Kertausta

Maaliskuussa agilitattiin, lenkkeiltiin, sairasteltiin (vaihteeksi...). Ansan kanssa aloitettiin rallyn alokasluokan valmennus, eli siis kuuden kerran kurssi, jonka ensimmäinen kerta vietettiin ihan vaan keskustellen. Kaksi seuraavaa kertaa on treenattu ulkokentällä, tosin treenaaminen koiran kanssa on jätetty aika vähiin, enemmän on keskitytty siihen, että ohjaaja oppii ohjaamaan ja ylipäätään liikkeiden hiomiseen.

Valmennus-sana on aika laajalti käytössä nykyään erilaisten lyhyidenkin kurssien yhteydessä. Tämän meidän rally-kurssin kohdalla se tarkoittaa sitä, että mietitään yksilöllisemmin kunkin koirakon tekemisiä. Me keskitytään Ansan kanssa sen oikean vireen hakemiseen, tehdään lyhyitä pätkiä ja testaillaan erilaisia palkkauskeinoja. Rallytokossa on paljon seuraamista ja alokasluokan videoita katsellessa näkee aika paljon suorituksia, joissa koira on seuraamisessa vähän kujalla. Hengailee mukana, mutta ei järin innostuneena. Oma ihannesuoritukseni näyttää vähän erilaiselta, joten keskitytään nyt siihen innokkaaseen seuraamiseen. Etupalkka on meillä apuna ja toimii hienosti. Ja on ollut mahtava päästä taas puuhailemaan uusia juttuja Ansaliinoksen kanssa!

Upeista hankikeleistä päästiin nauttimaan niin omalla porukalla, 

kuin kavereidenkin kanssa. 

Ruuti on sitten viime päivityksen käynyt valmennuksessa, Lotta Vuorelan kurssilla, näyttelyssä ja kotikisoissa juoksemassa kolme rataa. Minulla on ollut ongelmia polveni kanssa. Se ärtyi jostain kovasti ja sitä on nyt jokunen viikko kuntoutettu. Jäykän polven kanssa juostiin kuitenkin Lotan kurssi, joka olikin tosi kiva. Tykkäsin niin radasta kuin kouluttajasta tosi paljon. Lisäksi Lotta antoi lisää ajateltavaa juoksu-A:n opettamiseen, joka otetaan projektiksi varmasti kesän korvilla. Tässä muutama videoklippi tuolta kurssilta:

- Alkuosaa radasta, jolla keppien avoin sisäänmeno sujui lopulta niistämällä. Ruuti on vähän niinkuin itsekseen oppinut noita niistoja, kun niitä ei ole pahemmin harjoiteltu.

- Pienen hiomisen jälkeen saatiin ohjattua tämä pätkä näteillä takaaleikkauksilla, olkapääohjauksilla. Takaaleikkauksiin olen itse saanut varmuutta, kun niitä on viime aikoina tehty aika paljon eri treeneissä.

- Nämä kepit osoittautuivat ylivoimaisiksi, kun putken suu oli noin keppien päässä > lisättävää treenilistalle.

- Loppupätkä, jolla mukavia käännöksiä ja vauhtia muhkeasta pörrö-turkista ja sen aiheuttamasta kuumuudesta huolimatta.

Näyttelyyn suunnattiin hakemaan se pakollinen tulos. Laittelin Ruutin turkkia edellisenä päivänä (ja toki aiemminkin) hiukan paniikissa. Näin aloittelevana turkkikoiran omistajana ei tuosta näyttelylaittamisesta (tai sen puoleen muustakaan laittelemisesta) ole mitään kokemusta, mutta hyvin selvittiin kun arvostelussa kommentoitiin, että karvanlaatu on hyvä. Paavo Mattila sanoi Ruutista tarkalleen näin:

Hyvinrakentunut hieman hento narttu. Kevytpiirteinen pää. Hyvä runko, luusto saisi olla vankempi. Erittäin hyvä ylälinja. Hyvät raajat. Hyvälaatuinen karva. Liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös. 

Nuo kolme viimeistä lausetta lämmittää mieltä. Tällä arvostelulla tulokseksi tuli Hyvä. Aika paljon isommat nartut vetivät ne paremmat arvostelut meidän luokassa. Saa nähdä milloin tuohon turkkiprojektiin lähdetään seuraavan kerran. Ei ainakaan ennen ensi talvea.

Näyttelyn jälkeen suunnattiin kotiin suihkuun ja turkin kuivattelun jälkeen alkoi trimmeri surisemaan. Tuloksena oli tällainen hassu tukkakoira. Alussa nauratti aina kun sen näki. Nyt tuohon kevätpuudeliin on jo silmä tottunut.

Viime viikonloppuna oli edessä vähän erilainen koitos, eli super-silakka pääsi juoksemaan agi-kisoihin. Kotikisoissa otettiin kaikki tarjolla olleet kolme rataa. Tuloksena yksi kymppi ja kaksi hyllyä. Ruutilla oli niin sanotusti sokka irti ja vauhti katossa. Mainio jamppa se oli, mutta meni kyllä aika lailla sinne mihin itse halusi, vaikka toki ohjaajallakaan ei kuviot olleet parhaat mahdolliset. Mutta hauskaa oli kisailla pitkästä aikaa! Kaksi rataa tuli videolle. 

- Hyppyrata, jolta tulos 10, eli kaksi tyhmää rimaa, kaksi kökköä valssia ja varastaminen lähdöstä. Positiivista: vauhti ja estefokus sekä minun persjättö, sillä Ruutin kanssa olen ollut vähän ujo käyttämään niitä etten tunge eteen. 
- Ensimmäinen agi-rata, jolta HYL. Eka rima lensi ja keinun jälkeen minulta ei ohjausta, jolloin Ruuti lukitsi väärän putken pään. Toinen hylsy olisi tullut heti keppien jälkeen, kun mentiin aidan ohi väärään päähän putkea. A:n jälkeisestä takaaleikkauksesta olen ylpeä ja samoin keinu ja puomin kontakti hyvät. Sekä tietty edelleenkin se vauhti ja into!

Nyt on luvassa taas koulutuksia, ensin pääsiäisenä valmennus ja sitten parin viikon päästä Outi Harjun kurssi. Sekä toki oman ryhmän viikkotreenit, jotka on olleet oikein mukavia ja hyödyllisiä. 

Löysin muuten koneen kätköistä videon Ansan ekoista virallisista kisoista. Voi kun näitä videoita olisi enemmän, mutta ei yhtäkään videota niiltä meidän myöhemmiltä radoilta, joilla meno jo vähän eri näköistä. Harmi. Mutta ihana fiilis-pätkä oli tämä ja mahtava muistutus siitä kuinka hassuja juttuja (kuten puomin alkuosan pysäytykset) meillä tuolloin oli käytössä. Jäivät kyllä aika nopsaan pois. Ja nuo kepit... :)