Kesää ja Ruuti-agia

Ruuti Agirodussa, kuva: Sanna Piironen

Kesän paras aika on täällä, sillä meillä alkoi kesäloma! Vaihtelevat kesäkelit on ainakin mahdollistaneet normaalin lenkkeilyn. Ei ole tarvinnut hikoilla helteillä, vaikka olisihan sekin välillä mukavaa vaihtelua. Kerrotaas aluksi Ruutin agi-kuulumiset alkukesän osalta.  

Ruutin kanssa keskityttiin kesäkuussa juoksu-A:n opetteluun. Nyt se projekti on käynyt vähän pienellä liekillä, mutta lomalla olisi tarkoitus jatkaa harjoittelua. Aloin siis opettaa Ruutille A:lla juoksemista ihan vain juoksuttamalla sitä lentävän palkan (pallon) perässä madalletulla A:lla. Tätä testattiin kerran keväällä, eikä Ruutille näyttänyt olevan mikään ongelma juosta läpi, pysäytys ei ollut kauhean vahva. Nyt projektin aluksi tehtiin muutamalla ensimmäisellä kerralla toistoja madalletulla A-esteellä. Olisiko aluksi A:n harja ollut noin minun vyötärön korkeudella (ehkä metrin korkeudella?), josta parin välivaiheen kautta korotin sitä oman leukani korkeudelle ja lopuksi sitten täyskorkeaksi. Otettiin lähestymisiä paikaltaan ja vauhdista sekä pikkuhiljaa muiden esteiden kautta. Pallo lensi aluksi jokaisesta suorituksesta ja niistä hyvistä osumista tuli palkkana leikki, muista sitten otettiin pallo vähäeleisesti pois ja kokeiltiin uudelleen. Naksuttajakin mulla oli käytössä ja videokuvaus toki myös. Naksuttimen kanssa tuli vaan ongelmaksi se, että naksuttajilta naksautus saattoi livahtaa niistä yliloikkauksistakin, joita jonkin verran tuli. Hankalahan sitä osumaa on vauhdissa nähdä itsekin, saatika sitten jos naksuttelija ei ole tottunut niitä täydellisiä osumia bongailemaan. 

Välillä tehtiin toistoja etupalkalla, joka aiheutti aluksi himmailua (ollaan tehty 2on2offia etupalkalla), mutta sitten rupesi toimimaan kivasti. Lisäksi aloin jalostamaan palkkausta niin, että palkkaa tulee vaan osumista. Valaiseva huomio oli, että Ruutin pitää saada hyvä vauhti päälle ennen A:ta (kuten siellä kisaradoillakin on), että se saa loikkansa venymään riittävästi harjan yli ja vastaavasti sitten se seuraava loikka osuu nätisti kontaktille. Nyt pienen tauon jälkeen kun on A:ta tehty, huomaa että sitä täytyy vielä rutkasti vahvistaa ja tehdä niitä toistoja lentävän palkan kanssa. Tauon jälkeen nimittäin Ruuti jopa kerran pysähtyi A:n kontaktille, mitä ei koko projektissa ole ennen tätä tapahtunut... Projektin alkupään videot on säilössä kameran muistikortilla, mutta tässä pätkä eilisestä treenistä, jossa tuo oli paras toisto muutamasta juoksukerrasta *klikkaa videoon* 

A:n kanssa ripirinnan on sitten jalostettu sitä puomin pysäytyskontaktia. Ihan alkeisharjoituksia on tehty: laita sinä ne tassusi nätisti siihen kontaktille, niin minä heitän namuja nenän alle. Etupalkalla on tehty alastulolta 2on2offiin lähettämisiä ja sitten toki kokonaista puomia ja puomia radan osana. Ennen meidän kuun alun kisakoitosta testattiin radalla juoksu-A:n ja pysäytys-puomin yhdistämistä ja tosi hienosti Ruuti silloin hiffasi, että kyseessä on kaksi eri asiaa. Jotenkin vaan ratatreeneissä se ensimmäinen puomin ensimmäinen toisto menee usein vikaan, eli kaveri juoksee läpi. Viime maanantain ryhmätreeneissä otin meidän vuoron aluksi pelkkää puomia ja taas se ensimmäinen juostiin läpi. Sitten tehtiin hienoja pysäytyksiä ja myös radan osana ja rallattelufiiliksessä se pysäytys onnistui hyvin. Pitäisi vissiin ennen kisojakin päästä lämppäämään puomille, harmi vaan että harvoin se on mahdollista. No, ei kait tähän auta kuin harjoittelu, hinkataan sitä puomin pysäytystä oikein urakalla seuraavat kuukaudet. 

Tuo aiemmin mainitsemani kisakoitos oli siis Agirotu-reissu helteiseen Nastolaan kuun alussa. Meillä oli majoitus varattuna vain la-su-yöksi, mutta minä olin ilmoittanut meidät kisaamaan lauantain ensimmäiselle radalle, joten matkaan lähdettiin hiukan liian aikaisin aamulla. Kello soi 4:09 ja kotipihasta startattiin ennen puoli kuutta. Aamusta kisattiin siis kakkosten C-agilityradalla, joka oli virallinen kilpailu ja samalla karsintarata iltapäivän Finnish Open finaaliin. Rata oli kiva, muutama kiekura muutoin suhteellisen suoran etenemisen lomassa. Ennen puoliväliä Ruuti räpsäytti alas yhden riman. Sen jälkeen juoksi puomin kontaktin läpi pysähtymättä ja puomia seuraavan renkaan ohi, josta kielto. A:ta ei vielä tällä radalla päästy testaamaan. Radalta meille tulokseksi 10 ja sija 12. Tällä päästiin kuitenkin sinne iltapäivän finaaliin, koska kakkosluokkalaisista sinne kelpuutettiin 15 parasta.

Lauantaipäivä oli varsin pitkä ja helteinen. Meidän eka startti oli siis aamulla ysin maissa ja finaalirata vasta iltapäivällä kolmen kieppeillä. Kaikessa väsymyksessäni mietin, josko vaan lähtisin hotelliin nukkumaan ja jättäisin koko finaalin välistä. Onneksi mukana oli hyvää evästä, meidän leiripaikka oli varjoinen ja Ruuti eleli rauhassa häkissään. Siinä sitä sinniteltiin finaaliin saakka. Finaalin tuomarina oli saksalainen Alexander Beitl ja hänen radallaan olikin melkoisia saksalaisia kiemuroita. Suoraa etenemistä oli ehkä korkeintaan kaksi estettä kerrallaan (jos sitäkään), takaakiertoja paljon. Vähän tahmealta tuntui oma meno, varmasti pitkälti väsymyksestä ja helteestä johtuen. Pari virhettä taisi radalla meille tulla, puomin kontaktilla Röpö hidasti kivasti, A:n juoksua en ehtinyt näkemään enkä hoksannut keltään kysyäkään miltä se näytti. Rata päättyi hylkäykseen toiseksi viimeisen esteen jälkeen, kun Ruuti livahti maalihypyn sijasta sisään sivulla olleeseen putkeen, jota en tajunnut ennakoida. Vaikka oma tuntuma ohjauksesta ja radalla etenemisestä olikin melkoista vääntämistä, niin jälkikäteen sain seuratoverilta kommenttia, että meidän meno näytti hienolta. Tyytyväinen olen myös siihen, että tein ehkä ensimmäistä kertaa Ruutin kanssa kisaradalla pakkovalssin ja sehän toimi. Moni paljon osaavampi koirakko hyllytti siinä kohdassa kun ohjaajat tekivät pakkovalssia liian kaukana esteestä. Ja hei, ikinä ei olla näin isoissa karkeloissa kisattu ja samalla radalla oli myös niitä kolmosten huippukoirakoita!

Lauantai-iltana käytiin pieni kiertoajelu ja –kävely vanhassa kotikaupungissani Lahdessa ja yö melko katkonaisine unineen vietettiin vesikoiraseurassa Ruutin veljen ja sukulaissedän kanssa. Sunnuntaina taas reippain silmin kisailemaan! Sunnuntain ohjelmassa meillä oli vain joukkueviesti, jossa olimme osa Drogas Locas-sisarusjoukkuetta. Joukkue kasattiin viime vuoden Agirotua varten, mutta Ruutin juoksujen vuoksi me jouduttiin jättämään silloin kisailut väliin. Ei me tänäkään vuonna oltu mikään joukkueen helmi, vaan hyllytettiin ensimmäisen kerran jo heti toisella esteellä..! Lähdössä en meinannut saada Ruutia istumaan rauhassa paikalleen. Rups oli radalla räyhäkäs ja meno tökki sinne sun tänne. Onneksi sisarukset tekivät hienoja suorituksia ja lopputuloksissa meidän tiimi olikin medi-kisaavien joukkueviestin neljäntenä. *Täällä* video suorituksista. 

Agirodun jälkeen on vähän hölläilty ja pikkuisen treenattukin. Loman alkuun on otettu parit pienet itsenäiset treenit, joissa aiheena puomin pysäytykset, muutama toisto juoksu-A:ta, keinua sekä vähän hyppytekniikkaa. Loman varrella on tarkoitus treenata itsenäisesti monenmoista ja on meillä jokaviikkoiset ryhmätreenitkin luvassa. Elo-syyskuulle olen suunnitellut aktiivisempaa kisaputkea ja pari kivaa ulkopuolisen kouluttajan koulutustakin on sinne tiedossa. Nyt lomalla Ruuti pääsee myös tutustumaan rallytokoiluun, sillä ilmoitin meidät viikonlopun kestävälle rallyn starttikurssille.

Lyhyttukkainen Röpö kesäkuussa