RTK1 Pipsqueak Omenavanilja ja muita kuulumisia

Viikko sitten startattiin koiraharrastusvuosi Ansan kanssa rally-toko -kisoissa. Keli ei ihan suosinut whippet-harrastamista, kun aamusta pakkasta oli -21 astetta. Onneksi kisat olivat kuitenkin lämpimässä hallissa, tosin Ansa ei hallissa odottamista kestäisi ilman, että vire laskisi hurjasti. Pakkasin autoon lampaantaljaa, peittoja ja kuumavesipulloja ja Ansalle kunnon toppaukset päälle, että se kestää kisaa edeltävän odottelun.

Rata oli mukava ja kisapaikka rauhallinen ja tilava. Ansa kävi aluksi tutustumassa hallissa ja sitten lähti autoon lepuuttamaan. Ennen rataa virittelin Ansaa temppuilemalla sen kanssa ja leikkimällä taikasauvalla, eli Ansan rakastamilla tikkuluilla. Ratasuoritus oli kovasti vauhdikas, Ansa viuhtoi menemään korvat pystyssä ja häntä heiluen. Vire ja fiilis oli paras meidän tähän astisista rally-kisasuorituksista. Loppuradasta Ansa jopa piippasi innostustaan ja radan jälkeen sai sen himoitsemansa pikkuluun namitaskusta. Tarkkuus ei ollut meidän valtti, mutta viis siitä kun vire oli näin mahtava! Pisteitä saatiin 80 ja sehän oli viimeinen hyväksytty tulos rally-tokon alokasluokasta, siirto avoimeen luokkaan sekä koulutustunnus RTK1. Saimme vielä yhden tunnustuksen, kun tuomari palkitsi meidät suosikkeinaan. Hän kertoi arvostavansa tällaisen ei niin helposti koulutettavan koiran kanssa harrastamista. Tippa tuli itselle linssiin, niin hieno fiilis tuli tuosta tuomarin palkinnosta!

Palkinnoilla oli rivi meneviä paimenia ja yksi tiukasti puettu hippetti! 

RTK1

Muutoin meillä on vietetty viime viikot hyvin rauhallisissa merkeissä. Ensin juhlittiin joulua ja tapaninpäivänä huomattiin, että Ruuti oli aloittanut juoksunsa. Sitten me molemmat ihmiset ollaan podettu pitkän kaavan mukaan flunssaa ja uuden vuoden tienoilla alkoivat kunnon talvikelit ensin kovilla pakkasilla ja sittemmin myös lumipyryllä. Ruuti sairasti tässä välissä myös silmätulehduksen. Mitään ei olla harrastettu ja lenkkeilytkin on jääneet vähiin. Kun tänäänkin mittarissa on -25, niin se tarkoittaa maksimissaan vajaan puolen tunnin pyrähdyksiä ulkona hyvin vaatetettuna. Onneksi eilen illalla pakkasta oli maltilliset -16, jolloin vaatetetut koirat kipittivät ihan tyytyväisenä 5 kilometrin metsälenkin. Ansa paineli joukon ensimmäisenä, tossut jalassa ei pikkuvarpaat palelleet! Se taitaakin olla pisin lenkki taas moneen päiväään, sillä ensi viikollekin on luvattu varsin kireitä pakkaslukemia. Onneksi meidän koirat ei tällaisesta oleilusta hermostu. Ruuti saattaa saada ulos päästyään vähän juoksuhepuleita ja sisällä koirat painivat tavallista enemmän, mutta muutoin ollaan ihan rauhakseen ja tyytyväisiä. Treenitaukoa agilitystä tuli Ruutilla täyteen jo neljä viikkoa ja viides varmasti vielä mennään. Vaikka hallissa olisinkin lämpimämpää, niin ei koiran kroppaa saa näillä keleillä pihalla lämmiteltyä tarpeeksi, että agilityn treenaamisessa olisi mitään järkeä.

Jouluna ei ollut vielä juurikaan lunta

 Ensimmäiset jäät

Pian jään päällä oli jo lumikerros

Lenkkikaverit paketoituina

Järjestelmällisiä kuvia

Bloggailun aloitin aikanaan nimenomaan pienimuotoisen kuvausharrastuksen vuoksi. Se varsinainen kuvablogi on jäänyt telakalle jo vuosia sitten, mutta aiemmin tämä koirablogikin oli paljon kuvapainotteisempi. Nykyään suurin osa kuvista tulee räpsittyä nopeasti kännykällä. Oikea kamera on jäänyt pölyttymään kaappiin. Puhelinräpsyillä tallennetaan nopeita tunnelmia ja ihan hyvä laatukin niissä monesti on. Mutta kyllä paremmalla kameralla kuviin saa aika mukavaa sävyä. 

Tänä aamuna kaivoin kameran esille pitkästä aikaa. Ruutin kuvat aamulta, Ansan kuvat löytyivät muistikortilta. 

Ruuti 3-vuotta ja minitalvi

 Meillä juhlittiin 20.11. Ruutin 3-vuotis synttäreitä ja sääherra päätti antaa Ruutille lahjaksi minitalven. Lunta tuli parina päivänä reippaasti ja kaikenkaikkiaan saimme nauttia kauniista talvesta nelisen päivää, kunnes lumi muuttui loskaksi ja märkyydeksi. Ehdittiin kuitenkin tehdä kolme pitkää ja yksi vähän lyhyempi lenkki lumilla, päivänvalolla ja otsalampun valossa. Tässä kuva-överit!

Pitkästä aikaa...

Syysrauhoitus on jatkunut aika pitkään täällä blogin puolella, oikeassa elämässä on kyllä ollut säpinää. Tässä pikakelaus näihin viimeiseen kahteen kuukauteen.

Treenattu on molempien koirien kanssa ja kisattukin. Kummankin kanssa! Ruutin kanssa käytiin lokakuussa kotikisat, joissa neljä rataa. Fiilikseltään parhaat radat ei olleet nollia, mutta se meidän eka kolmosten nollakin tehtiin, vaikkei se rata mitenkään hyvä ollutkaan. Mutta ensimmäinen merkintä kisakirjassa kuitenkin.

17.10. 

Noissa lokakuun kisoissa viimeisellä radalla Ruuti hyppäsi päin aidan siivekettä. Onneksi siitä ei näyttänyt tulleen mitään ongelmia, vaan Ruuti liikkui törmäyksen jälkeen ihan normaalisti. Kisojen jälkeen jäätiin pariksi viikoksi agilitytauolle. Molemmat koirat kävivät fyssarilla ja molemmilta löytyi hoidettavaakin siellä. 

Lokakuun lopussa käytiin Ansan kanssa rally-kisailemassa. Lauantaina oli vuorossa Keski-Suomen Piirinmestaruuskisat, joissa yksi alokas-luokan rata. Kisapaikka oli todella ahdas halli ja se ahdisti niin minua kuin Ansaakin. Sinne ei voinut mennä etukäteen tutustumaan paikkaan, eikä koiran leikittäminen ennen rataa oikein onnistunut, kun yleisö lähestulkoon tungeksi koiran päällä. Vireen nostatus ei näin ollen onnistunut, joten radalla oli melkoisen kujalla oleva Ansa, joka haisteli kylttejä, raahautui perässä ja ihasteli itseään hallin seinällä olevasta peilistä. Tuloksena hylätty suoritus ja pienoinen ahdistus, teki suoraan sanottuna mieli itkeä. Mieleen muistui asiat Ansan agilityuralta, se tunne kun lähdet radalle koiran kanssa, johon et tunnu saavan mitään kontaktia. No, huumorin kannalta tämän kuitenkin yritin ottaa ja kokosin itseni seuraavan päivän kisailuja varten. 

Sunnuntai-aamuna hallilla olikin ihan eri meininkin, yleisöä ei ollut juurikaan ja tilaa oli koiran virittelyyn. Tuomarit ja kisajärjestäjä olivat ottaneet huomioon edellisen päivän palautteen ja muuttaneet kaikenkaikkiaan ympäristöä koiraystävällisemmäksi - hienoa! Sain viriteltyä Ansan hienosti ja radalla se oli tohkeissaan mukana. Tuloksena 96 pistettä, eli meidän toinen hyväksytty suoritus RT:n alokasluokassa! Hieno Ansa!! 

Ruuti puolestaan on nyt marraskuussa startannut agi-kisoissa kahteen otteeseen. Pari viikkoa sitten ajettiin Tampereelle testaamaan Tamskin uutta hallia. Kaksi hyppyrataa ja yksi agilityrata oli tarjolla ja nehän menivät harjoittelun puolelle. Eli ei mitään hienoja tuloksia kotiintuomisena, mutta hauskoja ratoja ja pätkiä niillä kumminkin. Tässä videot: 

Tänään oltiin sitten kotikisoissa kolmen radan verran juoksemassa Ruutin kanssa ja minä sain juosta kaksi rataa myös treenikaverin villakoiran kanssa. Villis oli ihan yllättäen vailla ohjaajaa, eikä meillä ollut mitään kokemusta toisistamme, mutta kuinka ollakaan ensimmäisellä radalla vetäistiin mukava nolla! Toisellakin radalla oli nolla hyvin lähellä. Hauska oli testata erilaista koiraa, omat ohjaukset ja koiran nopeus oli jostain Ruutin ja Ansan välistä. Villakoira Onni oli ihanan kiltti ja kuuliainen ohjattava - kaikenkaikkiaan mainio herrasmies, joka lähti innoissaan vieraan matkaan. 

Ruutin kanssa tehtiin kahdella radalla mukavia suorituksia, joille kuitenkin mahtui myös niitä virheitä. Toiselta agiradalta lähdettiin puomin jälkeen pois, kun Ruuti juoksi tyytyväisenä puomin läpi. Harjoitusta tarvitaan siis vielä, mutta hauskaa on harjoitellessa! Ja miten siistiä päästä tekemään agilityä hienojen koirien kanssa, juosta täysiä ja nauttia menosta - ihan parasta! 

Nyt on tarkoitus treenailla ja yksi pidempi treenireissukin tehdään Vantaan suuntaan viikon päästä. Sitten odotellaan milloin Ruuti aloittaa juoksunsa ja silloin jäädään tauolle. Kisailuita on suunnitteilla seuraavan kerran vasta helmikuun alussa kotikisoissa. Saas nähdä miten sitä jaksaa odotella...