27.1.2013

9 viikkoa



Sainpas tytöt samaan kuvaan!


Toinen viikko elämää pennun kanssa takana. Voisi todeta, että tässä vaiheessa me ihmiset olemme päässeet sisälle pentuarkeen ja toisaalta pentu näyttää kotiutuneen täydellisesti. Ruutista on kuoriutunut tämän viikon aikana melkoinen riekkuja. Se saa hurjia hepuleita niin sisällä kuin ulkonakin. Murisee, ärisee ja haukkuu, jos siltä tuntuu ja on pääosin hyvin reipas ja touhukas tapaus! Ruuti on päässyt tutustumaan tuttuihin aikuisiin koirin. Jos sitä aluksi jännittää, se saattaa haukkua, mutta tottuu varsin nopeasti isompiinkin koirakavereihin. Ruuti osaa myös vahtia, puhisee oudoille äänille. Ja sen hupia on räksyttää omalle peilikuvalleen. Eteisen pelilikaappi on kokenut pennun hyökkäyksiä, kun sitä vastaan katsovaa kaveria pitää käydä myös tassuilla läpsimässä. Riiviö!

Alkuviikosta ajelimme bussilla keskustaan. Saatiin kokemuksia täydestä bussista, kävelykadulla tallailusta sekä ostoskeskuksessa ja parissa kaupassa vierailusta. Ruuti kipitti etunenässä kauppakeskusten liukuovista sisälle. Ohikulkevat ihmiset olivat kauhian kivoja ja kaikkia olisi pitänyt moikata. Aika monta ihmistä tuota pikkuista lelukoiraa tulikin tervehtimään ja kommentit olivat vähintäänkin mielenkiintoisia: "Minun kaverillekin on tulossa koira Espanjasta, hauska nähdä millaisia ne ovat. Kuinkas korkeaksi nämä sitten kasvavat?" "Onko se joku villakoira?" "Ai että espanjanvesikoira, nyt se saakin totutella Suomen talveen!". Kävimme myös matkakeskuksessa katselemassa junan lähtöä sekä tsekkaamassa liukuportaat ja hissin. Bussia pysäkillä odotellessa leikittiin jahtaus- ja vetoleikkejä. Lelut ja leikkiminen on Ruutista sen verran kivoja juttuja, ettei ympärillä oleva hälinä paljoa haittaa. 

Yksinoloa on harjoiteltu ahkerasti tällä viikolla ja sekin alkaa sujua. Ruuti on jäänyt kotiin omaan aitaukseensa jahtaamaan raksupalloa ja kotiin tullessa on yleensä vastassa ollut haukotteleva väsynyt pentu. Pisimmillään Ruuti on ollut yksin reilut pari tuntia ja tästä pidennetään aikaa pikkuhiljaa. Vasta viikon päästä ollaan molemmat ihmiset töissä, mutta onneksi minun vuorotyön vuoksi ei pennun tarvitse silloinkaan olla yksin ihan täysiä työpäiviä. Varmuuden vuoksi päätimme eristää tytöt toisistaan yksinolojen ajaksi. Ansa viettää päivänsä yläkerrassa ja saa lekotella sohvalla rauhassa. Ruutin aitaus puolestaan on alakerrassa ja sinne voi huoletta jättää raksuja etsittäväksi ja luita kaluttavaksi, eikä ole vaarana että Ansa kahmisi ne kaikki itselleen. Kahden kerroksen väkeä meillä siis, ainakin siihen saakka kun Ruuti kasvaa isoksi ja fiksuksi. 


 Ansa nökötti hienosti kuvaa varten, mutta pentua ei näkynyt missään...

 Tältä tilanne näytti sen jälkeen kun saatiin tuo yksi onnistunut kuva napsaistua. 




Ruuti treffasi eilen ekan pentukaverinsa - minibulli Paten! Pate on jo 13 viikkoa, mutta kooltaan olivat aikalailla samaa luokkaa. Myös Paten "isosisko" amstaffi Lara oli mukana ja myöhemmin seuraan liittyi myös australianpaimenkoira Ike. Aluksi Ruuti lähinnä väisteli Paten innokkaita painiyrityksiä, mutta alkututustumisen jälkeen R innostui painimaan ja lopulta komenteli poikia aika napakoin ärähdyksin ja haukkumalla. Laraa ei onneksi sentäs uskaltanut komentaa. Ruutikainen on melkoinen pakkaus! Agilityhalli on näin talvikeleillä melkoisen hyvä paikka painimiseen, ulkona lumihangessa turkin kastuessa tulee niin nopeasti kylmä.







Tällä viikolla olen rohkaissut mieleni ja Ansa on päässyt muutaman kerran spurttailemaan vapaana jäällä. Ja voihan voi miten onnellinen pikku himpetti se on ollutkaan!! Ensin ei vissiin oikein tajunnutkaan, että voi rallata kunnolla. Sitten kun tajusi, se sai hirmuisen juoksuhepulin ja kiihdytti täysiä pitkin umpihankea. Varvas ei ole ottanut itseensä näistä juoksupyrähdyksistä. Aloitellaan kuitenkin pikkuhiljaa tämä totuttelu vapauteen, pehmeällä alustalla ja aikaa rajoittaen. Muuten on menty aikalailla päivittäin sellaisia viiden kilometrin reippaita hihnalenkkejä. Ja toinen eka kerta on myös koettu, oltiin nimittäin reilun kahden kuukauden tauon jälkeen agi-treeneissä! Oli ihan huippua, vaikka meidän treenaamiset rajoittui muutamaan muutaman esteen pätkään ja Ansallakin oli fleece-haalari niskassa kokoajan, kun oli sen verran kylmä. Matalilla esteillä ja pienillä pätkillä aloitellaan. Ansa kyllä kurvaili mutkat suoriksi ja kiisi aikamoista tahtia namirasialle!



Ei kommentteja: