Vähän on ollut hiljaiseloa täällä. Pari viikkoa sitten alkoivat Oonan juoksut ja me ihmiset hävisimme viikoksi reissuun. Tämä viikko on palailtu ihmisten matkaväsymyksestä ja Oonan hoito-väsymyksestä. Taitaa jonkinlaista kevätväsymystäkin olla niin koiralla kuin omistajillakin.
Kevään myötä meidän lenkki-ilmat ovat toisaalta parantuneet, toisaalta huonontuneet. Ulkoilla voi ilman takkia, mikä on Oonan mieleen. Mutta alkava siitepölykausi sekä hiekkaiset ja märät kadut aiheuttavat tassuvaivoja. Kartamme siis asfalttiteitä ja suosimme pehmeitä metsäpolkuja. Niille poluille päästäkseen pitää vaan aina kipittää aikansa sillä karkealla hiekoitushiekalla ja Oona aristelee tassujaan hiekalla todella paljon... Kadunlakaisijoita odotamme innolla.
Maaliskuun alkupuolella kävin tokoilemassa Oonan kanssa paikallisen kennelkerhon harjoituksissa. Siellä oli hyvin eritasoisia treenaajia ja kouluttajia sekä välillä tosi isot ryhmät. Mutta saimme kuitenkin joitakin hyviä vinkkejä perusasennon ja seuraamisen harjoitteluun ja niitä on käytetty onnistuneesti kotioloissa.
Lisäksi pääsimme eräänä sunnuntaina verestämään agility-muistojamme, kun tuurasimme Oonan kanssa erästä toista keväälle harjoituspaikan saanutta staffia ja omistajaansa. Odotan jännityksellä kesän agilityn treenihaun tuloksia, jotka tulevat parin viikon päästä. Sitten selviää missä ryhmässä harjoittelemme ensi kesänä. Onneksi nuo juoksut osuivat treenitauon ajalle, etteivät häiritse kesän harrastuksia.
Mitäs muuta..? Tuo edellisessä postissa mainittu agility-kirja on vielä kesken ja sain kirjastosta pari mielenkiintoista koirakirjaa lisää. Nyt vaan pitäisi olla aikaa lukemiseen. Nyt kun lumet ovat metsistä jo sulaneet melkein kokonaan, voisi sinne mennä tekemään taas jälkiä. Pitänee ensi viikolla lähteä metsästämään verta ja suunnata meidän vakio-jälkipaikalle..!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti