14.5.2008

Luonteesta



Olen pohtinut tässä viime aikoina aika paljon koiran ja erityisesti tämän oman koiran luonnetta. Mistä se muodostuu, miten sen voi määritellä, onko se yksiselitteinen? Kuinka sitä kuvailisi? Minulta kysellään usein sitä millainen Oona oikein on. Onko se vihainen, aggressivinen? Miten se suhtautuu toisiin koiriin? Onko se kova vai pehmeä? Mitä se tuumaa ihmisistä? En tiedä saavatko kaiken rotuisten koirien omistajat samanlaisia kysymyksiä, vai ovatko etenkin aggressioihin liittyvät kysymykset staffien omistajien etuoikeus. Tai sitten vaan nuo kysymykset tarttuvat korvaan sieltä muiden joukosta, olen jo tottunut siihen, että ihmisillä on usein paljon ennakkoasenteita tällaista koiraa kohtaan. Ja joka kerta kun ohikulkijat tulevat iloisesti tervehtimään olen yhtä iloinen ja otettu!

Kerronpa jotain Oonan luonteesta ja suhtautumisesta asioihin. Oona on aika rauhallinen, monien muiden staffien rinnalla hyvinkin rauhallinen. Tosin tutuista staffeista moni on meidän kuusivuotiasta neitiä paljon nuorempi, joten osa rauhallisuudesta selittyy myös sillä. Mutta väittäisin että Oona on ollut yhtä rauhallinen pari vuotiaasta lähtien.

Oona on kiltti, osaksi johtuen varmasti hyvästä koulutuksesta, osaksi perityistä luonteenpiirteistä (Oonan äiti on myös kiltti kaveri) ja osaksi myös koiran pehmeydestä. Oonalle ei tarvitse juurikaan ääntään korottaa, parempi on jos ei korotakaan. Esimerkiksi kovaääninen riitely saa Oonan vaivaantuneeksi. Tosin välillä esimerkiksi pallon villiinnyttämänä touhutessa viestit eivät oikein meinaa mennä läpi muuten kuin suuremmalla volyymillä. Uusi agility-kouluttajamme ihmetteli, miten staffi voi olla pehmeä. Luulen että hänellä ei ole kovin laaja kokemus staffeista, sillä eivät ne ole pelkästään koviksia. Agilityssä pehmeys on ilmennyt muunmuassa keinu-ongelmissa. Kun Oonalla on ikäviä kokemuksia keinusta, siihen totuttaminen pitää tehdä varoen ja vähitellen. Pakottamisesta ei ole mitään hyötyä, päinvastoin.

Toisiin koiriin Oona suhtautuu pääosin positiivisesti ja ystävällisesti. Oona ei rähjää remmissä, eikä kyllä muutenkaan, räyhäävät koirat Oona ohittaa lenkillä vauhdikkaasti häntää heilutellen. Tiukassa paikassa Oona mieluummin väistää ja pakenee paikalta kuin hyökkää tai puolustaa itseään. Päällekäyvistä koirista Oona ei välttämättä kauheasti välitä, tosin välillä isot koirat ovat saaneet pomppia vaikka Oonan selän päällä, eikä O ole ollut moksiskaan.

Oona innostuu leikkimään toisten koirien kanssa vain harvoin. Pienempien koirien kanssa tulisi parhaat leikit, viime viikolla Oona yllätti aloittamalla kadulla iloiset leikit nuoren mäyräkoira-tytön kanssa. Harmillisesti hihnassa, ohi sujahtelevien pyörien seassa leikkiminen vaan oli mahdotonta. Oona on elänyt nuoruutensa toisen koiran kanssa, joten esimerkiksi luun tai ruoan jakamisessa muiden kanssa ei ole mitään ongelmia. Oona ja siskoni cavalier Nessi ovat mielenkiintoinen pari. Vaikka Oonalla on välillä hyvin ronskitkin otteet esimerkiksi Nessin takapuolen haistelussa, tytöt kuitenkin kunnioittavat toisiaan. Jos Nessi ei halua Oonaa lähelleen se ilmoittaa kyllä asiasta murinalla ja Oona osaa pysyä silloin kaukana.

Oona on ollut tekemisissä monien erirotuisten koirien kanssa. Toiset staffit ovat ehkä yllättäenkin niitä, joiden näkemisestä Oona ei oikein aina niin kovasti välitä. Oona menee kyllä ystävällisesti tervehtimään toisia staffeja, mutta jos kaveri alkaa pärräämään O perääntyy nopeasti ja hiljaa takaviistoon ja näyttää hiukan ahdistuneelta. Staffi-tapaamiset ovatkin meidän kannalta vähän kaksipiippuinen juttu. Meidän ihmisten on mukava nähdä muita staffeja, mutta Oona tykkää enemmän metsässä vapaana juoksemisesta!

Ja viimeisenä, kuinka Oona suhtautuu ihmisiin? No kaikkien staffien tavoin, Oona rakastaa ihmisiä. Niin meitä perheenjäseniään kuin täysin vieraitakin ihmisiä, jotka vaan vaivautuvat kiinnittämään huomionsa Oonaan. Kotona vietämme paljon aikaa lähekkäin, Oona on mukana monissa kodin touhuissa: sohvalla istuu sylissä, ruokaa laittaessa pyörii jaloissa, vessaan tunkee mukaan... Ulkona Oonaa voi pitää vapaana helposti, koska se seuraa tarkkaan meitä ihmisiä eikä vaella kauas meistä.



Jatkan pohdintoja tästä aiheesta joskus toiste! Viimeaikoina minulla on ollut mukavaa koira-aiheista luettavaa. Sain kirjastosta lainaan Tuire Kaimion uusimman kirjan sekä Salme Mujusen toko-kirjan. Molemmat ovat todella mielenkiintoisia ja toivon saavani ne joskus omaan kirjahyllyynkin. Kummankin kirjan lukeminen on vielä kesken, joten taidan vetäytyä tästä lueskelemaan.

13.4.2008







Viikko on makoiltu pääosin kotona, kun minä olen ollut kipeänä. Tänään käytiin ensin match showssa katselemassa muita koiria ja möllitokoa, sitten käytiin metsälenkillä jääsateessa. Mätsäri järjestettiin supermarketin parkkihallissa ja meteli oli välillä korvia huumaava. Välillä Oona ahdistuu tuollaisissa tilanteissa ja nojailee jalkoihini, että "Eikö jo lähdettäis pois?". Nyt Oona kuitenkin katseli rauhassa muita koiria, olisi halunnut haistella monia, eikä hälinä häirinnyt sitä ollenkaan. Oli kiva reissu, ehkä joskus innostutaan kisailemaan itsekin!

6.4.2008

Huhtikuu


Vähän on ollut hiljaiseloa täällä. Pari viikkoa sitten alkoivat Oonan juoksut ja me ihmiset hävisimme viikoksi reissuun. Tämä viikko on palailtu ihmisten matkaväsymyksestä ja Oonan hoito-väsymyksestä. Taitaa jonkinlaista kevätväsymystäkin olla niin koiralla kuin omistajillakin.

Kevään myötä meidän lenkki-ilmat ovat toisaalta parantuneet, toisaalta huonontuneet. Ulkoilla voi ilman takkia, mikä on Oonan mieleen. Mutta alkava siitepölykausi sekä hiekkaiset ja märät kadut aiheuttavat tassuvaivoja. Kartamme siis asfalttiteitä ja suosimme pehmeitä metsäpolkuja. Niille poluille päästäkseen pitää vaan aina kipittää aikansa sillä karkealla hiekoitushiekalla ja Oona aristelee tassujaan hiekalla todella paljon... Kadunlakaisijoita odotamme innolla.

Maaliskuun alkupuolella kävin tokoilemassa Oonan kanssa paikallisen kennelkerhon harjoituksissa. Siellä oli hyvin eritasoisia treenaajia ja kouluttajia sekä välillä tosi isot ryhmät. Mutta saimme kuitenkin joitakin hyviä vinkkejä perusasennon ja seuraamisen harjoitteluun ja niitä on käytetty onnistuneesti kotioloissa.

Lisäksi pääsimme eräänä sunnuntaina verestämään agility-muistojamme, kun tuurasimme Oonan kanssa erästä toista keväälle harjoituspaikan saanutta staffia ja omistajaansa. Odotan jännityksellä kesän agilityn treenihaun tuloksia, jotka tulevat parin viikon päästä. Sitten selviää missä ryhmässä harjoittelemme ensi kesänä. Onneksi nuo juoksut osuivat treenitauon ajalle, etteivät häiritse kesän harrastuksia.

Mitäs muuta..? Tuo edellisessä postissa mainittu agility-kirja on vielä kesken ja sain kirjastosta pari mielenkiintoista koirakirjaa lisää. Nyt vaan pitäisi olla aikaa lukemiseen. Nyt kun lumet ovat metsistä jo sulaneet melkein kokonaan, voisi sinne mennä tekemään taas jälkiä. Pitänee ensi viikolla lähteä metsästämään verta ja suunnata meidän vakio-jälkipaikalle..!




9.3.2008

Kuulumisia!


Näistä blogin kuvista päätellen meillä vaan nukutaan aina! Kyllä me oikeasti tehdään paljon muutakin. Jopa tänään käytiin jäällä juoksemassa vaikka päivä muuten olikin väsynein päivä ikinä meidän huushollissa. Ja Oona väsynein perheenjäsen. Eilen olimme mökillä hiihtelemässä ja siellä touhuilu näkyi tehneen tehtävänsä!



Tarkoitus oli kirjoittaa tänne vähän kuulumisia koulutusrintamalta. Agility jäi tauolle kolmisen viikkoa sitten. Emme mahtuneet mukaan kevään treenijaksolle ja sehän harmitti kovasti. Onneksi tämä kevätjakso kestää ainoastaan huhtikuun loppuun ja sen jälkeen alkaa kesäkausi, jolloin harjoitukset ovat sopivan kävelymatkan päässä meiltä raikkaassa ulkoilmassa.

Agilityn sijaan olen päättänyt yrittää aktivoitua toko-rintamalla. Olemme parina sunnuntaina käyneet paikallisen kennelkerhon koulutuksissa. Jotenkin kaipaan jonkun ohjausta, kannustusta ja vinkkejä tokossa ja vaikka ryhmät näissä kerhon koulutuksissa ovat isoja ja tasokin sekalainen, niin olen silti pitänyt niistä. Aiemmin ajattelin kokeilla uuden pelkästään tokoon keskittyvän seuran harjoituksia, mutta koska heidän treeneissään pitäisi osata käyttää kaikenlaisia koulutuskikkoja kuten kosketuskeppiä aion nyt jatkaa noissa vapaammissa treeneissä käymistä. Kosketuskeppi sinänsä olisi varmasti hyvä apu moneen asiaan, mutta jotenkin nyt haluan harjoitella perusasioita enkä aloittaa aivan uuden koulutustekniikan opettelua.

Löysin muuten kirjastosta Pertti Vilanderin ja Hannele Nykäsen kirjan Agility - alkeista huipulle. En ole aiempien kokemusten perusteella kauheasti arvostanut Vilanderin koulutustekniikoita tai ajatuksia, mutta tässä agility-kirjassa on jotain ihan mielenkiintoisia vinkkejä. Jatkan siis lukemista!

1.3.2008

Uninen







Tässä asennossa luulisi niskan tulevan kipeäksi...