Nämä upeat agilitykuvat on ottanut Annamari Sundgren ja ne ovat siltä meidän viimeiseltä kakkosluokan radalta Laukaassa 8.9.2012, jolla voitettiin ja noustiin kolmosiin. Vuoden Agility Whippet 2012 -tuloksetkin on julkaistu ja Ansaliinos oli tällä kertaa neljäs tässä listauksessa! Tulokset löytyvät
Whippet-Harrastajien sivuilta.
Ansan talvi on jatkunut ensin aktiivisemmissa merkeissä ja sitten taas oloneuvoksena. Ansa ehti juosta muutamia kertoja vapaana ja käydä pari kertaa hallilla aloittelemassa treenausta, kunnes kolme viikkoa sitten Ansan varvas napsahti uudelleen leikkiessämme agilityhallilla. Varvas turposi ja Ansa joutui taas lepoon. Varpi kuvattiin lääkärillä, eikä siinä näkynyt murtumaa, joten lääkärin diagnoosi oli jänteen venähdys. Varpaassa oli vähän nestettä, vaikka pääasiassa turvotus oli parissa päivässä ehtinyt jo laskea. Ansa sai kahden viikon tulehduskipulääkekuurin, jonka aikana se sai käydä ulkona vain lyhyesti hoitamassa asiansa. Kahden viikon täyslepo jatkuu sitten kahden kuukauden rauhallisella remmilenkkeilyllä... Pikkuhiljaa voimme kasvattaa lenkkien pituutta ja joskus sitten toukokuulla kokeilla vapaana juoksemista.
Aluksi Ansa oli hetkessä kolmijalkainen, jos se innostui meidän pikkuisilla pyrähdyksillä ulkosalla ottamaan yhtään juoksuaskelta. Siksi Ansa ja Ruuti ovatkin ulkoilleet pääasiassa erikseen, jotta minimoitaisiin ne kirmailutilanteet. Olen välillä myös paketoinut Ansan kipeää tassua, jottei varvas pääse muljuamaan ikävästi ulkoillessa. Nyt kolmen viikon lepuuttamisen jälkeen on päästy tekemään pieniä korttelikierroksia ja Ansa on tyytyväinen kun saa viipottaa nenä maassa vähän pidempiä matkoja. Sisätiloissa tytöt myös painivat paljon ja rajusti, eikä Ansan varvas ole nujutessa näyttänyt kipeentyvän.
Pikkuhiljaa siis mennään ja olemme varanneet runsaasti aikaa Ansan toipumiseen. Uusi agilityjakso oli alkamassa, mutta peruin hakemukseni ryhmäpaikasta kokonaan, koska puolen vuoden mittaisesta jaksosta ainakin puolet olisi jäänyt käyttämättä. Mitään varmuuttahan tuosta varpaan paranemisesta ei ole, sillä varvasvammat uusivat herkästi. Olen kuitenkin kuullut myös positiivisia tarinoita varvasvammoista ja avainsana parastumisessa taitaa olla se riittävän pitkä lepo. Kuitenkin kauhukuvat hurjan pitkistä sairaslomista ja varvasamputaatiosta lymyävät tuolla pääkopan perukoilla. Ei auta kuin mennä päivä kerralla eteenpäin ja tilanteen mukaan sitten katsotaan mitä seuraavaksi tehdään. Eikä se amputaatiokaan ole mikään maailmanloppu, vaan sillä on moni varvasvamma saatu lopullisesti kuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti