Oona on nyt sairaslomallaan harjoitellut uimamaisterin taitoja ahkerasti. Juossut ja kahlannut rantavedessä ja uinut pieniä matkoja pelastusliivit päällä. Ilman liivejä uiminen on vähän epävarmaa touhua. Uimaan Oona menee ainoastaan jonkun perässä, kepin tai lelun ja napatessaan sitä jotain vedestä koko koira tuppaa painumaan pinnan alle. Sitten sitä ollaan vähän ..hmm... kosteita.
Ansan mielestä koko tämä uimatouhu on vähintäänkin epäilyttävää.
Mutta voihan sitä vähän kokeilla.
Vesi on aika märkää.
Ja mitä tapahtuu kun Ansan yrittää saada uimaan vesilelun perässä? Ei näy järveä mailla halmeilla...
2 kommenttia:
Ihanat lomatunnelmat!
Vesi on ällöä myös Rypyn mielestä. Hyvä jos varpaansa kastaa. Ja katsoo kuin hullua jos sitä yrittää houkutella veteen.
Hih, minä olen röyhkeästi pakottanut Ansan uimaan pari kertaa, kantanut tai vetänyt lelun avulla sen vähän syvemmälle ja kehunut kun on tehnyt uimaliikkeitä. Tosin alussa ne liikkeet on melkoista sohimista, hämähäkkityyliin joka raaja kurottelee eri suuntaan..! Mutta on Ansa sitten vähän uinutkin ja itsekseen se välillä kahlaa rantavedessä. Mutta sille tuntuu tulevan tosi nopeasti kylmä, inhoaa sitä kun maha kastuu.
Lähetä kommentti