Ansan kanssa saatiin rallytokon avoimen luokan valmennuskurssi päätökseen kesäkuun alulla. Ihana oli huomata, että ollaan opittu monenlaista ja saatu sitä vireen virittelyäkin kokoajan parempaan suuntaan. Valmennuksessa opeteltiin tosiaan nimensä mukaisesti niiden peruskylttien ohella sitten uusia ja vaikeampia avoimen luokan kylttejä. Osa oli helppoja, osa haastavampia mutta suurimmasta osasta selvitään (ainakin jotenkin) kunhan vire ja into tekemiseen on oikea. Joissain avoimen luokan kylteissä tarvitaan tarkkuutta ja uudenlaista kehonhallintaa ja osaamista. Käännöksiä on pyritty opettelemaan alusta alkaen pieniksi, vaikka alokasluokan kisoissa sallitaankin hyvin väljät käännökset. Ansalta luonnistuu kivasti takapään käyttäminen, joten niukat käännökset eivät sen puolesta ole ongelmallisia. Sivuttain liikkuminen, eli esimerkiksi kyltti jossa koira on sivulla, ohjaaja ottaa askelen suoraan oikealle sivulle ja koiran tulisi siirtyä mukana taas perusasentoon on uusi haaste. Samoin avoimessa luokassa vastaan tulevat asennonvaihdokset, etenkin maahan-istu, istu-seiso vaihdokset ovat Ansalle haasteellisempia. Alas meneminen on näköjään helpompaa kuin ylös nouseminen.
Muita uusia juttuja on houkutus, joka ei ihan ottanut onnistuaakseen kurssin loppukokeessa, jossa jouduin nostamaan Ansan valjaistaan pois avoimelta raksusäkiltä! Hyppy puolestaan oli välillä agility-tyyliin liian innokas ja lennokas, välillä taas nätti, pieni ja koottu hyppy, jonka jälkeen Ansa palasi tiiviiseen seuraamiseen. Pienenä välipalana on silloin tällöin harjoiteltu muuten myös oikealla seuraamista. Huomaa, että tällaiselle koiralle, jonka kanssa ei ole treenattu tokoa, on tuo oikealla seuraaminen tai ainakin sen alkeiden harjoittelu melko simppeli temppu. Ansa ei ole ehdollistunut toimimaan vasemmalla puolella, vaikka nyt vuoden verran on näitä rally-juttuja ja seuraamista aika paljon harjoiteltukin.
Kesän suurin uutinen on, että kävimme Ansan kanssa testaamassa meidän rally-taitoja ihan oikeissa rally-toko-kisoissa! Kisat järjestettiin täällä kotikulmilla ja meille heltisi paikka varasijalta muutamaa päivää ennen koetta. Vähän meinasi jännittää koitos ja oli sellainen fiilis, että kannattaako kisoihin lähteä lainkaan. Huolestunein olin Ansan vireestä: jos vire on kohdillaan, sujuu homma varmasti ihan hyvin, mutta jos virettä ei saada nostettua, ei silloin meitä auta mikään. Kisat oli meille vieraalla paikalla, mutta mukavalla nurmikentällä ja kelikin armahti. Ennen rataantutustumista satoi kaatamalla ja me pideltiin Ansan kanssa sadetta pienen koivun alla. Pian paistoi taas aurinko täydeltä terältä ja meidän suorituksen aikana tihutti vähän, mutta isompi sade alkoi vasta sen jälkeen. Ansan viritteleminen ennen rataa tuntui tervan juonnilta. Se katseli yleisöä ja muita koiria, namitkaan ei meinanneet kiinnostaa. Hetkeksi sain sen hillumaan, mutta sitten into taas lopahti. Onneksi radalla oli näkynyt monenlaisia suorituksia, joten paineet oli itseltä pois ja tuumasin, että tullaan pois jos homma ei lähde sujumaan.
Radalle mennessä Ansa ehkä itse tajusi mitä sinne tultiin tekemään ja nosti itse virettään. Päätin pitää meidän kontaktin yllä katkeamatta heti ensi hetkestä lähtien, joten en vilkuillut tuomaria vaan minun katse kohdistui vain Ansaan. Toisaalta pyrin pitämään oman ylimääräisen hössötykseni kurissa. Meidän rallyilyhän on sitä, että minä jatkuvasti selitän, kehun, innostan Ansaa suullisesti. Mutta jos se menee överiksi ja itselle iskee paniikki siitä koiran puuttuvasta vireestä ja innosta, niin sitten jotenkin onnistun laskeutumaan kroppani kanssa Ansan päälle, josta se ahdistuu vielä enemmän. No tähän ei onneksi ajauduttu tällä radalla, vaan mentiin selkä suorana ja sopivasti hössöttäen eteenpäin!
Yksi kyltti ”hyllytettiin” väärän suorituksen vuoksi, eli maahanmenossa Ansa ei mennyt loppuun saakka alas, enkä minä edes huomannut sitä ja korjannut asiaa. Tästä -10 pistettä. Viimeisellä kyltillä istu- 1 askel+istu, 2 askelta+istu, 3 askelta+istu -kyltin suorituksen aikana Ansa jäi vähän haahuilemaan ja haistoi maata ennenkuin istui hiukan väljään perusasentoon. Tästä tuli -2p (puutteellinen yhteistyö ja epätarkka suoritus). Olin jo ennen rataa päättänyt, etten lähde korjaamaan mitään, koska siinä vire helposti laskee kun junnataan paikallaan, joten tästä jatkettiin vaan täyttä höökiä maaliin. Siinäpä ne meidän virheet sitten olikin, tuloksena 88 pistettä ja tuomarilta kommentit ”kaunista yhteistyötä ja hienosti ohjattu!”. Se oli siis hyväksytty suoritus ja ai että kun olen tyytyväinen tähän debyyttiin ja ihan parhaaseen kisakaveriini!
Ansan kesään on mahtunut myös vähän ikävämpää sattumusta, sillä muutama viikko sitten kotiin tullessani Ansaliinos ontui toista takajalkaansa. Tutkimisen jälkeen vika osoittautui olevan varpaassa, joka oli turvoksissa. Sitä on nyt leputeltu lenkkeilemällä hihnassa, tosin Ansa itse olisi sitä mieltä, ettei mitään lepuutteluita tarvita vaan täyttä höökiä voisi riehua menemään (ainakin silloin kun ei laiskota). Kotona koirat onkin painineet valtavasti, ei ne näin kovasti ole vähään aikaan sisätiloissa leikkineet. Turvotus laantui varpaasta nopeasti, mutta katsotaan nyt kuinka tilanne kehittyy ja otetaan rauhallisemmin vielä jonkin aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti