Vuosi vaihtui ja se vaihde sujui meidän laumalta ihan hyvin. Ansalla oli ensimmäistä kertaa resepti-rauhoittavat. Aiempina vuosina on menty erilaisten reseptivapaiden valmisteiden turvin, ensin kokeilussa oli Serene-Um, jolla ei paljon ollut vaikutusta ja kahtena viimeisenä uutena vuotena Calmexia. Se rauhoitti Ansaa jonkin verran, mutta ei mielestäni tarpeeksi, koska niitä selkeitä paniikin hetkiäkin ehti tulla, jolloin tutistiin kylppäri-bunkkerissa. Lisäksi äänipelot on tässä vuosien varrella yleistyneet, viimeisimpänä syksyisen kattoremontin myötä. Joten miksi ei lääkitsisi koiraansa kunnolla, jotta sen ei tarvitse pelätä.
Tällä kertaa lääkkeenä oli siis Xanor, jota varmasti käytämme jatkossakin. Ansa söi illan aikana kaikkiaan 5 tablettia kolmeen erään jaettuna. Tämä vuoden vaihde oli rauhallisin mitä meillä on ollut sen ihan ekan Ansan vuoden vaihteen jälkeen, tosin silloin huolehdittiin Oonasta, joka säikähti paria päivää ennen uuden vuoden aattoa pihalla kohdattua rakettia. Ansa oli nyt mukavan rento, vaikka se toki kuunteli myös ääniä. Kylppäri oli myös käytössä turvapaikkana ja radio siellä soimassa, mutta etenkin loppuillasta Ansa tuli sieltä seurustelemaan muiden kanssa keittiöön. Vähän hassuksi ja humalaiseksi lääkkeet Ansaliinoksen vetivät, rappusissa huojuttiin ja kädet meinasi mennä kitaan lihapullien mukana!
Ruuti ei tuumannut mitään raketeista. Vähän kuunteli, mutta ei pelännyt. Edellisenä iltana ollessamme agi-hallilla, joku valopää tuli losauttamaan tulitteitaan viereiselle parkkipaikalle. Ruuti jatkoi vaan leikkiä pamauksista huolimatta. Ruutille rankin osuus aattoillassa oli pienimmän vieraamme eli ystävien 2-vuotiaan pojan touhujen seuraaminen. Vaikka pieni vieras meni nukkumaan jo aiemmin, valvottiin me aikuiset pitkälle yöhön ja se oli Ruutille tiukka paikka. Seuraava päivä menikin koirilla (ja myös meillä ihmisillä) pääosin nukkuessa.
Kerrataas vähän viime vuotta ja suunnitellaan tulevaa, eikös niin kuulu aina tässä vaiheessa tehdä?
Ansan vuosi 2013
Ansan vuodesta suuri osa meni sairastaessa ja toipuessa. Se oli tylsää, mutta toisaalta Ansa on näin aikuisena kovin lunki ja laiska, joten ei se ottanut pahemmin pulttia lepäilystä. Alkuvuodesta Ansan varvas venähti, joten kevät meni pienellä hihnalenkkeilyllä ja varpaan kuntouttamisella. Tammikuussa ehdimme käydä pari kertaa agility-treeneissä, mutta sen jälkeen harrastukseen tuli pitkä tauko. Huhtikuussa Ansa täytti 5 vuotta! Toukokuussa pääsimme tekemään jo normaalin mittaisia lenkkejä, tosin hihnassa edelleenkin ja alkoi selvitä, että varvas ei lepuuttamisella parane, vaan ärtyy aina rasituksesta uudelleen, joten teimme päätöksen amputoinnista. Toukokuussa Ansa kävi myös vuoden ainoan kerran näyttelyssä, josta tulokseksi EH. Kesäkuun alussa varvas sitten amputoitiin ja siitä alkoi taas uusi toipilaskausi.
Ansaa kuntoutettiin pikkuhiljaa ja liikuntaa lisättiin vähitellen. Heinäkuulla Ansa pääsi ensimmäisiä kertoja juoksemaan vapaana. Heinäkuussa kokeilimme Ansan kanssa myös uutta lajia - doboa. Loppukesästä vierailimme myös jälleen agility-hallilla ja aloitimme varovaisen harjoittelun hyppytekniikan parissa. Syksyn aikana Ansa kävi niin fysioterapeutin kuin hierojankin hoidettavana ja jumppasi kotona. Pääsimme normaalin lenkkeilyn makuun ja kävimme pitkiä sienireissuja. Agilityä treenattiin silloin tällöin itsenäisesti ja marraskuun alussa kävimme wawisemassa Lempäälässä muiden whippetien kanssa. Loppuvuodesta lenkkeily vaihtui taas hihnapainotteisemmaksi, kun pimeät illat rajoittavat vapaana juoksemista.
Tälle vuodelle toivon Ansalle terveyttä ja paljon iloisia lenkkejä metsissä ja juoksemista koirakavereiden kanssa. Agilityssä pidämme nyt talvikaudella osittaista taukoa ja käymme silloin tällöin hallilla hassuttelemassa, eli riehumassa ja nostamassa motivaatiota ja virettä. Tavoitteena agilityssä on muutenkin hauskanpito! Helmikuun lopulla alkavalle uudelle agi-jaksolle toivon meidän pääsevän jonkinlaiseen veteraani-ryhmään, joka treenaisi pikkaisen harvemmin ja lämpimämpien kelien tullen tavoitteena olisi korkata myös kisakausi kotihallissa.
Yritän saada itseäni niskasta kiinni ja jumpata koirien kanssa useammin. Dobo-pallo pitää saada aktiivisempaan käyttöön! Ansan kanssa olisi kiva myös kokeilla jotain uutta lajia ja tehdä kotioloissa enemmän temppuilua. Ansan varalle on myös suunnitteilla sydämen ultraus.
Ruutin vuosi 2013
Ruuti-vauva saapui kotiin 12.1.2013 ja siitä alkoi meidän yhteiselämän opettelu. Talven ja kevään aikana keskityttiin pennun sosiaalistamiseen ja perustaitojen, kuten sisäsiisteyden, yksinolon, luoksetulon, odottamisen, istumisen ja hihnakävelyn harjoittelemiseen. Ruutille löytyi muita pentukavereita ja Ansasta tuli hyvä kaveri heti alusta lähtien. Ruuti kävi tutustumassa agilityhalliin ja alkoi kevään aikana harjoittelemaan putkeen menoa, aidan siivekkeiden välistä juoksemista ja esteiden takaakiertämistä. Maaliskuussa Ruuti aloitti perustottelevaisuuden harjoittelun penturyhmässä ja loppukeväästä Ruuti ehti käydä isäntänsä kanssa myös 10 kerran tokon alkeiskurssin.
Huhtikuussa Ruuti kävi mätsärissä ja pentunäyttelyssä ilman ihmeempää menestystä. Näyttelyn jälkeen Ruutin turkki ajeltiin ensimmäisen kerran. Loppukeväästä Ruuti opetteli uimisen jaloa taitoa ja kesä menikin lenkkeillessä ja loiskutellessa järvissä ja rapakoissa. Ruuti nautti mökillä olemisesta. Kesän aikana Ruuti harjoitteli edelleen alkeisjuttuja agilityssä ja heinäkuussa aloitimme myös uuden toko-kurssin. Elokuun lopulla alkoi uusi agility-jakso, jolla pääsimme pentujen agility-ryhmään. Syyskuussa kävimme myös hyppytekniikkakurssin ja vietimme viikonlopun leirillä muiden Caraydan-koirien kera! Syyskuussa alkoivat Ruutin ensimmäiset juoksut ja Ruuti alkoi olla aikuismitoissa kroppansa puolesta.
Lokakuussa Ruutia kävi hoitamassa hieroja. Marraskuussa tuli täyteen eka vuosi Ruutimaista elämää. Sen kunniaksi aloitimme 6 kerran agilityn jatko1-kurssin Haukkuvaarassa. Loppuvuodesta tuntui, että agilityssä mentiin välillä ryminällä eteenpäin ja tehty pohjatyö alkoi tuottaa tulosta. Joulukuussa kävimme myös hyppytekniikan jatkokurssin.
Ruutin varalle on tälle uudelle vuodelle suunnitteilla paljon agilityä! Treenijakson vaihtuessa jatkamme toivottavasti harjoittelua saman opettajan ohjastuksella. Luvassa talvella on myös viiden kerran valmennus eri open kanssa ja toivottavasti myöhemminkin erilaisia lyhytvalmennuksia ja kursseja eri kouluttajien opeissa. Tavoitteena on jatkaa hyppytekniikan harjoittelua aktiivisesti sekä talven ja kevään aikana opetella kepit ja kontaktit kutakuinkin kuntoon. Etenemisen ja itsenäisyyden harjoittelua jatketaan, lisätään erilaisia ohjauskuvioita ja pidennetään pikkuhiljaa ratoja. Kevään aikana voisimme ottaa osaa möllikisojen hyppy-putki-luokkaan. Katsotaan kuinka meidän treenaus etenee, kenties kisaratojen korkkaaminen on ajankohtaista loppuvuodesta, mutta mikään kiire ei ole!
Tokon osalta en uskalla ottaa mitään tavoitteita, mutta toivottavasti meillä jää aikaa siihenkin harrastukseen. Lisäksi haluan doboilla ja jumppailla myös Ruutin kanssa, tehdä pitkiä metsälenkkejä ja käydä juoksemassa yhdessä. Haaveilen myös Ruutin viemisestä MH-luonnekuvaukseen, joka voisi olla ajankohtainen syksyn puolella. Näyttelyiden osalta olisi tarkoitus osallistua Jyväskylän näyttelyyn helmikuun lopulla, mutta sen jälkeen turkki ajellaan ja voi olla ettei sitä jakseta ihan heti kasvatella takaisin. Toiveissa näyttelystä on EH. Viimeisempänä, mutta ei suinkaan vähäisempänä on tarkoitus kuvauttaa Ruuti talven aikana. Tutkintalistalla on lonkat, kyynärät ja selkä, silmät kuvautan sopivan joukkotarkastuksen tullessa vastaan. Lisäksi tavoitteena on jatkaa fiksun koirakansalaisen taitojen opettelua: nätisti ja hiljaa kulkemista, Ansan kiusaamattomuutta ja muita tärkeitä juttuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti