Teimmekin valmennuksessa vaikeita 3-luokan tasoisia ratoja, joilla tuli vastaan monenlaista tärkeää opeteltavaa. Ruuti on näppärä oppilas, se keskittyy treeniin tosi hyvin ja omaksuu uusia asioita nopeasti. Vaikka radoilla on tehty hankalia kiemuroita, Ruuti tekee hommia ihanalla vauhdilla ja innolla. Valmentajan sanoin: Ruuti on erittäin lupaava nuori koira!

Ruutin penturyhmä tuli päätökseensä kun agility-jakso vaihtui helmikuun lopulla ja siirryimme siinä yhteydessä uuteen ryhmään. Jokatoinen viikko treenaamme kouluttajan opeissa ja jokatoinen viikko itsenäisesti ryhmän kanssa. Treenejä on uudella porukalla takana jo neljä ja hyviä juttuja onkin tullut treeneissä eteen. Itsenäisesti olen käynyt harjoittelemassa helpompia juttuja haastavien ratakuvioiden vastapainoksi. Valmennuksessa porauduimme yhdellä kerralla oikein kunnolla kontaktien kouluttamiseen, joten kontaktitreenejä on tehty ja edistyttykin mukavasti. Kepit pitäisi nyt ottaa käsittelyyn, jotta voisi luottaa niiden olevan suurinpiirtein valmiit syksyyn mennessä. Helmikuussa kävimme starttaamassa ensimmäistä kertaa möllikisoissa, kun seura järjesti joukkue-möllit ja kouluttamastani ryhmästä ei olisi muutoin tullut joukkuetta kasaan. Helppo rata koostui putkista ja hypyistä, me hyllytimme väärällä radalla. Muut joukkuelaiset tekivät kuitenkin hienoja suorituksia ja joukkueemme oli lopulta kilpailun toinen. Heti päästiin palkinnoille, tosin ei omasta ansiosta!

Tässä on Ruutin agilityä parin pienen pätkän verran, näitä katsellessa huomaa, että edistystä on tapahtunut ihan jo tässä parin kuukauden aikana. Ensin penturyhmän treeneissä kotihallilla vauhtirataa ja käännöksiä:

Ja pientä pätkää ekalta valmennuskerralta:

Ansan kanssa emme oikeastaan koko talvena treenanneet ollenkaan. Mietin pitkään mitä teen nyt kevät- ja kesäkaudella ja keksin lopulta, että ilmoitan Ansan tuuraajaksi johonkin ryhmään. Kirjoitin toiveeseeni, että ryhmän ei tarvitse olla mikään huippukisaajien ryhmä, joten pääsimme tuuraamaan mölli-1-luokan ryhmään, jossa pari koirakkoa on kokeillut kisaamista ykkösissä ja muut ovat lähes kisavalmiita. Yhden treenikerran jälkeen valintani tuntuu oikein hyvältä. Meidän ei tarvitse Ansan kanssa päästä tekemään ratatreeniä joka viikko ja treeneissä tehdään mukavan soljuvia ratoja, joilla päästään harjoittelemaan etenemistä ja yritetään saada sitä vauhtia ja intoa tekemiseen lisää. Tavoitteena Ansan kanssa on pitää hauskaa agilitykentällä ja hauskaa meillä ensimmäisissä treeneissä olikin.

Ansan talvipesä

Muutoin ollaan lenkkeilty ja nautittu vaihtelevista keleistä. Tammikuulla oli kireä pakkasjakso, jolloin Ansa opetteli tossujen käyttöä ja Ruuti läähätti ulkona muhkeassa turkissaan. Leikkuukone syyhysi sormissa jo tammikuun alussa kun tuntui etteivät kurakelit lopu ikinä ja Ruutin turkki oli kaamea takkukasa. Minullahan oli ajatuksena viedä Ruuti näyttelyyn helmikuun lopulla, mutta luovuin tuosta ajatuksesta aika nopeasti. Kun kelit helmikuulla lauhtuivat, otettiin kone ja sakset esiin ja nyrhittiin Ruutin tukka alas. Sieltä pörröturkin alta kuoriutui ihana pieni muikku-koira! Tykkään niin paljon Ruutin sporttisesta rakenteesta. Turkin väri vaaleni valtavasti ja silmillään Ruutilla on tyylikäs zorron naamio. Keventyneen olemuksen myötä on ollut mukavampi rentoutua kotona ja liidellä lämpimässä agihallissa.

Ruuti ennen ja jälkeen!

 Neon2 lenkkeilee

Talvilomalla käytiin verestämässä vanhoja muistoja Haukanniemessä ja Tuomiojärven jäällä 

pitkästä pitkästä aikaa. Oli ihanaa ja tuli ikävä niitä menneitä päiviä ja Oonaa, jonka kanssa 

tallattiin Haukanniemen polkuja yli viiden vuoden ajan!

Nessi ja Lyyti -serkut vierailivat meillä yhden viikonlopun ja minä 

uskaltauduin lenkkeilemään nelikon kanssa yksin jäisillä teillä

 Reilu viikko sitten metsässä näytti jo kovin kesäiseltä

Lunta on ollut meillä koko talvena vähän, mutta harmillisesti viime viikkoina metsäpolut ovat olleet jäässä, vaikka muualla metsässä ei lunta ollutkaan. Löysimme kuitenkin meille oman koirapuiston, eli sulan metsälämpäreen, jossa koirat ovat päässeet irrottelemaan urakalla. Paljas maa ja metsän tuoksut ovat saaneet koirissa aikaan oikein erityisen vauhdin ja innostuksen ja Ansa on juoksuttanut Ruutia pitkät pätkät kovaa vauhtia. Tällä viikolla olemme taas saaneet lunta ja kyllähän se jalka nousee kepeästi myös valkoisessa metsässä. Ansasta huomaa kuinka lihakset ovat kasvaneet sitten viime kesän. Toivottavasti kevätsäät hellivät meitä, niin koirat sekä tietysti me perheen kaksijalkaisetkin saamme jatkaa tätä kuntokuuria.

Ansan valinta sunnuntain ohjelmaksi

Ruuti oli erimieltä asiasta

Lumen lisäksi taivaalta on tullut viime päivinä myös aurinkoa