Agility-treenit peruuntuivat tältä illalta, joten voin käyttää osan siitä ajasta tähän astisten harjoitusten ja ongelmien purkamiseen tänne. Agilityä ollaan harjoiteltu viime toukokuusta lähtien. Tällä hetkellä ollaan Jatko2-tasolla, eli siis kolmas kurssi on menossa ja mölli-tasoa kohti ollaan menossa. Jos kaikki menee hyvin, olisi kiva osallistua vaikkapa loppukesästä tai syksyllä ensimmäisiin möllikisoihinkin!
Oona on tykännyt agilitystä kovasti ja hämmentänyt ihmisiä nopeudellaan ja ketteryydellään. Staffeja ei ole seuran harjoituksissa ilmeisesti aiemmin käynyt, staffit kun ovat vielä sen verran harvinaisia täällä suunnalla. Muualla Suomessahan (ainakin etelässä ja Oulussa) staffeja kisailee agissa useita. Minusta on kiva harrastaa tällaisella hiukkasen erilaisella koiralla ja se meille joskus tulevaisuudessa tuleva toinenkin harrastuskoira on ehdottomasti staffi.
Suurin este "urallamme" olen minä, jos osaan ohjata oikein niin Oonakin tekee oikein. Ohjaamaan ja kouluttamaan oppiminen on hurjan vaikeaa, ohjatessa pitää varsinkin tässä alussa miettiä niin montaa asiaa, että menen helposti sekaisin. Toivottavasti harjoittelu tekee mestarin.
Esteistä hankalin meille on keinu, jota Oona kieltäytyy menemästä. Keinussa Oonan mielestä pelottavaa on sen kiikkeryyden lisäksi varmasti myös kova ääni keinun kolahtaessa maahan. Oona pelkää kovia ääniä. Viimeksi harjoittelimme keinua matalalla alustalla, eli siis keinu kiikkasi vain vähän ja oli korkeimmillaan vain noin 30cm korkeudella maasta. Olin tässä harjoituksessa tyhmä ja tavoittelin määrää laadun yli: Oona meni keinun hyvin kerran, toisella kerralla säikähti vähän ja sitten kieltäytyi. Minun pitää siis muistaa pidätellä itseäni ensi kerralla - yksi kerta riittää! Keinusta ollaan pidettykin nyt taas pitkää taukoa.
Tähän mennessä olemme parhaimmillaan harjoitelleet viiden esteen sarjoja. Eri seuroilla ja kouluttajilla on tässä suhteessa ilmeisesti hyvin suuria eroja. Keskustelupalstoilta olen lukenut monista, jotka parin kuukauden jälkeen ovat tehneet jo kokonaisia ratoja. Meidän treeneissä ollaan siis edetty todella rauhalliseen tahtiin. Alkeiskurssillakin tehtiin kolmen kuukauden ajan vain yksittäisiä esteitä. Koen kuitenkin tämän hyväksi tavaksi, koska näin toivottavasti opimme suorittamaan ja ohjaamaan kaikki esteet hyvin. Jatkossa ei siis toivottavasti tule niin paljon ongelmia esteillä vauhdin kasvaessa.
Miten mielessäni oli muka niin monta asiaa tätä aloittaessani, mutta nyt ei mitään tulekaan mieleen..? Ehkäpä ensi viikolla harjoitukset palauttavat mieleeni ne lukuisat mietteet ja kysymykset.
PS. Pitäisi tehdä ne kaavat Oonan haalaria vartenkin ennenkuin talvi on ohi...
4 kommenttia:
Olen seurannut blogiasi jo jonkin aikaa, mutta nyt vasta äkkäsin Oonan oman blogin. :) Mukavaa, että tämä on olemassa, sillä minua kiinnostaa staffien sielunelämä enemmänkin. Ja tuo harrastuspuoli myös, sillä siskoni on ottamassa itselleen mahdollisesti staffin tokokenttiä silmälläpitäen. Lisään sinut ja Oonan blogilistaani, jos vaan sopii?
Sopii toki lisäys! :) Tätä blogia vasta aloittelen, saas nähdä mitä tästä tulee. Hauskaa että siskosi harkitsee staffin ottamista, tokoilevia staffejahan on jonkin verran. Minullakin tosiaan haaveena joskus päästä tokokentille kisailemaan, jos ei Oonan niin sitten sen toisen staffin kanssa - jos sellainen meille jossain vaiheessa kotiutuu. Jos ei siskosi jo ole staffi-keskustelupalstalla, niin kannattaa vinkata siitä hänelle, eli osoite www.staffit.info.
Tässä olisi nyt se sisko. :) Ilostuin kovasti, kun löysin tämän blogin. Piti heti lisätä bookmarkseihin, tätä tulen seuraamaan varmasti. Haaveissa kun tosiaan on staffi ja nimenomaan harrastuskoiraksi, lähinnä tokoa ajatellen. Ei saa tehdä elämästä liian helppoa.
Staffifoorumi onkin jo tuttu.
Tsemppiä agitreeneihin!
Tervetuloa myös siskolle! Nyt täytyykin alkaa puuhastelemaan tämän blogin kanssa urakalla, että teillä lukijoilla on jotain luettavaa. ;) Minä myös tykkään siitä, että staffin kanssa voi harrastaa monenlaista, mutta ei ole tavallaan itsestäänselvä harrastuskoira tai menestyjä missään. Tämä meidän yksilö on aika rauhallinen ja kuuliainen tapaus moniin muihin verrattuna, jaksaa keskittyä. Sinänsä helppoa tehdä monenlaisia juttuja, kunhan vaan itse oppii kouluttamaan ja ohjaamaan paremmin..!
Lähetä kommentti