Olemme Oonan kanssa korkanneet agilityn mölli-kisa-uramme! Juoksutauon jälkeen ehdimme käydä yksissä treeneissä kun olikin ensimmäisten kisojen aika. Keski-Suomen Kennelpiiri järjestää nyt huhti-toukokuun vaihteessa 4 osakilpailua käsittävän agilityn möllicupin ja ensimmäinen kilpailu järjestettiin 21.4. Laukaassa. Menin paikalle odottaen hylsyä ja näin edellisen yön jännityksissäni agility-unia! Minien suorituksia seuratessa ja omalla vuorollamme rataan tutustuessa se tuntuikin ihan mahdolliselta suoritettavalta. Radalla oli useita putkia ja kontaktiesteistä puomi sekä A. Kuinka ollakkaan onnistuimme huomattavasti paremmin kuin odotin: tulimme toiseksi medimöllien luokassa viidellä virhepisteellä ja alittaen ihanneajan! Hieno Oona meni upeasti koko radan, minä kylläkin mokailin muutamissa kohdissa ja virhe tuli putkella johon Oona ei ensiyrittämällä mennytkään sisään. Eli minä ohjasin siinä kohtaa huonosti. Ja vaikka aikammekaan ei ollut huono, oli voittajan aika kuitenkin huomattavasti parempi, eli nopeutta en tuolle radalle onnistunut saamaan ilmeisesti liiallisen varmistelun vuoksi.
Viime sunnuntaina meillä oli hyvät agility-treenit, kevätkauden viimeiset. Sain hyviä vinkkejä kouluttajalta nopeutta ja irtoamista varten. Tänään kävimme sitten testaamassa taitojamme uudelleen möllikisoissa. Tämän iltaiset kisat järjesti Koirakoulu Taitavat Tassut. Radalla oli muutama etukäteen hankalalta vaikuttava kohta, tosin myös suhteellisen helppoja osuuksia. Rataan tutustuessa mietin vaikeisiin paikkoihin useita eri ohjausvaihtoehtoja ja sitten itse radalla valitsin niistä nopeasti parhaalta tuntuvat. Yritin miettiä miten saisin Oonasta parhaiten vauhtia irti, enkä hidastaisi menoa omalla varmistelullani tai Oonan eteen tunkemisella. Ja hyvinhän meillä meni: voitimme medimöllit!!! Virheitä ei radalla tullut yhtäkään ja ihanneajan alitimme reilusti (ihanne 40s, meidän aikamme 25,50s)! Suorituksen jälkeen oli niin koiralla kuin ohjaajallakin hiki! Mitään ei oikeastaan jäänyt kaivelemaan hampaankoloon, vaan ohjaus oli omasta mielestäni sujuvaa. Tokihan se saattoi näyttää hiukkasen erilaiselta katselijoiden silmään..!
Tästä on hyvä jatkaa. Möllikisamenestys, vaikkakin periatteessa hyvin vähäpätöistä, on minulle iso juttu ja antaa itsevarmuutta treenaukseen sekä luottamusta siihen, että jonain päivänä olemme vielä siellä virallisissa kisoissa. Olen todella ylpeä pikkuisesta pötkyläkoirastani, joka on hurjan taitava ja niin innokas tekemään yhdessä hommia! Luultavasti emme pääse enää osallistumaan kumpaankaan möllicupin jäljellä olevista osakilpailuista muiden menojen vuoksi, harmi sillä kenties voisimme olla kisailemassa koko cupin sijoituksista. Mutta seuraavan kerran kun on mahdollista möllikisoihin osallistua, olemme varmasti mukana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti