Kirjaan muistiin vielä uusimmatkin keinun harjoitteluun saamani vinkit.
Keinumista voi harjoitella niin, että avustaja pitää keinua jonkin aikaa vaakatasossa ja koira seisoo siinä paikalllaan. Myöhemmin sitten avustaja alkaa keinuttaa keinua vähän ylös-alas parikymmentä senttiä niin, että koira tottuu liikkeeseen. Tätä jatketaan melko pitkään ja vähitellen siirrytään siihen, että mennään koko keinun läpi ja avustaja vain auttaa kallistamisessa ettei keinu kolahda.
Toisena vinkkinä oli, että voisimme harjoitella keinua aluksi niinkin, että se lauta (keinulevy) makaisi maassa. Tosin luulen, että ei sen paikallaan olevan laudan päältä käveleminen aiheuta ongelmia, kun Oona kuitenkin tekee puomia oikein hyvin.
Kolmas vinkki kuulosti erittäin mielenkiintoiselta leikkisyytensä ansiosta sekä sen vuoksi, että sitä voimme tehdä kotona. Eli tarkoituksena olisi tehdä siitä keinumisliikkeestä maailman mahtavin juttu! Apuvälineinä on matala lauta, joka laitetaan maahan ja sen päälle levy, jolla koira sitten tassuttelee. Koira yritetään saada keinuttamaan sitä lautaa ja siitä keinumisesta ja epävarmalla alustalla kävelemisestä palkitaan anteliaasti! Tähänhän voisi käyttää hyvin apuna myös naksua. Eli mars rautakauppaan hommaamaan sopivia apuvälineitä.
En oikein keksi mikä se kaikista kauhistuttavin asia Oonan mielestä siinä keinussa on, ääni vai keinumisliike. Ääni on vaimennettu aina sillä, että joku on varmistamassa sitä keinua. Mutta eivät ne epävarmat alustatkaan ole aiheuttaneet Oonalle mitään kovia pelkotiloja. A-esteellä ja puomilla ei ollut mitään ongelmia, vaan niille Oona kiipesi ilolla heti ensimmäisestä kerrasta lähtien. Ja kotona sekä metsässä Oona kiipeilee monenlaisilla epävarmoilla pinnoilla. Ehkäpä niillä normaalissa elämässä vastaantulevilla kiikkerillä paikkoilla on sitten opittu taiteilemaan pikkuhiljaa ja tämä keinu on nyt sitten yhtäkkiä eteen tuotu kumma juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti