Ja muut syyskuun agilityt

W.A.W. 2011

Viime viikonlopun vietimme Lempäälässä Whippet Agility Weekend 2011 -tapahtumassa. Paikalla oli 27 whippetiä 19 ohjaajan kera ja toki paikalla oli myös muutama turisti-whipu agiliitävien perheenjäsentensä kera. Kouluttajina meillä oli Päivi Männistö ja Harri Huittinen, eli vallan osaavat opet. Treenasimme Ansan kanssa 2-luokan ryhmässä ja meillä oli kahdet harjoitukset kumpanakin päivänä.

Kivaa oli, niinkuin viime vuonnakin! Tuli mielenkiintoista oppia ja vinkkejä ja oli oikein mukavaa päästä seuraamaan rotutovereita radalla. Harjoitusten pohjalta on nyt tavoitteena opetella mm. takaaleikkauksia, sylikäännöksiä ja jaakotuksia urakalla. Lisäksi sitä omaa etenemistä ja ohjaamista tuli analysoitua ja huomattua virheitä, joita toistaa sinnikkäästi kerta toisensa jälkeen. Toivottavasti edes osa näistä oivalluksista jää mieleen ja siirtyy siihen omaan treenaukseen. Viime vuoden W.A.W.ista jäi elämään useampi juttu, joista on ollut apua.

Muuta

Meillä alkoi uusi treenijakso ja pääsimmekin valtavan hyvään ryhmään. Minulla on siis suuret odotukset tulevia treenejä kohtaan! Keppejä aloimme nyt harjoitella verkkojen avulla. Se kun ollut se kaikista epävarmin ja hitain este meillä. Verkoilla saa keppien päähän laitettua namialustan, mikä vetää Ansaa eteenpäin. Ja se oikea luikertava ja vauhdikas tekniikka tulee tosi nopeasti verkkojen kanssa harjoitellessa.

Ennen Pieksämäen kisoja olimme Harri Kataisen opettamalla lyhytkurssilla. Siellä tehtiin vaativa 3-luokan tasoa oleva rata, joka toteutettiin kouluttajan ohjauksella aivan erilaisella ohjaustyylillä, kuin millä olisin itse lähtenyt rataa tekemään. Radalla testattiin koiran este- ja suoritusvarmuutta, eli ei tehty varman päälle. Ja treeni sujuikin aika hienosti. Harri antoi vinkiksi, että Ansan kanssa kannattaisi tehdä radanpätkiä namialustan kanssa. Sillä siihen tulee lisää vauhtia ja eteneminen sekä irtoaminen minusta on ihan erilaista. Namialustaahan käytimme alussa apuna ja Ansa oli siitä tosi innoissaan, mutta myöhemmin se jäi jostain syystä pois kuvioista. Namialusta vetää Ansaa puoleensa niin kovasti, että sitä käyttäessä paikalla pitää olla avustaja joka tarvittaessa estää namin nappaamisen. Yksin treenatessa sitä ei oikein voi käyttää, koska Ansa karkailee alustalle niin ahkerasti.

Olen harrastanut agilityä myös ilman Ansaa. Lähdin apukouluttamaan yhtä jatko-tasoista ryhmää, mikä on ollut hauskaa ja opettavaista. Lisäksi kävin 13.9. ratamestari-kurssin, eli voin jatkossa toimia agilitykisoissa ratamestarina. Noh, vähän se vaatii vielä harjoittelua ennenkuin uskaltaudun olemaan ihan ypöyksin vastuussa radan rakentamisesta..!

Muulla ajalla onkin käyty sienestämässä ja välistä leikkimässä kaverikoirien kanssa. Viime viikon alkupuolella Ansa leikki metsässä kaverinsa kanssa, kun yhtäkkiä se huudahti ja alkoi ontua toista takajalkaansa. Varpaan väliin oli mennyt tikku, joka jätti ikävän näköisen haavan jälkeensä. Haava vuosi myös melkoisesti verta. Ensin näytti siltä, että meiltä jää W.A.W.-reissukin välistä. Ahkeralla putsauksella ja suojaamisella haava paranikin sopivasti viikonlopuksi, eikä haitannut Ansan menoa. Tällä viikolla ollaan jatkettu lenkkeilyä ja vapaanajuoksemista normaalisti, eikä haava ole auennut tai mitenkään ärsyyntynyt. Onneksi!