Lauantaina

Pari viikkoa sitten meillä vietettiin lauantai-aamua rauhallisissa merkeissä. Koirat löhösivät vierekkäin nojatuolilla ja aurinko pilkisteli olohuoneeseemme. Oona yritti torkkua ja Ansa hoiti rakasta pässiään. Pässi-rukka on asunut meillä vuoden verran ja kokenut siinä ajassa täydellisen amputaation, voimakkaan kasvokirurgian sekä sen sarvet ovat löpsähtäneet melko roikkuviksi. Siksi se varmaan kaipaa Ansan mielestä erityisen paljon huolenpitoa.







Välillä toki Ansan on hoidettava myös Oonaa. Näitä korvanpuhdistusoperaatioita meillä harrastetaan usein ja se on tarkkaa työtä. Ansa nuolee Oonan korvista jokaisen nurkan huolellisesti ja hellästi. Oonalla on tähänkin puuhaan huomattavasti ronskimmat otteet, korvien nuoleminen tehdään niin kovalla voimalla ja tarmolla että Ansan pää heiluu puolelta toiselle ja yleensä Ansa sulkee toimituksen ajaksi myös silmänsä..! Oonalla oli muuten korvatulehdus muutama viikko takaperin, joten putsaus on ollut tarpeen.

Ansa 1,5 vuotta

Niin se vaan meidän pikku-Ansakin on varttunut vallan isoksi. Pari viikkoa sitten tuli täyteen kokonaiset puolitoista vuotta. Ansan syksyyn on kuulunut rutkasti lenkkeilyä ja enenevissä määrin agiliitoa. Yksi näyttely-visiitti on luvassa marraskuun lopulla kun otamme osaa kotikylän kv-näyttelyyn. Juoksuharrastuksen jätimme tauolle syyskuun alussa. Olin ilmoittanut Ansan Kuopion Kalakukkomaastoihin, mutta lopulta peruutin ilmoittautumisen. Pääsimme nimittäin syyskuun alussa testaamaan ensimmäistä kertaa parin kanssa juoksemista maastossa. Kiiman jälkeen fyysinen ja henkinen kunto ei ilmeisesti ollut kohdillaan. Juoksu sujui loppusuoralle saakka ihan mallikkaasti, mutta sitten Ansa rähähti kaverille. Katsoin sitten paremmaksi jättää maastoilut tältä vuodelta siihen. Talven aikana kasvattelemme kuntoa ja ensi keväänä kokeillaan sitten maastoissa juoksemista uudelleen, toivottavasti paremmalla onnella. Ansan Ryppy-veli korkkasi jo maastokisat ja juoksi upeasti ylikorkeitten urosten kolmanneksi!

Agilityssä jatkoimme elokuun lopulla kuukauden mittaisen juoksutauon jälkeen. Siellä onkin edistytty kokoajan vaikeampiin ratoihin. Syyskuun alussa kävimme kokeilemassa treenaamista myös erilaisessa porukassa, eli olimme harjoituskoirakkona Jyväskylän Agility Teamin järjestämällä agilityn koulutusohjaaja-kurssilla. Se oli hyvä kokemus, paikka oli eri ja treenikaverit erit, mutta Ansa pysyi hyvin hanskassa, eikä lähtenyt häröilemään pitkin hallia. Ja muutenkin harjoitukset olivat erilaisia ja mukavia.

Toissa illan treeneissä sain taas nähdä ja tuntea kuinka innoissaan Ansa tästä lajista onkaan. Harjoiteltavana oli 7 esteen rata, joka koostui aidoista ja putkesta. Aitojen välissä piti meidän ohjaajien valssata ahkerasti ja se oli varsin haastavaa näin nopean koiran kanssa. Ansa kiisi esteiden yli ja ehti minun kompuroidessani tehdä pieniä ylimääräisiä kunniakierroksia radalla. Se jopa pyöri samalla tavalla ympyrää paikallaan edessäni kuin pyörii leikkien aikana toisten koirien edessä ollessaan erittäin tohkeissaan ja häntä heilui minkä ehti! Ihana Ansa, mainio harrastuskaveri!!

Jatkamme vielä jouluun saakka treenausta Taitavien Tassujen JatkoC-ryhmässä hyvän opettajan ohjissa. Lisäksi hain talvikaudelle Jatin treeneihin, joten marraskuun ajan keskiviikko-iltamme tulevat olemaan melkoisen kiireisiä. Jatin Jatko2-ryhmä osui nimittäin samalle illalle TT:n kurssin kanssa, välissä on puoli tuntia aikaa, jonka aikana autoilen sitten hallilta toiselle..! Saa nähdä miten Ansa jaksaa tiiviin treenaamisen, onneksi näitä tuplatreeni-iltoja ei ole kuin viisi kappaletta. Eli emmeköhän selviä kunnialla agility-putkestamme ja saamme kerättyä parhaat opit kummastakin ryhmästä. Ensi vuoden alusta lähtien jatkamme harjoittelua näillä näkymin sitten vain Jatin riveissä.

Staffi+whippet=stafpet, whipstaf..?

Kuvalähde: www.dogpages.or.uk, Nimimerkki "Macon"




Kaikenlaisiin jänniin sivuihin sitä netissä törmää kun etsii tietoa ihan jostain muusta asiasta. Nimittäin löysin sattumalta netin ihmemaasta kuvia koirista, jotka ovat joko todistetusti tai omistajansa epäilee olevan staffi- ja whippet-vanhempiensa sekoituslapsia. Aika vekkulin näköisiä kavereita! Joistakin erottuu niin hyvin ne kaikista staffimaisimmat tai whippetmäisimmät ilmeet ja eleet. Kuvaa ja juttua näistä monirotuisista rescue-koirista löytyy siis täältä. Epäilemättä näitä kaiken sorttisia staffi-miksejä löytyy Brittein saarilta kovasti paljon, sillä staffi on siellä yksi suosituimpia koirarotuja ja samalla valitettavasti myös yleisimpiä rescue-rotuja. Olen muutaman kerran yrittänyt etsiä netistä muita tällaisia puhdasrotuista whippet-staffi-pareja kuin meillä, mutta sellaisia ei oikein ole vielä tullut vastaan.

Haukkiksessa

Ansa pääsi tänään leikkimään whippet-neitien Nemin ja Sointun kanssa Haukanniemen pellolla. Sointu ja Ansa ovat serkuksia isiensä puolelta. Tytöt ovat kerran aiemmin juosseet yhdessä ja silloin nimenomaan JUOKSIVAT, tänään meno oli jostain syystä hyvin rauhallista. Ensin vähän kirmailtiin ja sitten vaan laidunnettiin vastapuidulla pellolla. No, ainakin koirista oli hiukan helpompi ottaa kuvia kun ne seisoivat paikallaan.

Nemi

Sointu

Ansa vaanii.

Tampereen ryhmänäyttely 20.9.

Kävimme sunnuntaina näyttelyreissulla Tampereella, Kaupin vinttikoiraradalla. Kyseessä oli FCI-ryhmien 9 ja 10 näyttely, eli paikalla oli vinttikoirien lisäksi kääpiö- ja seurakoiria. Whippettien tuomarina oli ruotsalainen Annika Ulltveit-Moe. Ansa osallistui viimeistä kertaa juniori-luokkaan, sai punaisen nauhan eli oli Erittäin Hyvä ja arvostelu kuuluu näin:

Lite upp i strorlek. Bra uttryck. Lite lättä öron. Kunde haft en flottare hals o. en kraftigare halsansattning. Rak i fronten. Ngt. brant kors. Hittar ingen harmon mellan fram o. bak stog. För dagen lättkladd.

Noh, mitäpä siihen lisäämään, ei ollut meidän Ansaliini oikein tuomarin mieleen. Päivän paras anti oli Ansan sisarusten Rypyn, Kanelin ja Epelin tapaaminen! Oli hauska päästä vertailemaan sisaruksia keskenään, viimeksi on näin isolla porukalla nähty puoli vuotta sitten. Kovasti samaa näköä sisaruksissa oli, mutta myös eroja. Yhteiskuvia yritettiin ottaa, mutta se olikin vähän hankalampi juttu!

Kaneli, Epeli, Ansa ja Ryppy