Kisa-debytointeja

Otimme osaa Jatin järjestämiin agilityn möllikisoihin 29.6. Olemme viime jaksolla treenanneet mölli-tasoisessa ryhmässä vaihtelevalla menestyksellä. Välillä on Ansan vire ollut katossa, välillä jossain ihan muualla. Luulen kuitenkin taas oppineeni jotain uutta Ansan "virittämisestä" agility-taajuudelle, sillä saimme kesäkuun lopulla muutaman tosi onnistuneen treenin kun ymmärsin pitää lämmittelylenkin ja motivointileikit sopivan pituisina. Nyt olemmekin treenitauolla, sillä agikentän laitaan aletaan pikkuhiljaa rakentaa treenihallia, eikä siellä silloin voida järjestää koulutusta normaalisti. Onneksi olen kuitenkin saanut haalittua pari treenikertaa heinäkuulle toiselta kentältä ja toivottavasti niitä löytyisi myös elokuulle.

Kontaktit hoidettiin hienosti!
Kuva: Susanna Sistonen

Kuva: Susanna Sistonen

Mutta ne kisat! Teimme saman helpon radan kahdesti. Ensimmäisellä kerralla homma sujui hyvin puoleen väliin saakka kunnes tuli kielto aidalla. Kun siitä etenimme, onnistuin minä juoksemaan Ansan eteen kun se tuli putkesta, jolloin meidän pasmat menivät vähän sekaisin. Siitä selvittyämme Ansa karkasi toisen putken jälkeen A:lle, joka on sen lempieste. Noh, selvisimme kuitenkin loppuun saakka, eikä näissä kisoissa jaettu hylsyjä, joten saimme vain rutkasti virhepisteitä.

Kääntyminen A:n harjalla, tuomari viittilöi hylsyä
Kuva: Susanna Sistonen

Teimme tosiaan saman radan vielä uudelleen, mutta se menikin petraamisen sijasta ihan plörinäksi. Minä tein saman virheen kuin aiemminkin, eli juoksin Ansan linjalle. Ansaa ei enää sen jälkeen yhteistyö oikein kiinnostanut, vaan se lähti säntäilemään pitkin kenttää ja karkasi radan ulkopuolellekin. Melkoista sähläystä siis, mutta hauskaa silti (lukuunottamatta sitä karkailua...)!

Tässä sitä lahjakasta sähläystä...

Toinen Ansan kisadebyytti tapahtui 10.7. Ylistaron maastojuoksukisoissa. Olen yrittänyt treenata Ansaa kuntoon kevään ja alkukesän ajan ja uskaltauduin ilmoittamaan sen kisoihin kun juoksujen päättymisestä oli kulunut kolmisen kuukautta, ettei ainakaan valeraskaus enää häiritse menoa. Ansa on juossut tassuvieheen perässä pitkin kevättä ja kesäkuun alussa kävimme myös maastojuoksutreeneissä, jossa Ansa kiljui vieheelle ja juoksi radan hienosti.

Ylistarossa oli varsin kesäinen ilma kun aurinko paahtoi hiekkamonttuun. Hyvin saimme kuitenkin pidettyä Ansan varjossa ja viileänä, se ei näyttänyt kärsivän helteestä. Ennemminkin se näytti kärsivän siitä että joutui katselemaan ohitse käveleviä koirakavereita oman häkkinsä suojista. Jännitys oli kova kun Ansa oli lähtövuorossa ja hyvin tasaväkisesti juoksu näyttikin sujuvan. Pääosan matkasta Ansa ja parinsa juoksivat ripirinnan, muutamassa kohdassa jompi kumpi johti vähän matkaa. Juoksu näytti muutenkin omaan kokemattomaan silmääni hyvältä.

Juoksun jälkeen selvisivät tulokset: pari sai pisteet päivän parhaimmasta päästä, mutta Ansan juoksu hylättiin. Ansa oli yhdessä kohtaa ilmeisesti töninyt kaveria, yrittänyt saada sitä leikkimään ja estänyt paria näin seuraamasta viehettä. Tuomarin sanoin tilanteessa ei ollut missään nimessä mitään aggressiivista vaan kyseessä oli "ystävällismielinen diski". Nämä terveiset kuulin vielä toistamiseen toimiston naisilta kilpailukirjoja hakiessani.

Harmittava juttu. Tässä olen yrittänyt tuumailla mitä seuraavaksi keksitään. Vieheen kanssa treenaamista toki jatketaan ja toivotaan että Ansa pikkuhiljaa aikuistuu. Onhan se vielä nuori ja niin yltiösosiaalinen luonteeltaan. Oonan kuoleman jälkeen tämä piirre on korostunut erityisesti. Kun kotona ei ole enää koirakaveria, sekoaa Ansa täydellisesti kaverikoirista ja välistä ihan vaan ventovieraista (ja rähjäävistäkin) vastaantulijoista. Kaikki koirat ovat Ansan mielestä niiiiin iiihaaania ja niiden kanssa pitäisi päästä leikkimään.

Kuvia ei valitettavasti Ylistarosta ole pahemmin näkynyt, paitsi täältä löytyy muutama kuva Ansan lähdöstä. Niin joo, se pitää vielä mainita, että tuon kuntopuolen olin vissiin onnistunut saamaan ihan hyvin kohdalleen. Suorituksen aikana Ansan jalka nousi mukavasti pehmeässä hiekassakin, Ansa palautui nopeasti eikä kisapäivän iltana taikka seuraavina päivinä ollut yhtään jäykässä kunnossa. Se oli varsin mukava juttu se!