Ansa ja Aida

Ansa kävi viikolla leikkimässä Aida-kettuterrierin kanssa. Hienot kuvat on ottanut Ansan Jouni-isä.

Sukulenkki

Kuvia parin viikon takaa kun kävimme lenkkeilemässä siskon porukan ja heidän Nessi-koiransa kanssa.

Syys-hupeja

Meidän lähipellot puitiin viime viikolla. Ajattelin, että tuo piikikäs sänki on huono juoksualusta koirille, korren pätkät raapivat koivet rikki. Noh, kävelimme parina päivänä pellon vieressä mutta kummasti koirien tie vietti aina sinne pellolle eikä piikikkyys häirinnyt niitä saatika jättänyt jälkiä. Eilen suuntasimme sitten retkemme reilusti suoraan pellolle ja voi kun koirilla olikin hauskaa!

"Moro!"

Ansa bongasi parven taistelevia variksia pellon toisella laidalla ja säntäsi saalistamaan.

Hätyyttelyn jälkeen tultiin huimaa vauhtia takaisin!

Ansa on jo ISO (tänään eläinlääkärin puntarilla 11kg).

Yritin saada koirat poseeraamaan yhdessä. Tuli mieleen minusta ja siskosta lapsena viljapellossa otetut kuvat. Tällä kertaa tuloksena ei kuitenkaan ollut yhtä idyllisiä otoksia. Mallini eivät nimittäin halunneet esiintyä.

Oona poseerasi itsekseen nakinpalojen voimalla. Ja nautti auuringosta.

Ansan korva-show.

Kun ensimmäinen pelto päättyi, siirryimme seuraavalle.

Ansa ei voi millään ohittaa Oonaa edes silloin kun tilaa on runsaasti, aina pitää hypätä Oonan yli.

Nähdään taas!

Viikonlopun touhuja

Eilen vietimme Oonan kanssa kahdenkeskistä aikaa lenkkeilemällä auringonpaisteessa parin tunnin ajan. Olen yrittänyt tehdä molempien koirien kanssa omia reissuja, jotta Oona saa tarpeeksi liikuntaa, kumpikin saa jakamatonta huomiota osakseen ja että Ansa oppii liikkumaan myös yksin ilman Oonan antamaa turvaa. Oona nauttii omista lenkeistään kun saa mennä reipasta tahtia eteenpäin, eikä kukaan ole juoksemassa ja häiriköimässä vierellä, napsimassa korvista tai nenästä..!

Ansa puolestaan kävi eilen leikkimässä pentukaverinsa eli belgianpaimenkoira malinois Tytin kanssa. Tänä aamuna Ansa pääsi pitkästä aikaa tutustumaan kaupunkielämään. Hauvojen isäntä lähti pariksi päiväksi reissuun ja veimme hänet juna-asemalle. Samalla kiertelimme Ansan kanssa matkakeskuksessa ihmettelmässä ihmisiä, junia ja kuulutuksia, rullaportaita ja liukuovia sekä teimme pienen lenkin keskustassa. Ansa oli oikein reipas. Vaikka sitä pikkuisen jännitti uudet asiat, niin silti se oli rohkeana ja innokkaana tutustumassa niihin. Hieno pentu!