Jatpailut eli epäviralliset agilitykisat 15.5.
Haimme Jatpailuihin vauhtia edellisenä iltana oman ryhmämme treeneistä, joissa tehtiin samana päivänä Varkauden kisoissa ollut ykkösluokan rata. Kävimme sen läpi kisanomaisesti, eli rataan tutustumiseen oli aikaa 5 minuuttia ja sitten vuorollaan jokainen suoritti radan ilman mitään välipalkkauksia tms. Onnistuimme heti ensimmäisellä kerralla tekemään virheettömän radan ja alittamaan ihanneajan! Ja se rata oli aika haastava!
Seuraavana iltana Jatpailuissa osallistuimme ensin helpolle mölliradalle, jossa ei ollut keppejä eikä rengasta. Siellä teimmekin vauhdikkaan ja virheettömän suorituksen ja päädyimme lopulta toiselle sijalle! Kotiinviemisenä oli herkkupalkintoja niin koiralle kuin ohjaajallekin - nam!
Mölliradan lisäksi osallistuimme myös 1-luokan radalle, joka oli kohtalaisen suoraviivainen rata. Ensimmäisellä suorituksella minä kaaduin heti kahden ensimmäisen esteen jälkeen ja Ansa jäi tuijottamaan minua kauhuissaan. Siinä menikin paras suoritusterä ja oli vähän hankala saada Ansa uudelleen mukaan. Loppurata meni kuitenkin ihan kohtalaisesti, kepeiltä otettiin 5 virhepistettä.
Kaatuminen harmitti, joten osallistuimme uusintakierrokselle. Toisella kerralla pysyin pystyssä ja aika olikin lähes 8 sekuntia nopeampi. Kepeillä onnistuin taas sähläämään, joten sieltä tuli 5 virhepistettä. Mukava ja kannustava kokemus oli tämä epävirallinen kisa ja valmisteli meitä seuraavan viikon koetukseen...
Ensimmäiset viralliset agilitykisat 24.5!
Juttelin alkukuusta meidän kouluttajan kanssa ja kyselin, että miltä meidän meno vaikuttaa. Näyttääkö hänestä siltä, että ehkä loppukesästä voitaisiin startata oikeissa kisoissa? Meidän meno näytti kuulema hyvältä ja kun omalla seuralla oli sopivasti iltakisat tulossa, niin päätin että lähdetään kokeilemaan kisailua sitten sinne - hui kauhistus!
Jännitystä oli siis kovasti ilmassa tuona tiistaisena iltana. Olin ilmoittanut meidät kahdelle radalle, eli agilityradalle ja hyppyradalle. Kisapaikalle saavuttiin hyvissä ajoin tsuumailemaan mini- ja medikoirakkojen suorituksia ja opettelemaan rataa. Agilityrata näyttikin ihan mukavalta, muutama hankalampi paikka ja sitten suoraviivaisempaa menoa. Tuomarina kisoissa oli Minna Räsänen.
Ansan sain ihan mukavasti viritettyä agi-taajuudelle ennen meidän vuoroa. Leikitin sitä namien kanssa ja se jopa haukahti kerran innostuksesta! (Aika moni muu koira haukahti vähän useammankin kerran kisapaikalla.) Itse rata meni nopeasti ohi. Rata alkoi kahdella aidalla, joiden jälkeen oli puomi, mutta koira pitikin saada käännettyä niiden jälkeen toiseen suuntaan putkeen. Niiden aitojen jälkeen Ansa näytti hetken siltä, että juoksee suoraan puomille ja ehdin sekunnin murto-osan ajatella, että se oli sitten siinä. Mutta kuinka ollakkaan, sain Ansan hihkaistua oikeaan suuntaan ja niin rata jatkui. Kaikki kontaktit Ansa otti hyvin ja kepeistäkin suoriuduimme virheittä. Ja no, hämmästyksekseni maalissa oli suuri kun tajusin, ettei meille tainnut tulla yhtään ainoaa virhettä koko radalla!!!
Sitten jännättiin aikoja. Tuntui liian hurjalta ajatella, että oltaisiin saatu nollatulos heti ekasta kisasta ekalta radalta. Ja eihän se ihan niin mennytkään, vaan meille tuli 1,74 sekuntia yliaikaa. Mutta tällä suorituksella päästiin kolmossijalle ja saatiin kotiinviemiseksi hieno pokaali!!!
Seuraavaksi oli hyppyradan vuoro ja siinä olikin vähän haastavampaa kepeille vientikulmaa sekä enemmän pyöritystä. Kepeille menossa mokasinkin ja siitä tuli 5 virhepistettä. Yhdellä aidalla meinasi myös tulla kielto kun Ansa jäi palloilemaan aidan eteen. Selvästi oli jo vähän väsymystä ilmassa, eikä vire enää yhtä korkealla. Tältä toiselta radaltakin saatiin kuitenkin tulos, mikä olikin meidän suuri tavoite näistä kisoista..! Eli 5 virhepistettä ja 0,79 sekuntia yliaikaa.
Hienosti meni tämä kisa-debyytti, tyytyväinen olen ja erittäin ylpeä tuosta ihanasta harrastuskaveristani!!! Nyt jatkamme harjoittelua ja suunnitelmissa olisi suunnata kesän aikana uusiin kisoihin.
Tuuria Tuurissa eli Miljoonakoira -näyttely 28.5.
Toukokuun harrastusrupeaman lopetti vuoden ensimmäinen näyttelyvisiitti. Samalla se oli ensimmäinen vierailuni ikinä Keskisen Veskun tiluksille, enkä vielä edes päässyt sisälle ostosparatiisiin. Mutta ehkäpä täytyy matkata Tuuriin toistekin, sen verran tuloksekas tämä ensimmäinen reissu oli.
Tuomarina whippeteillä oli Unto Timonen (Kennel Woodbrook's), sää sateinen sekä tuulinen ja minä melko flunssainen. Katkarapumaisesta olemuksestaan huolimatta Ansa ilmeisesti esiintyi edukseen ja arvostelu oli tällainen:
Tasapainoinen, kaunislinjainen narttu, jolla riittävä raajaluusto. Kauniit tummat silmät. Hyvä kaula, etuosa ja raajat. Hyvä runko. Hyvinkulmautuneet takaraajat. Liikkuu hyvin, joskin takaliikkeisiin toivoisin hieman enemmän työntövoimaa.
Olin oikein iloinen kun Ansa sai ERIn ja vielä iloisempi, kun Ansa sijoittui omassa luokassaan toiseksi. Siinä seisoessamme kehäsihteeri ilmoitti, että kolme ensimmäistä saa SA:n eli maininnan "sertin arvoinen"! Paras narttu -kehään menimme juoksentelemaan ajatuksella, että ensimmäisenähän sieltä ulos lähdetään. Siinä juostessa tajusin, että eihän täällä ole kuin 5 koiraa ja lopulta seisoimmekin siinä nelospaikalla! Eli mamman kullanmuru, pikku-Ansaliinos oli 4. paras narttu ja sai vara-sertin!!! Tuloksena siis: ERI 2 SA PN 4 VASERT näin niinkuin näyttelykielellä kerrottuna.
Kuvia ei valitettavasti näiltä reissuilta saatu, eikä mitään hienoja poseerauskuviakaan ole ehditty ottaa. Agility-pokaali ja vara-serti-ruusukekin on siirretty kirjahyllyn yläorrelle pölyttymään. Mutta kuvituksena kuitenkin muutama kuva lemmikeistäni tänä iltana (nurmikon leikkaaminen on meillä kielletty tuon ihanan lemmikkimeren vuoksi).
Täällä tähystän minä!
